Syvämietteitä aivojen perukoilta.

Huilitauko :) Vaarin ja isukin kanssa höntsäilemässä...Jäätietä pitkin mentiin Ikaalisten keskustaan koulun pihassa olevalle luistinradalle.

Viime viikonloppua tässä vielä muistelen. Olimme silloin Ikaalisissa viettämässä äitini syntymäpäiviä.
Mielestäni äitini on edelleen 35-vuotias. Olen jymähdyttänyt hänet mielikuvissani tuohon ikään. Todellinen ikä on jo muuta ja harmaita hiuksia on kertynyt niin äidilleni, kuin myös minulle.

Milloin aika meni eteenpäin ja miksi vain ulkokuori tuntuu muuttuvan?
Milloinkahan tunnen vanhenevani sisältä...Ja mitä sitten tapahtuu?
Vaikka olen fiksumpi (toivottavasti) ja kokeneempi, kuin 15-vuotiaana, elää silti sisälläni sama tyttö, kuin silloin.

Nyt joudun huomaamaan, että oma lapseni on kohta iso.
Hän toivoo korvakoruja(!) ja käymme keskusteluja ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta ja kaikesta mikä siihen liittyy. Kaverit ja harrastukset ovat tärkeitä. Ja itsenäisyys on tärkeää monissa asioissa, vaikka vielä vanhempien tuki ja turva sekä syli onkin tarpeen. Pesästä ei voi lentää, jos siipien kestävyyttä ei pääse kokeilemaan ja kasvattamaan turvallisesti...
Hetken kuluttua lapseni, joka on lainassa vain, lähtee pesästä ja tarvitsee minua toisella tavalla, kuin nyt. Iloista ja samalla haikeaa.( Ja joo...Tiedän, että ketunpoika on vasta yhdeksän :D Mutta aika kiitää.)
Toukasta perhoseksi -blogissa on saman tyyppistä pohdintaa.

Ehkä osasyynä tähän herkistelyyn lienee ylihuomenna alkava normaali työaika. Saan nauttia vielä huomisen kuuden tunnin päivästä ja olla ketunpojalle muutaman tunnin enemmän kotiäiti, kuin ylihuomenna.

Kuumia tunteita, viileitä väristyksiä.

Kuumia tunteita on aiheuttanut tänä viikonloppuna parikin asiaa.

Numero yksi:
Ihana keitto lämmittävillä mausteilla.

Chiliä ,tuoretta inkivääriä ja valkosipulia, mustapippuria sekä spice up!:n vihreää thai curry tahnaa niin paljon, kuin sielu sietää ja suuhun sopivissa suhteissa.  Pistetään mausteet pataan pyörimään maustamattomien kanapalojen ja öljyn kanssa.(Oman sopan palat leikkelin rintapaloista.)

Keittopohjaan kookosmaitoa/kermaa ja kanalientä sekä porkkanaraastetta hurjat määrät.Ja tietty ne kanat ja mausteet sinne perään. Sekaan vielä reilusti kevyesti kypsennettyä paprikaa suikaleina sekä pehmeäksi kypsennettyjä sipulin suikaleita. Suolaa/soijakastiketta ja sopivia yrttejä ja lisää mausteita saa nakata vielä lisäksi, jos tuntuu siltä. Keitellään vielä hetki, mutta niin, että paprikat eivät muutu täysin lötköiksi! Kasvisversio käden käänteessä jättämällä kanat pois ja korvaamalla kanaliemen kasvisliemellä.Kasviksia, kuten perunaa voi myös lisätä. Nam nam!

Kyllä lämmitti niin mieltä, kuin mahaakin!

Ja sitten asia kaksi:
Rupesi jo korventamaan ja polttamaan ja sitten tuli ne viileät väristykset selkäpiihin. Ehei...ei se ollut keiton vika kuten luulette...vaan...Aaarg! Koiran kutale pissi suoraan kameralaukun kulmaan!

Miten on elukka voinutkin etsiä asunnosta sen asian, jolle olisin toivonut kastelua kaikkein vähiten!
Ja miksi se ylipäätään pissasi sisälle, kun ei ole sitä yleensä tehnyt.(Syytän uutta märkäruokaa..ja ihmisten mahdollista heräämättömyyttä ulospyyntöön yöllä?)

