Elämä on aina aurinkoista?

Olisihan se mukavaa, jos aina kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan.
Koskaan ei joutuisi tekemään töitä, kun vaan makaisi ja tekisi sitä mitä huvittaa. Ei tarvitsisi ajatella kuin hauskanpitoa.

Vaan voi kurjuus! Ei se mennytkään niin. Tämän joutui ketunpoika huomaamaan tänään taas uudestaan. Ja Oi! ja Voi! kuinka kauhean kurjaa se olikaan.
Inhottavat kertotaulut, harrastusten tielle tulevat velvollisuudet. Inhaa ja pahanmielen aiheuttavaa pienen kiusaamista.

Ei auttaneet emon typerät jutut tulevista oppimisen vaikeuksista, jos jotain jää oppimisessa väliin.
Eikä isän rohkaisu, että kyllähän nuo opit, kun harjoittelet.
Aina vain harmitti...Kunnes oma mieli taittui ajattelemaan tulevaa koetta ja opintietä."Kyllä nämäkin vielä opitaan!"

Silloin kaivettiin esiin superapuri: "Consul" the educated monkey :) Mukava lelunomainen opetusväline. Sen jalkoja kun siirtelee tulee käsien väliin tulos.

Itselleni ovat kertotaulut ja muut "järjettömät" asiat opiskelussa olleet vaikeita. Ja osaa en osaa tänä päivänäkään.
Kai jonkinlaisista oppimisvaikeuksista oli/on kyse.
Muistan ainakin olleeni tukiopetuksessa, jonne kaikki "tyhmät" laitettiin.
Nyt en tiedä siitä tyhmästä, mutta tiedän, että osa asioista on toisille haasteellisempia kuin toisille.
Siis sympatiseeraan ketunpoikaa tässä asiassa, joskaan en sääli tai anna luikahtaa siitä mistä aita on matalin. Jollekulle asiat selviävät kovemmalla harjoittelulla ja erilaisin tavoin kuin toisille. Onneksi ymmärrystä löytyy enemmän nykyään kuin silloin.

Siitä tulikin mieleeni: Jonnekin meille on piiloutunut myös vanha mustekynä, jonka hylsyä pyörittelemällä saa kertotaulujen vastaukset esiin. Jospa siitäkin olisi nyt apua?

Illan kuva

"Rakkaus on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessä avain ja lukko.Niillä se sitoo ystävät yhteen, niinkuin työmies pellolla lyhteen."

Joulahjaksi jotain huovutettua.

Eräs, jonka nimeä en nyt paljasta, tulee tänä jouluna saamaan rannekorun.

Mietin eräänä iltana mitä "kivaa" sitä puuhailisi ja päädyin pyörittelemään huopapalleroisia. Sitten piti keksiä mitä niistä tekisi. Valitsin ensimmäisen käyttötarkoituksen mitä mieleen tuli: rannekoru!

Yhden palleroisen koristelin ja pujottelin sitten vain huopa- ja lasihelmiä vuorotellen pyöreään kuminauhaan. Ranteen sisäpuoli on tarkoituksella tehty lankapäällysteiseksi ilman huopahelmiä...ei paina rannetta niin paljon esim tietokoneella ollessa ja hiirtä käytellessä.

Valokuvatorstain haaste 186: Raja.

Vaikka sitä joskus on vaikea uskoa, on meillä vain taivas rajana. Silloinkin kun pilvet ovat synkkiä.

"Tässä on mun raja!"  Häirintä, toisen oman tilan/ruumiillinen loukkaaminen ja muu sellainen ei ole sallittua.

Toisinaan raja on epäselvä ja mutkikas juttu.

Raja, rajaton, rajalla, rajata, rajaamaton... Sana raja toi montakin asiaa mieleen sen konkreettisen rajan lisäksi. Rusketusraja, rajatapaus, näkymätön raja, toimeentulon raja, hyvän maun raja.

Itseäni puhutteli eniten "Tässä on mun raja!" Eli meidän sisäiset henkilökohtaiset rajamme.

