Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

perjantai 29. lokakuuta 2010

Tieteiselokuvaa vai kotielämää?

Isäketun vanha mikroskooppi löytyi kätköistä. Sillä on jo tutkittu niin kuolleet ötökät kuin sormenpäätkin.

Ja kun on laitteet, on oltava tilat...

Sisältä toimivat...

Ulkoa käytännölliset.(Kuvassa postiputki ulkomaailmasta sisätiloihin.)

Näitä piuhoja ei tavalliset remonttireiskat korjaakaan...siihen vaaditaan koulutusta ja vakaata kättä.


Aiemmin jo sanoin pahvilaatikkojen olevan mainiota askartelumateriaalia. Tämän kertainen loota onkin sitten erittäin tukevaa tekoa. Tutulle ostettiin uusi kodinkone, jonka suojana kyseinen laatikko oli. Kaatopaikan sijasta se sai kodin meiltä.

Ketunpoika ja emo ovat sairastelleet muutaman päivän. Tosin ketunpoikaa on kovin hankala pitää pelkästään levossa ja jossain vaiheessa mökkihöperyyskin rupeaa iskemään.Onneksi oli tämä maja/laboratorio-projekti aluillaan, ja sitä sitten saattoi hissukseen jatkaa yskimisen ja niistämisen lomassa.

Maja/laboratorio on vielä keskeneräinen, mutta nappasin huvikseni pari kuvaa tänne. Ketunpoika käytti vessapaperihylsyjä, alumiinifoliota, vanhaa lahjapaperia, maalarinteippiä, vanhaa pakkausmateriaalia(pahvia, muovi-/pahvikoteloita tms.), vanhaa pakkaus-/paketointinarua tms majan ulkoasun luomiseen.(Foliot on leikin loputtua hyvä ottaa talteen uusiokäyttöä varten.)

Eli ei tämäkään leikki tullut kalliiksi. Oikeastaan vain folio ja teippi maksoivat jokusen euron. Hyvälle leikille onkin sitten vaikeampi määritellä hintaa.

torstai 28. lokakuuta 2010

Valokuvatorstai 182. Mahdoton paikka...

...on kun nälkä kurnii ja grilli on tällainen :D Ei savua ilman tulta sanotaan, mutta nyt kyllä oli savua ilman mitään muuta. Hiustenkuivaaja olisi kypsentänyt yhtä tehokkaasti.
valokuvatorstai

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Voihan Fuhhuur ja Puff konsanaan.

Tämä on keskeneräinen "marionetti". Projekti on tyssännyt lähinnä siihen, etten ole saanut lohikäärmeelleni siipiä ommeltua. Tai siis en ole jaksanut. Tai siis viitsinyt. Saatte jokatapauksessa koko elukasta kuvan, kunhan se ensin valmistuu.


Jostain syystä toivoisin, että lohikäärmeitä olisi oikeasti olemassa. Lapsen tavoin toivoisin voivani vielä uskoa satuihin.

Pienestä pitäen olen imenyt sisääni tarut, sadut ja kaikki piirretyt- ja ei piirretyt elokuvat. Silloin voi hetken kuvitella olevansa mukana huimissa seikkailuissa ja ihanissa tarinoissa päähenkilöiden tapaan.(Nyt ei kannata ajatella, että olisin tyytymätön elämääni.)

Ihailen ihmisiä joiden mielikuvitus tuntuu olevan rajaton. Siltä se siis ainakin tuntuu, kun lukee hyvän kirjan tai katsoo elokuvan, jonka maailmaa ei olisi itse voinut kuvitella olevan olemassakaan.

 (Melkein) Jokaisen lapsen kyky kuvitella ja eläytyä olemattomaan katoaa aikuiselta. Milloin tulee aika jolloin on "liian lapsellista" tehdä jotakin? Ja kuka sen määrittelee?  Miksi aikuisesta ei saa olla hauskaa hyppiä kuralätäköissä? (Joo...on niitä sadekamppeita aikuisillekin...eli siinä meni sekin tekosyy ;) ) Milloin aikuinen unohtaa kuinka hauskoja jotkin asiat ovat ja miksi?

maanantai 25. lokakuuta 2010

2010 vuoden tapettimallistot.