Onni onnettomuudessa: Kuin ihmeen kaupalla kamera selvisi hengissä ja pissattomana, toisin kuin paperimateriaali ja piuhat, joita laukku sisälsi.
Selvää on, että paperit on hukattava, mutta piuhat selvisivät puhdistuksesta.
Huomenna selviää pääseekö laukku laukkujen taivaaseen, sillä ohjeistus kertoi, että saa vain pyyhkiä kostealla. Joo-o..se ei nyt ihan riittänyt :D Laukun vaihtoehdot olivat selvät: Joko kunnon vesipesu tai lähtöpassit. Voitte arvata, että vesipesu tuli ykkösenä.

Valokuvatorstain haaste 192: Erilainen.

Olen erilainen! Miljoonien samanlaisten joukossa.

Erilainen? Samanlainen?
Piilossa olevaa erilaisuutta vai näkyvää?
Onko erilaisuus paha?
Miksi pitäisi olla samanlainen?
Kuka määrittelee erilaisuuden?
Onko todellisuudessa asioita, jotka ovat täysin samanlaisia? Onko sellainen erilaisuutta, että on samanlainen?


Muiden erilaiset otokset täällä.

Valokuvatorstain haaste 191:Jää

JÄÄkö tämä tähän?

Vesi kulkee rännin sisällä ja jää ulkona?

Jääkukkia muuallakin kuin ikkunoissa...

Puissa vai jäissä?

Tänä talvena kaikki tuntuu olevan yltä ja päältä jäässä. Jopa järki :D
Katsotaan nyt mitä jälkeen jää talven armoilta. Vai vieläkö heinäkuussa lapioidaan jäätä jäätelön sijaan...

Muiden jäät, jäämiset ja jäähyt löytyvät täältä valokuvatorstain sivuilta.

Ennustan, tunnustan ja pahempaa on luvassa!

Jaahans...Vai tunnustaa pitäisi!

Tässä tulee mieleen eräs kerta, kun työkaverimme kanssa jujutimme lapsia "tunnustamaan".
Kysyimme lapsilta "Kuka sen teki?"(Kukaan ei ollut tehnyt mitään.)
Vastaukset olivat luokkaa"En mä tiä! En mä ainakaan!!!!!"
Lupasimme saada asian selvitettyä ja käyttää siihen kaikki konstimme....Tällöin oli havaittavissa pientä ihmetystä ja epävarmuutta siitä, jos nyt olikin tullut tehtyä jotain. Vaan eipä kukaan siltikään tunnustanut.
Totesimme, että nyt sitten täytyy ottaa kaikki konstit käyttöön...ja rohkein saisi tulla ensin....Nimittäin ottamaan lättyjä ja muita herkkuja ;)

Edellä näkyvät tunnustukset sain Pikku-ketun puuhamaan Pepiltä. Kiitoksia Pepille:)

Juju oli ilmeisesti se, että nyt minun pitäisi paljastaa itsestäni 7 asiaa ja sitten pistää tämä eteenpäin 15 blogille. Noh...ensin sitten tunnustetaan:

1) Olen ujo ja arka ja pelkään uusia tilanteita ja ihmisiä. Sitä ei kuitenkaan useimmat(kuulemma) huomaa.

2)Tykkään olla kotona. En perusta harrastamisesta, ellen voi tehdä sitä omien aikataulujeni mukaisesti ja niin, että harrastus tuottaa hyvää oloa ja kiireettömyyden tunnetta.

3)En ymmärrä ajatusta siitä, että ihmisen arvo nousisi rahallisen omaisuuden tai vaikutusvallan mukaan.

4)Mielestäni ihminen on fiksuimmillaan lapsena.

5)Toivoisin näkeväni maailman, jossa tehtäisiin useammin puheista totta. Siis niistä hyvistä puheista ja ajatuksista.

6)Inhoan kaikenlaista kapulakieltä ja hienostelua.

7)Suurin toiveeni olisi, että ketunpojan elämä olisi hyvä ja onnellinen. En välitä siitä mikä hänen seksuaalinen-,poliittinen-,uskonnollinen-,jne suuntautumisensa on (kunhan pysytään lain rajoissa, eikä tavoitteena ole vahingoittaa toista ihmistä.).