Kaikille eivät omat rajat ole selvillä. Ei tiedetä mitä halutaan, vai halutaanko mitään.

Ei tiedetä tai ymmärretä mitä toinen haluaa ja missä hänen rajansa menee: Silloin rikotaan toisen omia rajoja joko fyysisesti tai henkisesti ja mahdollisesti lain rajoja. Rajojen ylläpitämiseksi olisi opittava sana "Ei!".

Uutisia ja muita tiedotusvälineitä seuratessa tulee tunne, että on aika rajatonta. On unohdettu mitä "Ei!" tarkoitti ja jätetään välittämättä siitä mikä raja nyt on ylitetty.
Ympäristöä katsellessani olen törmännyt siihen, että yhä useammalle on vierasta kunnioittaa mitään rajoja. Rikotaan, tuhotaan, huudellaan ja käyttäydytään miten sattuu. Herää kysymys: Missä on se viimeinen ja lopullinen raja?

Lapsuudessa opetetut/opitut rajat auttavat ja kantavat pitkälle elämässä, kun taas rajaton lapsi on eksyksissä. Selkeät rajat asettava vanhempi on turvallinen ja ennalta arvattava. Rajojen asettaminen auttaa lasta kasvamaan ja kehittymään, ja  mikä tärkeää, kunnioittamaan toisten rajoja ja löytämään ne omatkin rajansa. Niinhän se sanontakin menee: "Rajansa kaikella!"

Muiden ajatuksia ja ennen kaikkea kuvia sanasta raja löytyy täältä.

Valkosipulia vaiko eikö?

Mimi ja Kuku kesällä 2010.

Tänään emon kurkku on karhea.
Kiskoisin sieltä tunteen pois samoin kuin Mimi ja Kuku, mutta ei onnistu. Epätoivoissani harkitsin jo valkosipulin kynsiä nenään ja korviin ja höyryhengittelyä Strömsöläiseen tyyliin. Tyydyin kuitenkin lämpimään juomaan ja echinaforsen punahattu-uutteeseen. Huomenna nähdään tulos.

Tuosta valkosipulista päästiinkin sitten aiheeseen.
Tänään juttelin ihmisten kanssa valkosipulin syömisestä.
Meitä istui viisi ihmistä ringissä ja kukin totesi, ettei syö viikolla valkosipulia, koska ajattelee toisten inhoavan hajua. Kukaan meistä ei kuitenkaan hajua inhonnut.Ja kaikki pitivät valkosipulin mausta.

Keskustelun aikana mietin olisiko se sitten loppujenlopuksi niin vaarallista, jos haju hieman häiritsisi jotakuta. Vähemmän vaarallista kuitenkin kuin tupakan savun käryyttely tai vähemmän henkeä ahdistavaa kuin voimakkaat hajuvedet ja tuoksut.  Ketään ei voi kuitenkaan täydellisesti miellyttää ja aina kumartaessaan pyllistää jonnekin suuntaan. (Tässä tapauksessa itselleen, kun herkut jää syömättä.)  Mikä siis estää valkosipulin syömisen?

Kuvitellut luulot ja ennakkoajatukset ilmeisesti, muutakaan en keksinyt.
Väittäisin vaikutuksen olevan yllättävän suuri niilläkin ihmisillä, jotka sanovat etteivät välitä muiden ajatuksista ja mielipiteistä itseään kohtaan.(Tähän joukkoon luen itseni.)

Tätä ajatusta tukee myös keskustelu erään ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut lähemmäs 20 vuotta.
Hän totesi, ettei välitä muiden ihmisten kotiin mennessään pölystä kirjahyllyn päällä. Mutta kutsuessaan ihmisiä kotiinsa ahdistuu oman kirjahyllynsä pölystä.  Eikä hän ole tuttavapiirissäni ainoa joka näin ajattelee.
Asiaan ei vaikuttanut myöskään se, että me esimerkiksi olemme taatusti nähneet murrosikäisinä toistemme sotkuiset huoneet. Eikä myöskään se, että kumpikin tietää ja tuntee toisensa, eikä pöly kirjahyllyssä vaikuta mielipiteisiimme toisistamme. Kummallinen juttu siis.

