Tassut pystyssä.

Minä poika se en tajua mitä noi kaikki vouhkaa! Mikä ressi? Ihan ihme touhua kerrassaan!(Paitti kai se on noilla normaalia?)

Eikö ne tajua, että nyt kuuluu vaan maata tassut pystyssä peiton alla...Silleen ihan rentona.(Paitti noi jalat.)

Toi kuusikin on jännä. Joka vuosi pitää raahata tollanen rankku sisälle ja sitte pistää killuttimia siihen. Pienenä mä tykkäsin, kun siihen matolle ja juureen oli kiva pissata. Mut sitä ei saa enää tehdä. Eikä sillä saa ees leikkiä!(Paitti jos noi ei huomaa.)

Ja oikeestaan on aika epäreilua, että noi saa tuoda noin ison kepin sisälle ja mä en saa tuoda edes pientä.(Paitti jos noi ei huomaa.)

Ja sinne rankun juurelle pistetään sitte muuten niitä paperiin käärittyjä tavaroita. Jotkut niistä haisee naapurin kissalle. Niistä mä tykkään. Ja niihinkään ei kyllä saa koskea.(Paitti jos noi ei huomaa.)

Mut onneks mulla ei oo sellasia tonttuvermeitä, mitä mä oon nähny niissä Fifien kuvastoissa. Sitte mä kyllä kualisin häpeestä. (Paitti nyt ei onneks tarvii.)

Mut sitä joulua mä kyllä silleen odotan, kun saan varmaan herkkuja, kun oon ennenkin saanu. Niinku ny vaikka maksalaatikkoo ja kananameja.
Ja noiki on kyllä onnellisia sitte, kun nekin syö niitä herkkuja.(Paitti kananameja.)

Et sellasta mulle nyt justiinsa kuuluu. Jouluterveinen kaikille. Muistakaa maata tassut pystyssä.(Paitti joulupukki, että saan niitä nameja.)

Tip ja tap.

Opettajien iloksi askarteli Ketunpoika tonttujoukon.
Nyt ollaankin sitten siirrytty ansaitulle joululomalle..paitsi minä, joka saan olla vielä huomisen töissä.
Että tip tap tip tap vain :D

Edellisen valituksen vastapainoksi :)

Tänä(kin) vuonna Ketunpoika kaatoi meille kuusen.

Kuusi oli valmiiksi sula ja pienen lämmittelyn jälkeen se pääsi koristamaan olohuonetta. Myös muu joulu tuli koristeita myöten sisälle ja jouluahdistus on laskemaan päin.

Tänään saimme nauttia Ketunpojan tanssiharjoituksista, jotka yleensä ovat vanhempivapaata aluetta. Kyseisessä kuvassa on meneillään tähtitanssi.

Joskus vaan vetää hiljaiseksi..

Itsenäisyyspäivä oli ja meni. Tampereella kulkue suuntasi hautausmaalle ja me kulkueen seuraamisen jälkeen elokuviin.

Vaikka kuinka olen yrittänyt välttää (joulu)stressiä, olen kuitenkin sellaisen hankkinut.
 Entisen työtoverini kanssa usein vitsailimme sitkeydestä ja siitä kannattaako se.

Olen koittanut olla sitkeä ja puskea täyttä häkää niin koti-, sukulais- kuin työrintamalla.
Jonglöörin palloina ovat toimineet Ketunpojan harrastukset ja kouluasiat ym, parisuhteen ja perhe-elämän laatuvaatimukset, selviteltävät ihmissuhderistiriidat sekä sairaat läheiset. Lisäpalloina toimivat kätevästi työ ja etenkin ylityöt sekä joulun lähestyminen. Soppaa sekoittaa edelleen isäni kuolema ja se, etten saa nukuttua kunnolla öisin johtuen yläselän ja käsien kipuilusta.(Vali, vali..rutkuti rutkuti ;) )

Mutta...näillä mennään.  Lomaa odottaen. Ja edelleen puskien.

Väitän, että perheenäiti tarvitsisi välillä enemmän käsiä, kuin on suotu.(Kas kun ei ole evoluutio tuohon probleemaan pureutunut.)