Tästä se alkaa. Tapettimalliston suunnittelu omaan nukkekotiin.

Ajateltiin ketunpojan kanssa tapetoida itse tehdyn nukkekodin seinät kunnollisella tapetilla. Kiinnityksen ajattelimme toteuttaa niinkin mielenkiintoisesti  kuin sinitarralla. Saa sitten vaihtaa tarpeen ja halun mukaan.

Paperina käytettiin tukevaa akvarellipaperia, jossa on hieman pintakuviota. Toteutus muuten hoidettiin akvarelleilla ja tusseilla sekä inktense-väreillä. Lisääkin tehdään luultavasti painaen ja roiskien.

Valmiista työstä, eli tapetoidusta nukkekodista saadaan tänne kuvia tuonnempana.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Kylmä ja varpaita paleltaa...Missä kaikki villasukat on?

Jaa-a. Kai ketunpoika on varastoinut ne pesäänsä...eli suomennettuna jättänyt kouluun :D
Me olemme ketunpojan kanssa saavuttaneet yhteneväisen jalankoon sukkien suhteen, joka tarkoittaa sitä, että minun sukkani tekevät kummallisia katoamistemppuja. Samoin kuin ketunpojan hanskat. Ehkä niillä onkin oma mieli ja halu ja lähtevät ruojat lomille näin kylmän saapuessa. Lentävät luultavasti etelään.


Ulkona oli näinkin kuuraisen näköistä, kun siellä äsken kävin. Ne villasukat vain olisivat olleet tarpeen.

Se mies.


Oikeita ihmisiä piirrän harvoin, vaikka ihmishahmojen piirtämisestä pidänkin.

Kyseiset kuvat olen piirtänyt 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa.
Piirustuksissa malleina ovat olleet elämäni miehet. (Ketunpoikaa lukuunottamatta.) Toisessa on siis ketunpojan isä lapsena ja toisessa isoisäni, eli ukkini. Molemmat kuvat on piirretty valokuvasta, toinen terapia-kuvana ja toinen ihastuksen alkuhuumassa.

Jostain syystä, minulle tuntemattomasta, jokin suurempi päätti ottaa toisen miehistäni pois täysi-ikäiseksi tullessani. Tuntui, että liian hyvin ei saanut olla. Kun on yksi mies, se riitäkööt.

Ukkini sanoi minulle, kun pienenä pelkäsin hänen kuolevan, että hän elää ainakin siihen saakka kunnes olen aikuinen. No 18-vuotias on sitä lain edessä, mutta isähahmoa ja kallion vahvaa tukea olisin kaivannut vielä kauan sen jälkeenkin.

Olisin suonut, että ketunpoika ja ukkini olisivat voineet tavata toisensa. Ja että olisin saanut hänen kanssaan jakaa elämäni ilot ja surut. Tarkkaan se ukki kuitenkin ennusti, milloin lähdön aika olisi.Hän ei koskaan valehdellut.

torstai 21. lokakuuta 2010

Minä en tiedä mitään...

valokuvatorstai

 ...siitä miltä tuntuu, kun kuolee liian aikaisin, vaikka luonto viheriöi ympärillä.
(Siis tässä valokuvatorstain haaste nro 181.)

Kampaajalla.

Tänään tein jotain itseni hyväksi. Kävin nimittäin kampaajalla.
Lopputulokseen en ollut kuitenkaan tyytyväinen. Olen sitä harvoin kampaajalla käynnin jälkeen.
Jostain syystä monikaan kampaaja ei viitsi tutustua asiakkaan hiuksiin tarpeeksi hyvin ennen töihin ryhtymistä. Huomiotta jäävät niin pyörteet, kuin hiuksen luonnollinen kasvusuunta.
Itselläni tästä seuraa usein se, että kampaus on mahdoton päivittäisessä käytössä, kohdat joiden ei sitä pitäisi olla, näyttävät paksuilta tai sitten liian ohuilta. Usein mallikaan ei ole sitä mitä on haettu tai kampaaja ei viitsi katsoa etukäteen mikä mitta olisi mairittelevin juuri minulle. Myöskään makua/tyyliä ei useinkaan kysellä.
Kertokaapa vinkkejä, missä teidän mielestänne on hyviä kampaamoita/partureita...