Helpommalla selviäisi puhumalla asioista. Kysymällä ja kertomalla. Ja vähemmällä miettimisellä.Meitä on moneen junaan, mutta jos hyväksyisimme enemmän erilaisuutta(myös itsessämme)saattaisimme huomata olevamme enemmän samanlaisia kuin uskommekaan. Ja onnellisempiakin olisimme, jos tekisimme asioita joista tulee hyvä mieli... vaikka jonkun nenää hieman kutittaisi valkosipulin sulotuoksu ;)

Ps: Se tuoksu kuulemma vähenee, jos valkosipulin kynnestä ottaa "sisuksen" pois...

Oi katsoppas vaari tuota hauvaa....

Rento koira.

"Jaa minä vai?"

Pallo riippuvainen koira.

Kuuma koira.

Kiven sukeltajan kylä.

Haukkuu aaltojen kanssa.

Emäntä miettii: "On meillä pyyhkeitäkin!"

Tässä tarkemmin esittelyssä meidän perheen turbonakki, siis kiinanharjakoira Nappi.

Nappi on liian pieni näyttelykoiraksi ja lisäksi liian karvatonkin siihen puuhaan. Siis täydellinen koira meille.
Nappi on arka ja haukkuu kaiken muovipussista ja likakaivon kannesta lähtien.
Varustettu ADHD-luonteella ja loputtomalla ruokahalulla.(Varsinkin herkkujen suhteen.)
Nukkuu peiton alla kuono varpaissa ja rakastaa kaikkia ihmisiä, jotka kokee turvallisiksi.
Napilla on fetissi kivien ja jääkökköjen sekä pallojen suhteen...se ei voi kiertää eikä ylittää tai alittaa niitä...vaan niitä on nuoltava, kannettava ja saatava.
Kun puhelin tai ovikello soi useasti haluaa Nappi laulaa...silloin se ulvoo kuono ylhäällä.
Se tykkää köllötellä auringossa ja rakastaa saunomista. Vesisade ja kostea pakkasilma ovat sen mielestä maailman inhottavimmat asiat.
Innostuessaan ja ollessaan iloinen se "hymyilee" näyttämällä hampaitaan. (Tätä ei pidä sekoittaa irvistelyyn.)

Suosittelen kiinanharjakoiraa kaikille, jotka haluavat koiran jolla on luonnetta ja omituisia aivoituksia ja tapoja.
:D

Illan viimeiset ajatukset.

Tänään olen pohtinut kiirettä. Mistä se tulee ja mihin sitä tarvitaan? Tulin lopputulemaan: Kiire tulee ihmisestä itsestään ja se on usein täysin turhaa.

Liian usein unohdamme keskittyä tähän hetkeen. Mietimme joko eilistä tai tulevaa. Unohdamme hiljentyä, pohdiskella ja nauttia. Emme olemattomilta kiireiltämme kerkeä tapaamaan ystäviä tai unohdamme olla ystävällisiä läheisillemme.

Tämän kiireen opetamme myös lapsillemme.On kiire harrastaa, kiire tehdä töitä, kiire olla. Vaikka oikeasti välillä voisi pysähtyä kuuntelemaan, katsomaan, haistamaan, maistamaan ja tuntemaan maailman ympärillämme.

En halua elää kiireessä ja huomata illan tullen elämäni lipuneen ohitse. Aion vielä oppia elämään kiireettömästi. (Vaikka se veisi koko loppuelämäni.)

Kuvat liittyvät löyhästi ajatelmiini...lähinnä tunnelmansa vuoksi. Ne on kuvattu viime kesänä Turussa ja Naantalissa.( Suosittelen kumpaakin matkailukohteena, varsinkin kiireettömille matkalaisille.)