No niin. Siinä sitä nyt olisi. Tunnustamista. Enkä mä kyllä saanut yhtään lettua ;)

Eteenpäin tämä pistettäköön:

Satulle Toukasta perhoseksi-blogiin
Vihreään Jokkemaahan
Nanalle Kiertelevän ketun-blogiin
Trykkityykin Irmelille
Ekon *Kuva Jorina*-blogiin

Ja sitten kymmenelle halukkaalle, jotka haluavat tunnustuksen napata...Eiköhän joka blogin pitäjä tunnustusta tarvitse :) Edellisten tunnustuksia blogeissaan jäämme sitten odottelemaan.

Kalatiskin tarjokkaat varjoteatterin jälkeen.

Viikonloppuna kävimme tarkastamassa piäkaupuntiamme Helsinkiä. Ajokeli oli mitä mahtavin!

Hotelliin päästyämme saimme seurata toinen toistaan hienompia esityksiä. Oli voimamies...

maailman kova-hermoisin hemmo...

ja pari eläinesitystä.

Väliajoilla pelasimme korttia ja nautimme hyvästä seurasta.

Koska Helsingissä olimme, oli syytä käydä edes ostoksilla. Ulkona näytti tältä. (Otimme varmuuden vuoksi kuvan heti hotellin ulkopuolelta, jotta osasimme suunnistaa takaisin.)

Eduskuntatalon liepeiltä löysimme talon, jonka aulassa meitä tervehti kummallinen kärsäkäs. Otus niin suuri, että vain häntä tuli kuvaan. Ennen kameran esiin ottamista talon vahtimestarilta tietysti kyselin saako eläimiä kuvata...Kaikkia eläimiä, paitsi vahtimestaria, sai kuvata niin paljon kuin halusi. Päätimme luvan saatuamme jatkaa matkaa. Kaiketi tämä olisi hyvä ostoskeskus...

Äkkiä törmäsimme jalkaan...isoon jalkaan.....

Ja isoon kitaan...Jaiks!...Karkuun!

Hädissämme juoksimme, kunnes törmäsimme paikallisen hammaslääkärin vastaanottoon. Metodit olivat vallan kummalliset, joten poistuimme vähin äänin taka-vasemmalle.

Yht`äkkiä tunsimme jonkun tuijottavan. Lepa-lepakkohan se siinä. Lepa kertoi, että paikallisen ravintolan kalaruoka tarjonta oli mitä mainioin. Kiitimme neuvosta ja toden totta: Nälkähän oli päässyt yllättämään kuin varkain.

Ravintolaan saapuessamme oli osa pöydistä jo varattuja. Eräässä pöydässä keskusteltiin joulukilojen pudottamisesta. Toinen rouvista oli jonkin sortin karppaaja, ja sillä konstein hän oli saavuttanut tuloksia nopeasti.

Tarjoilija oli mielestämme hieman nokkava. Toi ruokalistat kuitenkin.

Tarjolla oli kalaa, jos jonkinlaista...

Ja muutenkin lista oli kovin monipuolinen, mutta makuumme liian erikoinen. Joten päätimme poistua nälkäisinä.

Lähtiessämme jouduimme...

todistamaan mustasukkaisuusnäytelmää. Sellaista se on, kun neidolla olisi useampi ottaja.

Moni muukaan ei välittänyt paikallisista herkuista, vaan oli ottanut omat eväät mukaansa...

Jotkut isompaa..

Jotkut nestemäistä...

Ja joillakin elävää-ravintoa...

Ketunpoika halusi kokeilla löytyisikö kultasepältä sopivaa korua...

Sillä aikaa löysimme sienen. Onneksi ketunpoika kerkesi korusovituksiltaan hätiin, ja pelasti meidät kertomalla, ettei sieni suinkaan ollut herkkutatti...

Koska olimme nälkäisiä päätimme lähteä kaupungille etsimään jotakin toista paikkaa. Ilmeisesti muutkin olivat lähdössä, sillä äidit huutelivat jälkikasvuaan tulemaan tykönsä...

Ja viime tingassa lähdimmekin... Tämä kun oli viimeinen näky takanamme sulkeutuvan oven ikkunan läpi. Tosin emme saaneet ostoksia tehtyä...Jotain kummaa tuossa kauppakompleksissa oli....

