Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa...

Muisto yksi: Pilkkimistä vahtikoiran kera :D(Yksi silmä.)

Muisto kaksi: Juhannustunnelmaa ja ketunpojan savumerkin annot intiaanien tapaan.(Toinen silmä.)

...Tahtoisinpa kysyä miksi? (Viitaten otsikkoon.)

(Sitten varoitus: Jos et halua lukea pohdintaani ja "ruikutusta" vaan keskittyä iloiseen mieleen, lopeta lukeminen välittömästi ja palaa joku toinen kerta lukemaan höpötyksiäni , tai hyppää ihan loppuun!  :) )

Ja tästä lähtee:

Se mitä on ollut, tekee meistä sen mitä olemme nyt.

Muistot ovat onnellisia, surullisia, inhottavia, noloja, raivostuttavia, hämmentäviä ja uskomattomia. Monen kirjavia.

Kovat kokemukset voivat tehdä meistä katkeria, mutta luultavammin ne tekevät meistä vahvoja ja kestäviä. Kovia kokenut osaa arvostaa sitä mikä elämässä on hyvää ja nähdä elämän monelta kantilta.

Onnellisista muistoista on hyvä ammentaa, kun kaipaa päivänpaistetta elämäänsä. Hyvä muisto on kuin sisäinen lämmittävä aurinko, minkä voi kääntää päälle katkaisijasta vain ajattelemalla mukavia

Olen joutunut pohtimaan elämääni erään läheisen suhteen...siis välistämme suhdetta.
Aina ei ole helppoa ollut, eikä ole vielä nytkään.
Jotta saisimme solmuja selvitettyä, olisi melkeinpä pakollista puhua menneistä.
Hankalaa se on. Kipeääkin. Varsinkin, jos toinen haluaa ottaa itselleen syyllistettävän roolin.
Mutta pakollista olisi ymmärtää ja ottaa esille ensin parannettavat kohdat keskinäisessä kanssakäymisessä, syyllistämättä vain todeten asiat, ennen kuin voidaan asioita muuttaa. Kinkkistä. Turhauttavaa.

Toinen vaihtoehto on tyytyä nykyiseen. Ja tämänkin hänelle kerroin. Siis, että olin valmis tyytymään nykytilanteeseen, mutta minun tulisi tietää jatkuuuko tilanne samana. Kun asiat ovat tiedossa, on ne helpompi kestää ja käsitellä.
"Se mikä ei tapa, sattuu pirusti." Kivunsietokyky on lisääntyvä ominaisuus.

Ja sitten...Tämä ei liittynyt parisuhteeseeni...elkääpä huolestuko :D 

Ja oikeasti, päivä on ollut hyvä! Oikein mukava. 

Kävimme hohtokeilaamassa ja pelasimme Alias-pelejä..Hulvattoman hauskaa. 

Selitin sanoja mm niin, että jokaisen oikein arvatun sanan jälkeen piti olla polvillaan ja pitää paria kädestä kiinni, sekä selittää miksi haluaisin juuri hänet kanssani maanalaisiin hiilikaivoksiin :D 
Ja vastasin kysymyksiin niin, että piti puhua suu ammollaan...Suosittelen kokeilemaan, mutta en julkisella paikalla ;D

Valokuvatorstain haaste 200!

Jostain on aloitettava...tälläkin kerralla. Usein tämä tapahtuu pimeään aikaan tai kiireessä. Harvoin suunnitellusti ja silloinkin ihan sattumanvaraisesti.

Ja siitä se idea sitten lähti. Kuvaus kohde voisi olla tällainen ja inspiraatio tulla yllättäen. Suurin inspiraatio on elämä. Ikuistettu muisto, mikä sen hienompaa!