Kuka se ikkunasta kurkkii? Taitaa olla tonttu!

Tuossa aikaisemmin oli puhetta joululahjoista. Tässä on yhden paketin sisältö.
Ketunpojan tekemistä tontuista toinen matkaa mummulaan jouluiloa tuomaan. Toinen jää kotiin ilahduttamaan meitä.

Tontut on valmistettu samalla pikakurssilla kuin kalat ja kettu, jotka jo aiemmin onkin täällä esitelty.

Tontun vartaloksi savesta muotoiltiin kartio, jonka sisusta kaiverrettiin pois.
Sitten tehtiin pötkökädet ja pallukkanenä, jotka liitettiin savivellillä vartaloon.
Korvat tehtiin "nipistämällä" ja silmät ja suu kaivertaen. Helppoa kuin heinän teko!
Lopuksi päälle punainen väri ja kirkas lasite.

Ketunpoika muuten ilmoitti, että "Joulupukki ja tontut ovat olemassa ja uskon niihin, vaikka hammaskeijuun ja pääsiäispupuun en enää uskokkaan. Ettäs tiedät emo!"
Hyvin on emon opit menneet perille...Kas kun olen opettanut, että jokainen saa uskoa mihin haluaa. Vaikka sotkan munaan :)

Lämivä ukko.

Ketunpojan rakkaus urheiluun näkyy myös lumiukon rakentamisen yhteydessä. Mitäpä sitä ukko muuta tekisi, kuin "lämisi" kiekkoa. Sulamiseen asti.

Pään ohetessa ja jo ollessa olematon piteli ukko vieläkin tiukasti kiinni mailastaan. Eikä irrottanut otettaan silloinkaan, kun pää oli irti. Piti hakea maila pois paralta ja antaa muutama lohdutuksen sana. Ukko oli viimeiseen asti pelimies!

Joululahjan kuoret.

Ketunpoika lähti juuri "lämimään" isänsä kanssa kaukalolle. Emo sai siis oman hetken kirjoitella ja kuunnella musiikkia. Valintani tähän hetkeen on Vesa-Matti Loiri :) Ja tietysti kynttilän valossa.
Ennen lähtöään paketoimme kuitenkin  ketunpojan kanssa ensimmäiset joululahjat. Se on kohta melkein joulu :)

Lahjoina koitetaan antaa mahdollisimman monelle jotain  itsetehtyä: hilloja, leivonnaisia, savitöitä.. Ja jos ei itsetehtyä, niin luomua.

Paketointiin käytetään vanhoja rasioita ja pakkauslaatikoita joita olen säästellyt. Osa päällystetään ja osa käytetään sellaisenaan, kuten kiss-kiss karamellien laatikko.Naruina vanhoja silkki- ym naruja, sekä luonnonmateriaalinaruja. Koristeiksi pistetään olkisia kuusenkoristeita ja karamellitankoja.

Pakettikortit tehdään aikaisempien vuosien joululahjapaperirullien sisuspahveista. Kierrätysmeiningillä mennään ainakin osittain.

Nyt kuitenkin keskityn vain oleiluun ja poistun bloggailun ihmeellisestä maailmasta hetkeksi.

Valokuvatorstain haaste 185: Ahneus.

valokuvatorstai : haaste 185

Ahneus...
Kun otat tehdäksesi tai hoitaaksesi jotain mistä et selviydy.
Ahnehdit enemmän, kuin tarvitset ja on tarpeellista.
Kun et osaa jakaa tasan.
Viidakonlaki: nopeat syö hitaat.
Ahneella on usein tietynlainen loppu ja ahnehtimisesta jää aina jotenkin kiinni.
Milloin on riittävästi? Onko koskaan vai sitten, kun on liian myöhäistä?

Muovikassi vai kestävä kangaskassi?

Viime jouluna ketunpoika teki kauppakasseja lahjaksi mummeille ja tädeille painaen kangasväreillä ja tehden kuviot taikina-esto- ja teippaustekniikoilla. Yksityiskohtia tehtiin ihan tavallisilla tekstiilitusseilla.