No koska itse tietenkin olen niin erinomainen aion päräyttää värjätä kohta kovaa vauhtia harmaantuvat kutrini. Ja peräti kahdella värillä. (Kohta sitten nähdään saanko taas haukkua kampaajaani, eli itseäni.)
Värin suhteen mietin jo, josko värjäisikin punaiseksi hiukset. Mutta päädyin turvallisemmin kahteen ruskean sävyyn. Jostain syystä taidan viihtyä tummana paremmin, kuin muissa väreissä. Ja niitä on sentään tullut kokeiltua monessa sateenkaaren värissä...Mistähän muuten johtuu tuo, että on "sisäisesti" blondi, brunetti tai punapää?

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Blogissani on vierailtu 100 kertaa, onpa hassua.

Iloiset kiitokset siitä :D Olisi vain kiva tietää kuka täällä käy kurkkailemassa. Joten jätäthän itsestäsi jonkin viestin, eli kommentin.

Lisää kettuja blogiin.


Samaiselta savi-kurssilta pojan kettu-tuikkualusta. Tuikku tulee siis ketun jalkojen väliin.Äitinä saan nyt kehua, että kylläpäs tykkään! ja onpas hieno!  :)

Ps:Jos teet vastaavan työn, muista tehdä kettu tms  "ontoksi" . Ja Liittää osat kunnolla toisiinsa: Rosoiset pinnat ja savipuurolla/-vellillä liimataan.

Pikkuiset kultakalat lammessa ui.

Savi-kurssin kalansaalis oli tällainen. Poika: kaksi kalaa, 1. palkinto ja äiti: yksi kala, 2. palkinto.

Savi kaulittiin noin sentin paksuiseksi. Leikattiin haluamaan muotoon ja pitsiliinalla painettiin suomukuviot.
Kalaa venytettiin ja muotoiltiin keskeltä kuperaksi ja näin saatiin pulleampi ja moniulotteisempi muoto.(Tarvittaessa alle sanomalehteä tukemaan kuivumisen ajaksi.) Pojan kalassa on myös ripustamista varten reiät.
Työt on värjätty ja lasitettu.

Vastaavan tyyppistä voisi tehdä myös taikataikinasta. Tai vaikka kaupoissa myytävistä erilaisista askartelumassoista.

Maailman parhaalle isille ja äidille...

Ja tällaiset korut sitten paljastui ketunpojan paketoimasta "tuliaislahjasta" Poika oli itse keksinyt veistellä korut. Toinen oli puusta ja toinen kaarnasta.Poika ilmoitti tekevänsä koruja lisää. Äiti voisi vain antaa vaikka puuhelmiä lisäksi..

Puukon käyttelyä kannattaa ruveta jo aika varhain harjoittelemaan aikuisen valvonnassa. Se on hyödyllinen taito ja kehittää lapsen silmän ja käden yhteistyötä, samoin kuin auttaa oppimaan omien voimien hallitsemista.

Ensimmäiseksi puukoksi kannattaa valita sormisuojalla varustettu ja vaikka kärjestään hieman tylppä puukko.(Tällaisia myydään siis juuri ensipuukon nimellä. Hyvän oloisia ensipuukkoja myy monikin puukontekijä esimerkiksi markkinoilla.Partioaitassa myydään myös puukkoja, joissa on sormisuoja...)
Tärkeää on kuitenkin kunnollinen, käteen sopiva puukko, joka on terävä! Tylsällä puukolla saadaan aikaiseksi huonoa jälkeä niin veistokohteeseen kuin käteen, jos haava tulee.

Opeta lasta käsittelemään puukkoa turvallisesti: Veistetään pois päin itsestä. Pidä kunnolla kiinni puukosta ja veistettävästä kohteesta ja niin, että veistettävästä kohteesta kiinni pitelevä käsi on riittävän kaukana veistokohdasta.