Asennot ovat vapaat...Siis ennen, aikana ja jälkeen kuvauksen. Joululahjaksi sain rahnaa jalustaa varten, mutta päätin sijoittaa tuon rahan yhteiseen lomailuun lapissa. Siis kuvaamisen sijasta elin. Aina ei ole kameraa ja sitten kuva jää vain aivoihin pyörimään.

Joo...Mulla on ollut kesästä asti järkkäri. Se on Nikon D5000. Siinä on tötterö, jossa on lukemat 18-105mm. En osaa käyttää sitä. Pitäisi käydä joku kurssi...Nikoni on usein jossain muualla, kuin missä sitä tarvitsen. Ja joskus on akku loppu ja joskus jokin kuva saattaa onnistuakin. Aloittelijan tuuria, sanoisin.

Otan kuvia paljon, todella paljon. Vaihtelen säätöjä miten sattuu. Joku kuva sitten näyttää paremmalta kuin toinen. Valoa ei koskaan ole riittävästi. Tai sitten sitä on liikaa.En omista mitään kuvanmuokkaus-ohjelmia ja picasaakin kokeilin vain kerran.(Aluksi en edes älynnyt moisen olemassa oloa. Siellä on moni kuva useaan kertaan, kun en uskalla poistaa mitään, ettei kuva poistu täältä.) Kamerassa tosin on toimintoja, joilla voi rajata, suoristaa ja tehdä muuta jännää. Usein en jaksa vaivautua.

Joskus otan kuvia kännykällä. Ennen vain sillä. Tietokone vain ei pelitä tällä kertaa kännykameran kanssa yksiin ja aina muutenkin takkuaa yksi, jos toinenkin juttu. MUTTA ARVATKAA MITÄ! MÄ TYKKÄÄN RÄPSIÄ KUVIA! :D Ne on usein outoja, hassuja ja epäselviä, mutta ne on muistoja tarkempia, pysäytettyjä hetkiä elävästä elämästä!Ja tärkeintä kuvissa on se, että pidän niistä itse!

Kuvausprosessista sen verran vielä, että kuvat on otettu myöhään illalla keittiön pöydällä kattovalon palaessa. Näette tässä kaikki kuvat jotka otin. Reunoista olen rajaillut vähän pois osasta :)

Tälläinen oli haaste nummero 200...  Ja minä toteutin sen tuolla yllä olevalla sarjalla. En tiedä mikä niistä on varsinainen haastekuva...Kaikki on kuitenkin kuvattu tätä varten :)

200. haaste

24.03.2011 - 00:02

Koska Torstaiblogeissa on tänään vuorossa 200. haaste, teemme jotain hiukan spesiaalimpaa tällä kertaa!
Aiheena on siis tällä kertaa kuva ja sen kuvausprosessi.
Haasteessa aihe on vapaa. Ainoa rajoitus on, että kuva on otettu nimenomaan tätä haastetta varten. Ottakaa kuva ja kuvailkaa joko sanoin tai kuvin, mitä toimenpiteitä kuvan tuottaminen edellytti. Prosessia voi lähteä kuvailemaan vaikka jo ideasta alkaen. Tällä tavoin voimme saada hyviä ideoita toisten kuvausprosesseista, jakaa toisille ideoita ja osaamistamme, ehkä jopa kehittyä valokuvaajina.
Haastetta ehdotti Tiina Linkama. Tiinan omaan kuvausprosessiin voi käydä tutustumassa täällä.

Ketunpojan jatkosarja saa päätöksensä. Toivottavasti.

Vauhtia on niin, että renkaatkin muuttuvat muotopuoliksi ;)

Näinhän se on..Joskus onnistuu ja useinmiten ei. Maalauspuuhat on kinkkisiä: Jos jonkun kohdan mokaat, niin se pysyy.

Kuvan olen maalaillut aika alkuvaiheessa maalausharrastustani. Ketunpojan pyynnöstä. Nyt kuvasta tulee aina mieleen Ketunpoika... Ehkäpä juuri hän huristeleekin kuvassa...