Tuossa yllä on osa puskemisen tuloksista. Nimittäin tämän vuoden koulunmyyjäisiin tehdyt piparkakkuväkerrykset.

Toisaalta mietin, että onpa meillä asiat kuitenkin hyvin.
Tein nimittäin lastensuojeluilmoituksen juurikin noihin aikoihin, kuin myyjäiset olivat.

Ketunpojan ystävä,(Joka tosin ei koskaan ole meillä käynyt, emmekä hänen vanhempansa kanssakaan ole missään tekemisissä olleet.)tuli yllättäen yökylään viikonloppua vasten.

Syy kyläilyyn oli se, että lapsen isä oli menossa baariin ja lapsi olisi joutunut jäämään yksin kotiin yöksi.
Vanhempi ei koskaan ottanut meihin yhteyttä. Kyläilysopimus hoidettiin lasten ja meidän välillä puhelimitse, kesken lasten ulkoilun. Tuolloin jo ilmoitimme, että seuraavana päivänä olisimme menossa myyjäisiä järjestämään ja hoitamaan. Oikeastaan olimme Ketunpojan kanssa sopineet, että kavereita ei juuri nyt tulisi, mutta pakkohan tuossa oli joustaa.

Kyläilijän tullessa meille, oli hänellä päällään vyötäröön asti märät collegehousut + paidat, ohut takki sekä hattu. Ulkona vihmoi tämän talven ehkä kovin myrsky ja lapset olivat olleet jo tovin ulkona ennen meille tuloa. Mahtoi olla kylmä ?

Kainalossa kyläilijällä oli rikkinäinen pyjama ja Siwan smurffi. Ei hammasharjaa tms, ei vaihtovaatteita...... Avaimet kaulassa ja puhelin taskussa.
Mitään viestiä emme vanhemmalta saaneet, paitsi tietenkin seuraavana päivänä myyjäisissä olon jälkeen lapsen puhelimeen viestin, jossa luki  "kuudeksi kotiin".

Tuo tapahtumaketju pisti miettimään asioita hetkeksi. Ja toiseksikin.

Toivon, että perhe saisi tarvitsemansa tuen ja avun.

Pientä, oikeaa ja sini-valkoista.

Sieltä on tulla taaperrettu...

Tänne ollaan menossa...

Kuu valaisee polkua kotiin...

Hengitys höyryää...

Mukava on kotiin palata pikkujouluista. Kauan kaivattu ensilumikin valaisee kulkua ja on mukavan tuntuista jalan alla :) (En kuitenkaan vielä tehnyt lumipalloja, vaan tyydyin vain tökkimään lunta kengänkärjillä.)

Viikonloppuna olimme Isukin kanssa pikkujouluilemassa ja kuuntelemassa paikallisia muusikoita. Ohjelmisto oli monipuolinen ja hyvä, ruoka maittavaa ja seuraakin piisasi. Nyt sopii sen "oikean" joulunkin tulla.

Ennen joulun tuloa kuitenkin toivottelen teille vielä oikein ihanaa itsenäisyyspäivää!

Päiväkatsaus koloon.

Oi onnea: Saan ilmeisesti tänään ovilistoja paikoilleen Isukin toimesta. (Ainoa miinus on hirveä kompuran pärinä, joka tuntuu tekevän reiän päähäni.)

Päivän virallisessa valitusosiossa kerron, että minulla on aivan väärää shampoota. Taas. Kutittaa :( Olen ihminen jolle hajuton, väritön ja lisäaineeton kosmetiikka on hyvästä. Sitä on vain välillä vaikea noudattaa ja löytääkin.

Tänään Ketunpojalla oli kaveri valmiina kylässä, kun saavuin aamuvuorostani kotiin.
Tällä kertaa asia oli sovittu etukäteen.

Tein pojille leipiä ja hapankorppuja sekä hedelmäpaloja ja kiisseliä välipalaksi.
Ketunpoika irvisti kiisselille, mutta minulle entuudestaan tuttu vieras ilmoitti, että "nam!" ja söi puoli kipollista kiisseliä yhteen menoon:D Jotkin asiat eivät näy muuttuvan, vaikka ikä lisääntyy.