Kaikista kasseista en huomannut kuvaa ottaa, mutta pistän tähän nyt kuvan parista kassista.
Muita valmistuneita kasseja oli myös maisema-, aurinko- sekä kukkakassi. Itselleen ketunpoika teki kissakassin, jossa kuljettaa talvisin luistimiaan.

Ystäväni on innostunut käsitöistä ja opetti niin ketunpoikaa kuin minuakin tuossa taikina-esto tekniikassa. Ohjeita kyseiseen tekniikkaan löytyy esim.  käspaikasta .Sieltä löytyy myös apuja ja neuvoja moneen muuhun käsityön tekemiseen ja idean puutteeseen.

Taikina-eston idea on kuitenkin lyhykäisyydessään se, että tehdään sopivan paksuinen velli jauhoista ja vedestä (Vrt lettutaikinan ja hammastahnan paksuus..mikä itsellesi on työstöön sopivin.), jolla sitten pursotetaan kuviot kankaalle.(Muista kassin väliin pahvi tms.)
Jauhovellin annetaan kuivua ja sitten maalataan/töpötetään koko komeuden päältä kangasväreillä.
Kuviot voi myös rikkoa niiden kuivuttua (Ennen värin laittoa.) rutistelemalla/venyttämällä/taittamalla, jolloin tulos on batiikkimaisempi.
Annetaan taas kuivua, rapsitaan jauhomömmöt pois ja sitten silitetään ja pestään tulos.

Teippaustekniikassa käytettiin ihan perinteistä maalarinteippiä.
Ketunpoika suunnitteli kuvan ja teippaili sitten sen mukaan kankaalle. Myös maalattava alue rajattiin teipillä.(Kontakti muovi olisi toiminut yhtä hyvin.)
Kassin sisälle laitettiin pahvia suojaamaan taustapuolta haamukuvalta ja sitten vain huiskittiin pensselillä ja vaahtomuovin palalla väriä pintaan. Lopuksi kuivatus ja silitys ja kauppamatka alkakoon.

Vasemmalla teippi ja oikealla taikina-esto.

Jäljillä.

Lumen tultua kannattaa lähteä lasten kanssa jälkiretkelle.

Ei, en tarkoita nyt mitään intiaani-leikkiä, vaan ihan tavallista metsäretkeä eväineen kaikkineen.  Retkeillä voi tietysti myös kotipihassakin.
Mukaan otetaan eläinkirja, jossa on myös eläinten jäljet kuvattuina ja paperia ja kynä, joilla tallennetaan luonnosta löytyneet jäljet. 

Siis mukavaa yhteistä puuhaa vaikka näin isänpäivän kunniaksi :)

Tässä lapsen tekemä tutkielma löytyneistä jäljistä.

Uutta lunta.

Uusi lumi tulee ja tekee pimeästä valoisan ja mustasta valkoisen. Minä odotan lunta syksyn loskan tilalle, vaikka pidänkin jokaisesta vuodenajasta omalla tavallaan. Tänään puut ja maisema näyttivät kuin kermalla päällystetyiltä. Kunpa pysyisivät nyt valkoisina ja kauniina.

Odotan myös sitä aikaa talvesta, kun pääsen taas lappiin.
Siellä voi olla rauhassa ja hiljentyä takkatulen räiskeen ääreen. Toisaalta taas saa tavata ihmisiä halutessaan ja pääsee laskemaan mäkeä sydämensä kyllyydestä, jos sellainen hauskuuttaa enemmän. Ketunpoika yleensä laskettelee isänsä kanssa tai Vernerin kursseilla ja emo saa lämmittää tassujaan ihanassa nuotion loimussa <3

