Valokuvatorstain haaste 186: Raja.

Vaikka sitä joskus on vaikea uskoa, on meillä vain taivas rajana. Silloinkin kun pilvet ovat synkkiä.

"Tässä on mun raja!"  Häirintä, toisen oman tilan/ruumiillinen loukkaaminen ja muu sellainen ei ole sallittua.

Toisinaan raja on epäselvä ja mutkikas juttu.

Raja, rajaton, rajalla, rajata, rajaamaton... Sana raja toi montakin asiaa mieleen sen konkreettisen rajan lisäksi. Rusketusraja, rajatapaus, näkymätön raja, toimeentulon raja, hyvän maun raja.

Itseäni puhutteli eniten "Tässä on mun raja!" Eli meidän sisäiset henkilökohtaiset rajamme.

Kaikille eivät omat rajat ole selvillä. Ei tiedetä mitä halutaan, vai halutaanko mitään.

Ei tiedetä tai ymmärretä mitä toinen haluaa ja missä hänen rajansa menee: Silloin rikotaan toisen omia rajoja joko fyysisesti tai henkisesti ja mahdollisesti lain rajoja. Rajojen ylläpitämiseksi olisi opittava sana "Ei!".

Uutisia ja muita tiedotusvälineitä seuratessa tulee tunne, että on aika rajatonta. On unohdettu mitä "Ei!" tarkoitti ja jätetään välittämättä siitä mikä raja nyt on ylitetty.
Ympäristöä katsellessani olen törmännyt siihen, että yhä useammalle on vierasta kunnioittaa mitään rajoja. Rikotaan, tuhotaan, huudellaan ja käyttäydytään miten sattuu. Herää kysymys: Missä on se viimeinen ja lopullinen raja?

Lapsuudessa opetetut/opitut rajat auttavat ja kantavat pitkälle elämässä, kun taas rajaton lapsi on eksyksissä. Selkeät rajat asettava vanhempi on turvallinen ja ennalta arvattava. Rajojen asettaminen auttaa lasta kasvamaan ja kehittymään, ja  mikä tärkeää, kunnioittamaan toisten rajoja ja löytämään ne omatkin rajansa. Niinhän se sanontakin menee: "Rajansa kaikella!"

Muiden ajatuksia ja ennen kaikkea kuvia sanasta raja löytyy täältä.