Siskolleni olen piirrellyt tilauksesta tatuointi-kuvaa. Vihdoin taisin saada aikaiseksi sellaisen, joka kelpasi iholle nakutettavaksi...Aika kunnia sinällään, että joku haluaa kantaa kynänjälkeäni loppuelämänsä ihollaan.

Eilen siivosin puolilleöin. En tiedä mistä moinen tuli...Ehkäpä siitä, että halusin välttää viikkosiivousta tänään ja viikonloppuna. Aion nimittäin olla lomalla kokonaista neljä päivää :)

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille koloon putoajille! Toivottelee Emo <3

Joulupuu on ripustettu..

Monessa rutussa. Hieman kauhtunut. Vanha ja virttynyt.

Seinälle se silti tänäkin vuonna laitettiin. Tuomaan iloa Ketunpojalle, kuin muille ennen häntä.

Jaa mitäkö tästä kalenterista tulee?
Milloin mitäkin.
Usein jotain pientä: Nami, kuusenkoriste, piparimuotti, kolikko, tarroja, heijastin, reppumaskotti, kyniä, sukat jne...Mitä nyt tontulle mieleen juolahtaa ;)

Numerosta 24, joskus aiemminkin, on saattanut tulla vaikkapa äänikirja(Tai oikea kirja tms), jota kuunnellessa on mukava odottaa joulusaunaa, -ruokaa ja -pukkia... Myös meidän aikuisten.

Lahjuksia.

Paketteja on tehty hurjalla tohinalla.

Että sitten saisi vain löllötellä rauhassa, kun joulu lähestyy.
Juoda glögiä ja heilutella varpaita sängyssä.
Herkutella rullasylttyä, kalaasia ja joulutorttua syöden.
Kuunnella joulumusiikkia ja lukea jotain hyvää kirjaa.
Kyhnätä toisen kainalossa kynttilänvalossa ja pelata perheen kanssa lautapelejä.

Tosin näyttää kumman tiukalta tuo kalenteri...Mistähän lie johtunee.

Ketunpoika on kantanut kuitenkin hyvin kortensa kekoon lahjojen suhteen.

Eli koulussa tehdyn heijastimen inspiroimana, lisää heijastinkamaa.

 Myös kesällä tehdyt kankaat pääsevät täyttämään konttia tyynymuotoisina. Suomalaista muotoilua parhaimmillaan ;)

Ja tietysti (!) Emokin on jotakin askaroinut. Muistatteko Tiitiäis-kankaan?

Siitä tulikin tämmöinen:

Kenelleköhän menee..Se selviää saajille jouluna :)

Kuvia menneeltä kävynkeruu reissulta...

Ajattelin askarrella jotain kivaa kävyistä, vaikka kranssin tai...Niin. Juu. Siis piti olla käpyjä, mutta olikin sieniä. Ensin keräsin niitä huppuun. Sitten kävyille tarkoitettuun pussiin. Että se niistä kävyistä sitten.

Tää on taas näitä mun hienoja ja taiteellisia kännykkäkuvia ;)

Kallioimarre? Tästä vois keittää roppia!

Sieniä olisin vieläkin poiminut. Mutta sitten tuli pimiä. Pakko oli lähteä pois, ettei kakkiaiset ja muut männiäiset vieneet mennessään... Vaikka olisin kait sinnekin sopinut paremmin kuin hyvin joukkoon ;)

Kuonolaisen terveiset.

Heipä hei! Aina välillä päätän mennä kävelyttämään tuota Emoa...Katsokaas, se kun on vähän laiskan pulskea.

Usein Emo koittaa ottaa jotain ihmeellisiä kuviaan matkalta, mutta minusta se on kyllä ihan tyhjänpäiväistä touhua.

Paljon tärkeämpää on haistelu ja sotkeutuminen kaikkiin puskiin mihinkä ikinä pääsen haistelemaan.