Valokuvatorstain haaste 184: Isä

valokuvatorstai : Isä

Kännykkäkamerani on tallentanut tällaisen hetken. Isä ja poika  autuaan tietämättöminä kuvaamisestani :)
Isä kantaa lastaan vielä pitkään senkin jälkeen, kun voimat eivät enää riitä siihen fyysisesti. Sen jälkeen tulee henkinen "kantaminen" ja tukeminen.
Isän hartiat kantavat myös monta taakkaa, mutta lapsi taitaa olla se tärkein ja arvokkain kannettava mitä maa päällään kantaa.
Jostain syystä kaikki miehet eivät kuitenkaan näe lapsen tärkeyttä tai eivät muusta syystä kykene kantamaan vastuutaan. Oma isäni on kuulunut juurikin tällaiseen "heikkohartiaisten" ryhmään. Onneksi elämässäni on ollut isä, nimittäin isoisä.

Synttärisuunnitelmiin apua kaivataan!

Suunnistusta kartan avulla viidakkosynttäreillä.

Ketunpoika täyttää ensi vuoden alussa yhdeksän vuotta.(Siis oikeasti! Milloin ketunpojasta on kasvanut noin iso?!) 
Saattaa siis olla viimeisiä vuosia emolle järjestää teemasynttäreitä, ennen "kotibile" synttäreiden saapumista.


Tällä kertaa ei ole teemaa vielä keksitty, ja ajattelinkin kysellä ehdotuksia.(Aikainen mato linnun nappaa...eikä ko..mitenkäs se nyt taas..) Heti alkuunsa sanon, että mäkkäri-,hoplop-, tms synttärit eivät ole SE juttu. Joten sellaisia ei kannata ehdottaa. :)

Aiempina vuosina on ollut viidakkosynttärit (Toimintarata/suunnistus ulkona: apinaliaanit ja krokotiilisillan ylitystä jne.Tarjoiluna viidakkomaista purtavaa, eläinkoristeisia muffineita ym.), Peter Panin juhlat(Askarreltiin asiaan kuuluvaa rekvisiittaa: Peter Panin miekka tms. Tarjoiluna krokotiilikakkua.), ja elokuvasynttärit (Jätskikioski/ popkornikoju periaatteella tarjoilu ja elokuvan katsomista ja tietysti leikkimistä.) ja synttärit ralli-teemalla näin joitakin mainitakseni.

Elikkäs, nyt vaan ehdotuksia tulemaan.

Kylymä!

Nonniin...nynne saapu! Nimittäin pakkaset.

Ajattelin esitellä tämän hienon, joskin viime vuoden mallistosta olevan koiran villahaalarin.

Kyseessä on siis kierrätys ajatuksella väsätty haalari karvattomalle kiinanharjallemme. Materiaalina on käytetty vanhoja reikäisiä villasukkia, siis niitä ehjiä osia. Haalari on tehty ilman kaavoja, sovitellen paloja palapelimäisesti yhteen. Haalarin saumat on koitettu tehdä hankaamattomiksi ja ohuiksi. Materiaali itsessään on pehmeää johtuen käytetystä olemuksestaan.

Myös muista vanhoista vaatteista kannattaa tuunata uutta: lemmikille, itselle, lapsille, sisustukseen...Vaihtoehtoja on rajattomasti.

Ps: Vaikka malli näyttää pelästyneeltä, ei se johdu haalarista vaan emännän haalarin sovittelutarpeesta ja kuvaamisesta kesken unien :)

Kammottavat lastenkekkerit.

Netistä metsästämällä löytää kaikenlaisia kivoja vinkkejä juhlien pitoon.
Itsekin surffailin ahkerasti enkä juuri nyt muista mistä vinkkejä poimin, mutta hakusanoina käytin mm : Halloween, lapsille juhlat, kauhujuhlat.
Yksi suomalainen blogi liittyen aiheeseen taisi olla PiiRoo...jos muistan nimen oikein.

Ketunpojan ollessa noin 4-5 vanha pidimme "halloween" juhlat lapsille. Menestys oli hyvä.
Tänä vuonna ketunpoika halusi pitää uudet juhlat naamiaistyyliin.