Jokin aika sitten postailin Ketunpojan tutkimuksista. Asia on nyt toistaiseksi selvinnyt.

Tarvittiin useita tavallisia terveyskeskuskäyntejä, lastenlääkärin luona vierailu, taas terveyskeskusvierailu ja sitten yksityislääkärin vastaanoton kautta keskussairaalaan tutkimuksiin, jotta saatiin selville se, mitä vanhemmat ehdottivat alunperin oireilun syyksi.
"Isopomolääkärin" mielestä taudinkuva oli tyypillinen ja tuttu.
Ihmetyttää nyt hiukan, miksi ei sitten kukaan muu tätä huomannut...

Tulipahan reissattua. Nyt vaivan pitäisi hoitua nappaamalla tarvittaessa sopivia pillereitä. Joten kaiken pitäisi olla kunnossa :) (Kopkop, koputtelen päätäni terveemmän puun puutteessa.)

Tällainen Bloggeri-palkinto....

 ....Tuli Ralliradalta (Löytyy tuolta lukemieni blogien joukosta.)
Itse kuvaa en tähän laittanut, enkä edes jatka kenellekään tietylle. Kiva olisi tietää lukemieni blogien isännistä ja emännistä lisää, joten he vastatkoon blogeissaan, jos haluavat :)

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

1. Milloin aloitit blogisi?

Taisipa olla lokakuussa 2010.


2. Mitä käsittelet blogissasi?

Sekalaisia asioita. Lähinnä elämää omasta vinkkelistä katsottuna. Joskus esitellään räpellyksiä ja joskus jotain muuta. Valokuvatorstai on tainnut tulla jäädäkseen.

3. Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Väittäisin, että jokainen blogi on omanlaisensa, kuten ihmiset jotka niitä kirjoittelevat.


4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin pitämisen?

Ystävän kehotus ja jonkin uuden harrastuksen löytämisen halu.


5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

 No tietysti haluaisin jonkin hienoakin hienomman ulkoasun ja selkeyttä :)

Vapaata toimintaa.

Ketunpoika tiirailee makkaransyöjiä tossupallopelin päätteeksi...Hmmm..."Maistuiskohan mullekin?"

Anne-nukke tienasi päivän aikana palkkansa. Nuorin harjottelija oli  n 2-vuotias.

Myös palohälyttimien ym hilavitkuttimien päivitys ja hankinta sujui sutjakasti.

Kalustoon pääsi tutustumaan ja kokeilemaan alkusammutustaitoja.

Viikonloppuna vietettiin VPK:lla toimintapäivää.
Ohjelmistoa oli monenlaista.
Ensin paloasemalla tutustuttiin kahvien voimalla VPK:n toimintaan ja sai harjoitella erilaisia juttuja ensiaputaidoista alkusammutukseen.
Sen jälkeen ketunpoika ja muut nuoriso-osastolaiset kohtasivat oman kylän ja naapurikylän hälytysosastot tossupallo-ottelussa. Sankasta lumisateesta huolimatta nuoriso-osasto vei koko ottelun voiton :)

Loppu viikonloppu on sujunut mökkeilyn, saunomisen, pilkkimisen ja lautapelien voimalla. Ketunpoika sai komean saaliin ja voitti leikkimielisen pilkkikilpailun mennen tullen. Harmi tosin, että Italian väreissä oleva kuva hävisi. Oli kuulemma pieni hauki, joka sen vei...

Ja täytyy nyt vielä mainita, että emo ja isukki kerkesivät viettämään hetken sitä kuuluisaa laatuaikaakin(Sana joka ärsyttää minua suunnattomasti :D ). Kävimme syömässä ja elokuvissa ketunpojan syödessä nameja ja veistellessä taideteoksiaan mummulassa.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille täältä kolosesta!

Valokuvatorstain haaste 199: IDEA.