Ihan ensimmäiseksi veistokohteeksi voi sitten ottaa vaikka porkkanan. Se kun on mukavan pehmeä. Toinen perinteisempi aloitusmateriaali on tietysti kaarna. Muista kuitenkin kerrata jokamiehen oikeudet, ennenkuin lähdet kaarnaa hakemaan naapurin puista ;)

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Meidän perheen herätyskello herätti uuteen aamuun.
Tänään ketunpoika lähtee kyläilemään tädillään. Mukaan on jo pakattu monenmoista rompetta.

Pojan oli tarkoitus pakata suurinpiirtein itse ja sitten vain emo tarkistaa. No, näinhän siinä sitten kävi:

Tiedustelin onko pakattu. Vastauksena tuli ponteva kyllä. Tarkempi tutkimus matkatavaroihin paljasti kuitenkin, että esimerkiksi yhtään vaatekappaletta ei ollut mukana :D Mutta mikä tärkeintä, matkatavaroista löytyi kuitenkin kaksi hyrrää, isänsä jo pikkupoikana tekemä puupyssy, narua, vanhat toimimattomat stereokuulokkeet ja kaksi pientä metallista lentokonetta.

Kun kyselin "Mitenkäs ne vaatteet?" sain kummeksuvan katseen ja vastauksen "Näähän on ihan puhtaat!"

No ihan perusmiehekäs vastaus kai. Mutta jos nyt emo kuitenkin kävisi sujauttamassa parit vaihtovaatteetkin mukaan.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Paras lelu on itse tehty.


Tällainen on meidän uusi auto. Pistäkää tekin Suomen autokanta uusiksi ja antakaa lasten hoitaa homma.

Eli:Pahvilaatikko tai pari.Paperia, värejä, maalarinteippiä, kananmunakennoa, pahvia, foliota ja kaiken maailman roinaa ja roipetta, jolla ei aikuisille ole enään mitään käyttötarkoitusta tai arvoa.Lapset kyllä keksivät mihin sitä kaikkea tarvitaan.
Aukkoihin, jos pahvi on kovin kovaa, voi tarvita aikuisen apua.

Samalla tekniikalla syntyy tietysti niin avaruusraketti, kioski kuin laivakin...

Pietarin kalansaalis.

Pohjana uusi paita.Kangas aplikointikuvaan emon vanhasta topista. Aiheena pojalle mieluisa kalastaminen.



Kuinka peittää ikävä tahra lapsen vaatteessa (Käy myös uusien vaatteiden tuunaamiseen):

Anna lapselle kangasta, joka soveltuu laatunsa puolesta tahraisen vaatteen kanssa käsiteltäväksi(Pesu jne.)
Anna myös tekstiilitussit. Sitten vain taiteilemaan. Muista laittaa kankaan alle esim. pahvia ja kiinnitä kangas nuppineuloin pahviin. Rajaa alue mihin työ tehdään esim maalarinteipillä->Näin saat juuri sopivan kokoisen työn vaatteeseen laitettavaksi. Voit antaa lapselle myös harjoittelutilkun johon tusseja voi kokeilla ja kerro, että värejä ei voi pyyhkiä pois kankaasta. Paperille mallin teko olisi myös suotavaa ja mahdollisesti esim lyijykynällä kankaalle apuviivojen teko.
Kuvan/kuvien ollessa valmiit silitä tussien ohjeen mukaan. Leikkaa kuviot ja huolittele halutessasi reunat. Ompele vaatteeseen.
Kuvan siima on ommeltu vapaasti koneella. Lapselta kysyttiin kuvien paikat.

Pelastettuja porkkanoita.

Hellässä syleilyssä pelastettiin jopa se kaikkein pienin.

Eikä näytä yhtään hullummilta...

Kohtalona kuitenkin kaikilla sama. Pataan vaan!
Syökää ihmiset juureksia. Terveellistä, kaunista ja halpaakin. Nam nam!

Kuinka mies rakastaa.