Juhlapukeutumisen innoituksena toimi tällä kertaa juuri lukemisen alla oleva Ystäväni pikku vampyyri(Angela Sommer-Bodenburg) .
Ketunpojan hiukset pistettiin pörrölleen ja kasvoihin käytettin Snazaroo:n meikkivärejä ja special fx kit:stä otettua "vahaa" jolla voi luoda aidohkoja haavoja ym. (Värejä saa näihin aikoihin mm. tiimarista.) Eli otsaan haava, kasvojen pohja valkoinen(Huomioi korvat, hiusraja ja kaulakin.) Silmien ympärille häivyttäen mustaa ja verenpunaista. Suupieliin varovaiset verivanat verenpunaisella  ja pienet valkoiset hampaat alahuulen reunoihin. Lisäksi pieniä varjostuksia ja veriroiskeita karkealla sienellä sopiviin paikkoihin. Kaulaan veriset puremajäljet.
Vaatteiksi valittiin mustat perusvaatteet: Paita ja housut, joiden päälle leikkasin mustasta kankaasta yksinkertaisen viitan: Noin neliön mallinen pala, johon keskelle viilto pään läpimenoa varten. Reunat muotoiltiin siipimäisiksi.

Juhlien järjestämisessä "auttoi" myös alkava sisäkattoremontti, jonka vuoksi jouduimme tyhjentämään olohuoneen ja keittiön melkeinpä täysin tyhjiksi ja peittämään kankain/jätesäkein ne huonekalut joita ei voinut siirtää.
Koristeluita oli jo edellisistä juhlista jäljellä ja joitain uusia tehtiin ketunpojan kanssa lisää.
Muutamaan lamppuun vaihdettiin kynttilänliekkiä muistuttava lamppu ja yhteen lamppuun värillinen polttimo. Muuten valaistuksena toimi tuunatut jouluvalot, yövalo (Ikean kummitus.) ja patterikäyttöinen myrskylyhty, jota muuten käytetään sähkökatkojen aikaan.Joihinkin lamppuihin pistettiin värillistä piirustuspaperia varjostimeksi.
Musiikkina juraheviä ;) (Hevisaurusta.)


Tarjoiluissa mentiin aika pitkälle helpoilla kaupasta valmiina ostetuilla jutuilla.
Lihapullia=peikon papanoita, nakkia=Katkenneita sormia: ennen höyrykypsennystä vain leikataan kynsi ja nivelen viillot.
Veri-dippiä=ketsuppia.
Erilaisia karkkeja (teemaan sopien ja mukavasti nimeten) ja jäätelöstä muotoiltu kallo sekä keksejä, jotka koristeltiin valkosuklaalla ym.
Juomina kahta eriväristä mehua: vihreää ja punaista.

Ohjelmana oli ulkoleikkejä. (Tuikkista taskulampuilla, kuka pelkää krokotiilia, mörkö-hippaa ym.)
Tosin ensin etsittiin sisältä taskulamppujen avulla lepa-lepakon avunpyyntö kirje: Paha noita oli varastanut sen munat(Tyhjiä koristeltuja vedellä täytettyjä pääsiäismunan sisuksia.) ja pistänyt ne lempiruokansa lapamatokiisselin (Riisinuudeleita maizena-kiisselissä.)sekaan.
Lepakko(Ulos piilotettu heijastin.) toivoi lasten pelastavan munat ja tuovan ne hänen tykönsä, jolloin lapset saisivat asiaan kuuluvan palkkion.(Koristellut eväspussit, joissa oli silmätikkari, ilmapalloja ja hämähäkkisormus.)

Sitten rahanmenoa pelkääville:
Ostakaa ostettavat halloween aleista tai muista vastaavista.  Käyttäkää mielikuvitusta. Tehkää itse koristeita.
Käyttäkää vanhoja lakanoita, jätesäkkejä tms rekvisiittana ja säilökää mahdolliset jo ostetut koristeet. Koristeina voi käyttää myös ulkoa tuotuja kuihtuneita kukkia/oksia tai laittaa lasipurkkeihin jotakin inhan näköistä koristeeksi. Jo pelkästään valaistusta muuttamalla tila muuttuu.

