Olisihan se mukavaa, jos aina kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan.
Koskaan ei joutuisi tekemään töitä, kun vaan makaisi ja tekisi sitä mitä huvittaa. Ei tarvitsisi ajatella kuin hauskanpitoa.
Vaan voi kurjuus! Ei se mennytkään niin. Tämän joutui ketunpoika huomaamaan tänään taas uudestaan. Ja Oi! ja Voi! kuinka kauhean kurjaa se olikaan.
Inhottavat kertotaulut, harrastusten tielle tulevat velvollisuudet. Inhaa ja pahanmielen aiheuttavaa pienen kiusaamista.
Ei auttaneet emon typerät jutut tulevista oppimisen vaikeuksista, jos jotain jää oppimisessa väliin.
Eikä isän rohkaisu, että kyllähän nuo opit, kun harjoittelet.
Aina vain harmitti...Kunnes oma mieli taittui ajattelemaan tulevaa koetta ja opintietä."Kyllä nämäkin vielä opitaan!"
Itselleni ovat kertotaulut ja muut "järjettömät" asiat opiskelussa olleet vaikeita. Ja osaa en osaa tänä päivänäkään.
Kai jonkinlaisista oppimisvaikeuksista oli/on kyse.
Muistan ainakin olleeni tukiopetuksessa, jonne kaikki "tyhmät" laitettiin.
Nyt en tiedä siitä tyhmästä, mutta tiedän, että osa asioista on toisille haasteellisempia kuin toisille.
Siis sympatiseeraan ketunpoikaa tässä asiassa, joskaan en sääli tai anna luikahtaa siitä mistä aita on matalin. Jollekulle asiat selviävät kovemmalla harjoittelulla ja erilaisin tavoin kuin toisille. Onneksi ymmärrystä löytyy enemmän nykyään kuin silloin.
Siitä tulikin mieleeni: Jonnekin meille on piiloutunut myös vanha mustekynä, jonka hylsyä pyörittelemällä saa kertotaulujen vastaukset esiin. Jospa siitäkin olisi nyt apua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)