Tässäpä onkin miekkonen saanut IDEAn. Aivot raksuttavat kuuluvasti, vaikka Kemissä olikin pakkasta kiitettävästi menneinä vuosinakin.
Lisää IDEAa täällä.

Limsakello.

Aika raksuttaa armottomasti. Vaikka limsan voimalla, jos ei muuten.

Kiinalainen "ruohoapina" tähyää kellon kulkua paikaltaan.

Kasvillisuus on valtaamassa ketunpojan koloa.

Ketunpoika vanhenee silmissä: Viikset rehottavat ja ilme on päättäväinen.

Mutta Emo vain väsäilee omiaan...

...ja antaa piutpaut kevätauringossa leijailevalle pölylle.

Tänään(kin) on rentoilupäivä. (Siis työpäivän, ruokakaupassa käynnin ja pilkkitoukkien sekä potkukelkan muovi-vantiksien hankkimisen jälkeen.)

Valokuvatorstain haaste 198: Tunne.

Nostettavalla taitaa olla tunne jos toinenkin. Ainakin mahanpohjassa :D

Lisää tunnetta täällä.

Laiskiainen vs pulkankantokisat.

Me vietettiin myös laiskiaista.
Joo, laskiainen meni melkein ohi, koska oltiin niin hitaita. Huomattiin vasta mummulassa, että moinen päivä on käsillä.
Ei se onneksi haitannut menoa. Pyrstötiaiset keikuttelivat pyrstöjään ikkunan takana lintujen ruokintapisteessä. Pullaa oli tarjolla ja yhdessä pelattiin lautapelejä.
Ketunpoika yritti laskea mäkeä, mutta....

Pyrstötiaiset..

pullaa..

pelejä...

Mäen..tuota...ööh..pulkan..

...tasamaalla vetoa?

Pulkan kantoa?

Pulkkakoira palauttaa pulkan laskijalle?..

Tai sitten ei :D

Ketunpojan kolon väki on palannut.

Ihan säätiedotusten mukaista: Kova tuuli.

Sama meno jatkuu.

"Kaivan tähän uuden kolon kotikolon lisäksi."

Hupsis, kupsis.

Aina tämä maisema on yhtä lumoava!

Helemat paukkuu!

Suomalainen lato. Se on kaunis kaikessa rumuudessaan.

Paikallinen ilveksen jälkeläinen. Mikälie-katti, mutta kovin suloinen syödessään kalaa.

Olemme vakuuttuneita asiasta: Nämä porot kokevat nälkäkuoleman, jos emme joka kerta käydessämme ruoki niitä ;)

"Täällä haisee ketunpoika!"

"Ketäs te ootte?"

"On se kumma! Edes päätä ei voi raapia niin ettei joku puske!"

Karvakuonojen lepohetki <3

Hoblaa!

Levin Icium oli hieno paikka :)

Vauhtia oli enemmän kuin laki sallii.

Terrakotta-armeijan poijjaat hieman coolimpina versioina.

Taidettiin nähdä pukkikin poroineen.

"Hetkonen...miten musta tuntuu, että maa ja kaupunki vaihtuu yhtenään?"

Tähän kyytiin yritettiin, mutta eivät huolineet.

Torni olis. Pöllöt huhuilee alhaalla.

Peljottava lohikäärmes.

Ketunpoika tähyilee tulevaisuuteen.

Lopuksi potku pehvaan ja kotiin koko konkkaronkka.

Sellaista ja paljon muuta oli meidän lapinreissulla. (Muuta: Ystävän tapaaminen, Elokuva-ilta, Emon nuha-yskä, Fintelligens & Puhuvakone feat Cheek Hullu-porossa, hyvää ruokaa, takkatulta, saunomista, pelaamista,yhden yön mahatauti ketunpojalla, hohto-keilausta, pulkkamäkeilyä, nuotiolla istumista, nähtävyyksiä ja vaikkas mitä muuta.)