Joskus täytyy hieman säikkyäkin. En tykkää uusista kummallisista äänistä, enkä tyypeistä, joita en tunne...varsinkaan niistä, jotka pääsevät yllättämään. Syövät vielä tällaisen pienen Surku-koiran näköisen tyypin.

Toisaalta: Täytyy reissuilla myös vahtia ja päivystää...Ja haukahdella tarpeen tullen. Jostain syystä toi Emo ei vaan yhtään tykkää, jos haukun.

Lenkeillä on kiva käydä, mutta tosiaan vielä: Mä en sitten yhtään tykkää tästä pukemisesta, eikä mulle tuppaa löytymään mitään sopivan kokostakaan noitten "fifien"mallistoista. Mutta kyllä mulla silti on oikeet poseerausasennot ja sirot nilkat...Ne ei vaan oo vielä noteerannu mua tuolla isommilla lavoilla.

Kasailua adventiksi.

Tällainen putkahti loppujen lopuksi meidän keittiönpöydälle adventin kunniaksi.
Lisää rekvisiittaa lisäillään, jos keksitään, keritään tai viitsitään.
Ja koputetaan puuta, että Emo ei enää polta sormiaan sokerilla...(Olisi vain pitänyt käyttää sitä vaahtistöhnää kasailuun mitä Emon Emo suositteli.)

Kohta koittavat taas koulun myyjäisetkin. Saas nähdä minkälaisia tönöjä sinne kasaan.(Ei ainakaan tällaisia!)

Isukkikin on ruvennut kasailemaan adventin kunniaksi. Puuttuvia listoja karmien ympärille nimittäin.(Jee!)

Ketunpoika taasen kasailee terveyttään ja popsii pillereitä, huuhtelee onteloitaan "sarvikuonolla" ja tiputtaa A-vitamiinitippoja nenäänsä. Emo toivoo terveyden kasautuvan niin, ettei tarvitsisi viedä Ketunpoikaa punktoitavaksi.

Myös aikainen joululahjojen kasailu ja korttien väsääminen on aloitettu Ketunpojan kolossa. Tai korttien kohdalla on enää kysymys osoitteiden kasailusta kuoriin.

Uskottekos, että nyt pitäisi olla talvi?!

Kasailusta puheen ollen: Emon pitäisi pikkuhiljaa kasailla itseään, että saisi hieman kännykkäkuvia laadukkaampia kuvia tänne ja muutenkin jotain kaunistusta ja järjestystä, mutta se kasailu taitaa jäädä vain kasaksi haaveita ;)

Joudutte siis luultavasti tyytymään samaan vanhaan..Vanhassa vara parempi ;)

Kauhua teatterissa.

Odottelua, että näytös alkaa..Limsaa ja nameja.

Tämä teatteri on saanut tunnustusta mm betonirakentamisestaan.

Ja näytöshän oli Lahden kaupunginteatterissa: Ihanainen ja hauska Pikkuvampyyri!

Tämä kuvasarja paljastaa myös aiemman arvoitukseni vastauksen.
Kaupunki oli siis Lahti ja kuvat olivat sieltä hyppyrimäkien luota.

Matkaa meiltä sinne tuli jonkin verran, mutta tilaisuuteen oli tartuttava: Jos Ketunpoika on jo kerran pukeutunut aiheen mukaan ja myöskin lukenut Pikkuvampyyrin seikkailuista...Täytyyhän se mennä katsomaan myös teatteriversiona :) http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/33/Pikku%20Vampyyri

Ps: Tykättiin!

Pulinaa ja pälpätystä.

Ketunpojan koottuja tällä viikolla:

• "No ei voi olla nauramatta, kun iskä taas päästelee tollasia ilmeitä naamastaan!"(Sen jälkeen , kun nauroi ruokapöydässä niin, että maidot meinasivat tulla nenästä.)
• "Kerro Iskä taas sellanen "iskänvitsi". Ne sun jutut on niin naurettavia!"
• "Vois toi kuule äiti tehdä hyvää sunkin selälles. Nii-i, olis kuule ihan just sullekin!Meidän äidillä on aina joku paikka ruks!"(Pyysin apteekkarilta Isukille "Möllerin nivelille" kapseleita ja Ketunpoika antoi kunnon selostuksen apteekkarille sopivin ilmein ja elein maustettuna.)
• "Tää lääke maistuu ihan purkalta!" (Toteamus antibiootti-tabletin jälkeen..johon itse totesin, että "oletpa syönyt pahaa purkkaa!")
• "Vähänkö olis hienoo, jos pukki oikeesti tois kaikki tältä listalta!" (Viitaten toivomukseen 90 kuutioisesta krossimoposta...)
• "Mä toivoisin eniten uudet laskettelusukset ja monot. Mut eihän se pukki voi tietää minkä kokonen mun jalka on...(pohdintaa)...Mut mun pitää kyllä toivoa siteetkin. Miten mä sitten laskisin, jos mulla olis monot ja sukset mut ei siteitä!"
• "Äiti! Iskä söi taikinaa, vaikka nää ei oo vielä kaikki osat valmiita!" (Johon Isukki: "Niin säkin!" Johon Emo: "Niin mäkin!" :D :D )

Aluksi kannattaa olla kunnianhimoinen ja sitten ainakin sisukas.

Krits, lörps, rits, pläts...Tälläinen oli lähinnä äänimaailma, kun teimme tämänvuotista piparitaloa.

Väliin kuului  myös Emon suusta Isukille juteltuna (Lue:Ärähdellen ja murahdellen, epätoivon saattelemana):

• "Älä ny tolleen!"
• "No miten sä nyt tolleen!" 
• "No miten se nyt tolleen!"
• "Mitä mä nyt tolle!"...

Eli aluksi oli kunnianhimoiset suunnitelmat nettisurffauksineen ja piirusteluineen, kunnes omat rajalliset kyvyt tulivat vastaan.
Kaikkea toki kannattaa kokeilla ja opetella, mutta ei silloin kun olisi tarkoitus rennosti leipoa perheen kesken :D

Eli: Opettele tekemään kaarevia piparkakkutalonosia siihen sopivilla välineillä, kunnollisilla kaavoilla sekä ehdottomasti jossakin, missä kukaan ei pääse kärsimään piparkakkutalonosien tekijästä ja hänen mielenilmaisuistaan, johtuen:

1. Revenneistä
2. ratkeavista,
3. liian nopeasti jäähtyvistä
4. käsiä ensin polttavista
5. vääriin asentoihin jähmettyvistä piparkakkutalon osista

Mutta siis...Kaiken tämän varoittelun ja ärjynnän jälkeen...

Tämän päivän arvoitus: Mistä kirjasta tämän vuoden piparitalo ammentaa inspiraationsa?

...saimme kuin saimmekin jonkinlaisen aihion pystyyn! (Pientä veistelyä ja muokkaamista tehtiin ja yksi osa tippui vielä sulaan sokeriinkin nurinpäin...mutta projekti etenee.)

Aamulla oli mukava katsella pöydällä olevaa aihiota ja suunnitella jatkoa...Ketunpoika tosin intoutui vielä lisäksi leipomaan kasan pipareita ja koristelemaankin ne, kun olimme tänään vaarin seurana ja apuna mummun ollessa sukulaisjuhlissa.

Tässä vielä muutama kuva siitä puuhasta:

Avaruusapina ja kaverit valmiina haukattaviksi. Makiaa sen olla pittää!

Piparkakuntuoksuisia terveisiä Ketunpojan kolosta lähettelee Emo ja Ketunpoika keppostelija

H#%&*tin piparkakkutalo.

Tiedoksi kaikille:
Meille tulee nyt joulu. Vaikka väkisin.
Teemme juuri piparitaloa, joka näyttäisi (epä)onnistuvan? Siis niitä paistettuja, palaneita/raakoja, repeileviä...osia... Jouluiloa vaan koko perheelle :D

Terveisin: Ketunpojankolon Emo

Mikä paikka?

Tämä ei ole tyypillinen asento täällä...

..Eikä myöskään tämä.

Joku harrastaa täällä seinäkiipeilyä.

Mutta suurinosa kiipeää ensin tänne muilla keinoin..

Ja tulee alas täältä sukset jalassa :)