Tämä ei teistä ehkä ole maailman romanttisin kuva, mutta minulle se on sitä.
Kun viimeksi lomailimme ketunpojan kanssa kahden sain öiseen aikaan puhelimeeni tällaisen kuvan. Kuva sinällään ei ole kaunis, mutta sanoma kuvan takana on toinen.
Pikkueteisemme on ollut jo tovin kurjan näköinen johtuen huonon remonttimiehen toheloinnista. Hän mm rikkoi seinään reiän ja paikkasi sen huonosti ja päällemaalasi muuten valkoisen eteisen seinät vaaleanvihreällä värillä (lieneekö ollut värinäön kanssa pulmaa..).
Nyt sitten tuli kuva siitä, kuinka mies oli iltapuhteikseen maalannut eteisen ja tulipa kuvia useampikin. Myös olohuoneen seinä oli saanut väriä pintaan.
Mielestäni siis aika romanttinen teko....Me vain lomailimme ja mies puursi iltamyöhään yhteisen kodin vuoksi, vaikka menikin aamulla töihin.
Siispä ei ne sanat, vaan teot.

Nosta mua!

Kuva ei liene paras mahdollinen, mutta tällainen olo oli tänä aamuna. Kunpa joku olisi sitonut narun vyötäisille ja hilannut ylöspäin. Itse oli kuitenkin noustava, flunssasta huolimatta.
Tämä taulu on herättänyt paljon keskustelua: Joku näkee siinä toivoa, eli jonkun jota nostetaan. Joku näkee laskevan suunnan. Totesipa joku kerran, että "Ihan kuin siinä laskettaisiin hautaan jotakuta! Kauhea tunnelma!"
Itse ajattelin suunnan olevan nouseva. Silloinkin tuntui siltä, että kaipaisin apua nostamiseeni, tosin ihan muista syistä kuin nyt. Taulussa on siis itselleni positiivinen vire.
Miltä itsestäsi tuntuu, kun katsot kuvaa? Onko suunta nouseva vai laskeva? Mieti sen jälkeen miksi juuri sinusta mahtaa tuntua sellaiselta?
Taiteen (oli se sitten huonoa tai hyvää) on tarkoitus herättää ajatuksia, ihan minkälaisia vain. Jos teos on ajatuksia herättämätön, on se silloin epäonnistunut. Tai sitten ei...Mitä sinä siitä ajattelet?

perjantai 15. lokakuuta 2010

Punainen mökki ja perunamaa.

Äiti maalaa jaksaessaan ja poika toisinaan tarvikkeita saadessaan. Tässä on pojan näkemys ihanasta talosta kukkulalla. Tänneköhän me seuraavaksi muutetaan?
Taulu on toteutettu valmiille taulupohjalle, joita saattaa saada todella huokealla hinnallakin.(Mm. Tiimari on välillä näitä myynyt.)
Työ on tehty öljyväreillä, mutta pojan sanoin "haju on paha". Akryyliväri toiminee paremmin siis hajuttomuutensa puolesta.
Ohjeistuksessa koin tärkeimmäksi siveltimen käytön neuvomisen(tekniikoita). Kuten kuvastakin näkyy on poika taiteillut kivoja kuvioita maalilla.
Toinen oli värien sekoituksen avustaminen.
Muuten maalaaminen sujui helpohkosti.
Pohjalle kannattaa kuitenkin hahmotella lyijykynällä kuvapohja, jotta maalaaminen olisi helpompaa ja tietysti värejä miettiä etukäteen.

Kortti kaupasta?

Ylemmissä korteissa on käytetty vedenkestävää tussia ja akvarellejä. Alemmassa hiiltä ja akvarelliä.


Miettikää aihe ensin, ennenkuin tekeminen aloitetaan.

Neuvo lasta maalaamisessa:
Vettä ja väriä on oltava tarpeeksi, mutta ei liikaa. Muista huuhtoa sivellintä ja vaihda vettä tarvittaessa.
Edellisen värin on ensin kuivuttava, jos värien ei halua sekoontuvan keskenään.(Maalaa siis osissa ja esim ensin kalan pää ja sitten pyrstö, sitten evät jne...sitten odottele kuivumista hetki.) Joskus värien sekoittuminen voi kuitenkin näyttää hauskaltakin.
Vesiväri siveltimen rauta osio ei saa koskea väriä eikä paperia.
Näytä minkälainen siveltimen asento on paras. Näytä myös kuinka jälki levenee ja kapenee riippuen kuinka sivellintä painaa paperia vasten.
Tällaisen tekemisen yhteydessä on myös hyvä puhua väreistä ja niiden sekoittamisesta.