Ps: Tavattiin me vähän tuttujakin :)

Valokuvatorstain haaste 190: Alku.

Rikkauden ALKU ?

Taitaa kuiteskii olla ihan vaan huijausta koko hippu, kissankultaa vaan. Harmi. Olisin ruvennut Suomen miljonääriäidiksi. (Taisi olla sittenkin pelastus, että katinkullasta oli kyse...)

Muiden alut löydät täältä.

Kuinka pelästytät savikurssin muut osanottajat...

Opettaja: - Käykääs kurkkimassa toistenne tekeleitä :)

Väkeä saapuu allekirjoittaneen työpöydän luo:
-Niin..siis ja noi on mitä?
-Tota..ohhoh..onpas kivoja...(pssst...onks noi mollot silmiä..Ja onks toi kieli mikä sillä roikkuu?!)
-Onpas...tota...eh...kivoja...

Allekirjoittanut käy myös katsomassa muiden taideteokset.

Joo-o...perhoskylttejä..ja kukkasia kylteissä ja vielä kukkasia...
Oonko mä ny se outo...Taidanpa olla!
Mulla kun on avaruuskärpänen ja -sammakko...
Ja joo-o...Niillä on tuikut suussa...

-Jaa mihin mä nää pistän?! ?...Tota..en mä vaan tiiä..

Puupäitten-suku.

Vanhan sukupuoliroolituksen mukaisesti emo keittiössä.

Vaari soittelee kitaraa ja mummilla on piano...Valaistuksesta päätellen on sähkökatko ja muista välineistä voisi päätellä, että instrumentit on juuri tehty puhteina.

Nuorisoa suomalaista muotoilua olevalla sänky/sohvalla ja ah! niin avaruudellisissa tunnelmissa.

Joku Puupää unohti riisua vaatteet suihkuun mennessä!

Nukkekodista puuttuu vieläkin tapetteja ja mattoja ja vaikka mitä, mutta kiireessä ei synny kuin sutta ;)

Kipeän pelastus.

Yhden asian mies (Aspergerista) on juuri nyt luvun alla.

Kaija Papu ja Aino Louhi ilahduttavat minua mm. sarjakuva päiväkirjallaan: Kuvatus 3.

Mikä on kipeän pelastus? No kirjat tietty! Siis sillä varauksella, että jaksaa lukea. Ihanat ihanat kirjat: Surulliset. Pelottavat. Romanttiset. Mieltä avaavat. Hauskat.Opettavat. Hämmästyttävät.

Toinen kipeän pelastus on oikeanlainen ruoka. Minulla henkilökohtaisesti vahva kaalisopan liemi. Tyytyminen oli tällä kertaa tosin keitettyihin perunoihin ja maksalaatikkoon. (Kokki kolmonen ei osannut tehdä kaalisoppaa ;) ) Mehujäätelökin olisi tehnyt kyllä kauppansa, mutta eipä nyt ollut sitäkään.

Sitten kipeyden karkotukseen tarvitaan unta, lämpöä, hyvää huolenpitoa ja juotavaa. Ja siitä saa olla kuka tahansa mitä mieltä tahansa....Oikea juoma on keltainen jaffa :D

No näillä opeilla on menty ja nyt olisi valoa tunnelin päässä näkyvissä. Huomenna töihin ja liikekannalle. Kyllä tämä makoilu jo riittikin.

Tähän samaan syssyyn pistän kuvia paperinukeista, joiden asuinpaikka on eteisen romukomeron ovi, johon on lätkitty ensin magneetti- ja sitten liitutaulumaalia.Siinä on ketunpojan mukava piirrellä mielenmaisemia ja lätkiä "nukkeja" sinne tänne.

(Nyt joku kommentoi, että eihän noi mitään paperinukkeja oo! Mutta enpä parempaakaan termiä keksinyt..)

Tavalliselle paperille ensin painettu pohjakuvio porkkanaan kaiverretulla leimasimella + maalattu pohjaväri akvarellein. Päälle sitten tussia. Lopuksi kontaktimuovitus, jotta säilyvät mukavammin leikeissä.

Enpä muista mitä tusseja olivat, mutta kärki oli hauska siveltimen tapainen...

Nessie vai lohikärmes?

Ketunpoika lupasi taiteilla näitä myös, kunhan projekteiltaan kerkiää ;)