Valkosipulia vaiko eikö?

Mimi ja Kuku kesällä 2010.

Tänään emon kurkku on karhea.
Kiskoisin sieltä tunteen pois samoin kuin Mimi ja Kuku, mutta ei onnistu. Epätoivoissani harkitsin jo valkosipulin kynsiä nenään ja korviin ja höyryhengittelyä Strömsöläiseen tyyliin. Tyydyin kuitenkin lämpimään juomaan ja echinaforsen punahattu-uutteeseen. Huomenna nähdään tulos.

Tuosta valkosipulista päästiinkin sitten aiheeseen.
Tänään juttelin ihmisten kanssa valkosipulin syömisestä.
Meitä istui viisi ihmistä ringissä ja kukin totesi, ettei syö viikolla valkosipulia, koska ajattelee toisten inhoavan hajua. Kukaan meistä ei kuitenkaan hajua inhonnut.Ja kaikki pitivät valkosipulin mausta.

Keskustelun aikana mietin olisiko se sitten loppujenlopuksi niin vaarallista, jos haju hieman häiritsisi jotakuta. Vähemmän vaarallista kuitenkin kuin tupakan savun käryyttely tai vähemmän henkeä ahdistavaa kuin voimakkaat hajuvedet ja tuoksut.  Ketään ei voi kuitenkaan täydellisesti miellyttää ja aina kumartaessaan pyllistää jonnekin suuntaan. (Tässä tapauksessa itselleen, kun herkut jää syömättä.)  Mikä siis estää valkosipulin syömisen?

Kuvitellut luulot ja ennakkoajatukset ilmeisesti, muutakaan en keksinyt.
Väittäisin vaikutuksen olevan yllättävän suuri niilläkin ihmisillä, jotka sanovat etteivät välitä muiden ajatuksista ja mielipiteistä itseään kohtaan.(Tähän joukkoon luen itseni.)

Tätä ajatusta tukee myös keskustelu erään ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut lähemmäs 20 vuotta.
Hän totesi, ettei välitä muiden ihmisten kotiin mennessään pölystä kirjahyllyn päällä. Mutta kutsuessaan ihmisiä kotiinsa ahdistuu oman kirjahyllynsä pölystä.  Eikä hän ole tuttavapiirissäni ainoa joka näin ajattelee.
Asiaan ei vaikuttanut myöskään se, että me esimerkiksi olemme taatusti nähneet murrosikäisinä toistemme sotkuiset huoneet. Eikä myöskään se, että kumpikin tietää ja tuntee toisensa, eikä pöly kirjahyllyssä vaikuta mielipiteisiimme toisistamme. Kummallinen juttu siis.

Helpommalla selviäisi puhumalla asioista. Kysymällä ja kertomalla. Ja vähemmällä miettimisellä.Meitä on moneen junaan, mutta jos hyväksyisimme enemmän erilaisuutta(myös itsessämme)saattaisimme huomata olevamme enemmän samanlaisia kuin uskommekaan. Ja onnellisempiakin olisimme, jos tekisimme asioita joista tulee hyvä mieli... vaikka jonkun nenää hieman kutittaisi valkosipulin sulotuoksu ;)

Ps: Se tuoksu kuulemma vähenee, jos valkosipulin kynnestä ottaa "sisuksen" pois...