Ja mikä tärkeintä keksikää lapsille mukavia leikkejä, vaikka niitä vanhoja mitä itsekin olette leikkineet lapsina. Koska tärkein osa tunnelmaa on yhdessäolo!

Tässäpä muutamia kuvia.(Tunnelma ei ole niin jännittävä johtuen kameran salamasta.)

Ilman salamaakin onnistui yksi kuva :)

Ps: Hämähäkkileivosten koristelun hoiti ketunpoika. Antakaa lasten siis osallistua touhuun.
Tällä teemallahan voi järjestää vaikka syntymäpäivät :)

Maailman jännittävin työ.

Tulin  siihen tulokseen, että minulla on maailman jännittävin työ.
Se on joka päivä erilainen.
Joka päivä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Joka päivä naurattaa tai joku suuttuu tai on surullinen, siis joka päivä työssäni näen ja joskus koenkin suuria tunteita. Joka päivä joku oppii jotain uutta. Joka päivä tehdään suuria havaintoja ja pohdintoja. Työssäni näkee päivittäin myös suuria taiteilijoita, keksijöitä ja urheilijoita. Joka päivä joku on urhea ja ylittää itsensä. Näen työssäni muuttumista, kasvua ja kokemusten karttumista...Nyt voittekin pohtia mitä teen työkseni :)

Annan vinkin: Se ei ole pähkinän leimaaja ;)

Kaappi kaivausten satoa.

Tällainenkin löytyi kaappien kätköistä. Pistin tämän nyt sillä, jos joku miettii isänpäiväkortin toteutusta.

Talviseen korttiin on käytetty vaatepakkauksissa olevaa tukipahvia joka on taitettu keskeltä kahtia aukeavaksi pohjaksi. Hahmot on tehty samasta materiaalista.
Väreinä sitä mitä on sattunut olemaan.Tässä tapauksessa vesiväri ja puuväri.
Hahmot voi kiinnittää joko teipillä tai liimalla.
Ensin kannattaa koristella/maalata tausta ja pohja. Sitten tehdä hahmot ja huomioida kiinnitysvara. Lopuksi kiinnitys sopiviin kohtiin. Ja valmista!
Materiaaleina koristelussa voi toki käyttää myös nappeja, lankaa, kangasta...mitä nyt varastoista löytyy tai haluaa kaupasta ostaa.

Aiheeksi sitten se mikä hyvältä tuntuu: Meidän perhe... Isä ja minä tekemässä jotain kivaa puuhaa...Isälle jokin tärkeä asia tai harrastus...Pistäkää mielikuvitus peliin ja keksikää lisää aiheita :)

Taiteilijan omakuva.

Ihminen muuttuu kasvaessaan. Lapsen ollessa pieni kasvua tapahtuu hurjaa vauhtia. Näin isänpäivän lähettyvillä kaivelin ketunpojan vanhoja taideteoksia ja askarteluja kaappien kätköistä ja törmäsin näihin hurmaaviin oma kuviin. Näitä oli lisääkin, mutta otin tähän mielestäni suht kattavan otoksen töistä.

Alin kuvista on tehty vuonna 2004. Piirrustuksessa oli paljon asioita, mutta tähän kuvan viereen olin selostuksen mukaan kirjoittanut "Ihana "ketunpoika!". Mikä mukava ajatus kaksi vuotiaalla omasta itsestään.

Suosittelen lasten taideteosten keräämistä kansioon, laatikkoon tai mikä nyt sopivimmalta paikalta tuntuu. Muistakaa myös kysyä lapselta kertomus piirustuksen tapahtumista ja kirjata päivämäärä. Saatatte saada yllättäviä, hauskoja ja kekseliäitä kertomuksia. Samalla kehitätte lapsen ilmaisukykyä ja kielellisiä valmiuksia sekä annatte tilaisuuden tulla kuulluksi omana itsenään, omine tarinoineen.