Ja sitten vielä vinkki: ÄLÄ tarjoa lapselle aina niitä huonoimpia värejä ja papereita...sellainen ei auta hyvään lopputulokseen eikä edesauta lapsen onnistumisen iloa! Ja muista kehua lasta :)

Onko se lintu, vai lentokone...ei vaan se on lentolisko!



Pohjana mallille on ollut tuiki tavallinen paperiliidokki, jonka poika muotoli lentoliskoksi. Lasta voi helpottaa piirtämällä viivoja jota pitkin leikata, jos taito ei siihen vapaallakädellä tehden riitä. Myös lennokki pohjaa voi muokata paikoin leveämmäksi tarvittaessa. Sitten vaan leikkelemään ja tarvittaessa teippiä pintaan. Lopuksi väriä... ja rohkeimmille suosittelen kimalteiden käyttöä. Lentoliskon voi laittaa langalla roikkumaan kattoon tms sopivaan paikkaan. (Tasapainottaminen on aikuisen hommaa.)

Koska blogin nimi viittaa kettuun,..

On kai niitä tänne pistettävä. Poika neulahuovutti ja koristeli helmin ketun pään ja äidille jäi koko ketun muotoilu. Jostain syystä kettu on lähellä pojan sydäntä, jopa niin, että halusi jokunen vuosi sitten muuttaa ristimänimensä ketuksi. Olisinpa toisaalta halunnut nähdä menisikö muutos läpi. No ehkä sitten jokusen vuoden päästä näen, jos mieli pysyy pojalla samana.
Neulahuovutukseen tarvitset huovutusneulan,
(Erilaisia:Karkeampaan ja tarkempaan pintakuviointiin ja sitten marketeissa sellaisiakin missä on monta neulaa varressa->isompi pinta kerralla.)vaahtomuovisen paksuhkon alustan ja villaa.
Piparkakkumuotti käy hyvin alkuharjoittelun avuksi, että saadaan muoto.Tai jos siltä tuntuu niin ilman muottia!Villalla täytetään muotti suht täyteen..villakerroksia limittän ja lomittain. Sitten pistelemään. Varo sormia! Kuviota pitää pistellä molemmilta puolilta, joten käännä kuviota välillä. Mitä enemmän jaksat pistellä, sitä tiiviimpi kuviosta tulee. Ja muista, että neula katkeaa aika helposti.

Lehtiä ja toisia lehtiä.

Kierrätystä lehdistä ja niistä toisista lehdistä.
 Tällaisia kerkeäisi vielä tekemään lapsen kanssa, kun nappaa syksynlehtiä kuivumaan painon alle.Runko ja maa on tehty kiiltävästä, sopivan värisestä, revitystä lehtisilpusta kontaktimuovin päälle.(Kuva siis kootaan nurinkurin.)Puunlehdet kuivattuja luonnonlehtiä.
Kannattaa antaa lapselle mahdollisimman vapaat kädet...ohjata vain värien etsimisessä ja auttaa muistamaan miten päin kuva kootaan kontaktille  ja auttaa kontaktimuovin laiton kanssa.(Muovi kulmista kiinni lattiaan tms ja lopuksi toisellekin puolelle, eli kuvion takapuolelle toinen muovi, jotta työ pysyy hyvin koossa.)
Ideaa voi jatkojalostaa lisäämällä muovin väliin monenmoista muutakin, vaikka piirrettyjä eläimiä metsään...tai mitä kunkin mieleen tulee.

torstai 14. lokakuuta 2010

Kesän muistoja...

En selvästikään ole vielä valmis päästämään irti ihanaisesta kesästä. Sen vuoksi postaan tänne vielä kesäisiä kuvia.





Meidän perhe siis, koiraa myöten, harrastaa järvellä oleilua. Lähinnä ravustuksen, kalastuksen ja uimisen merkeissä.
Viimekesän tavoitteeni oli saada lokista kuva. (Kova tavoite siis :D ) Ja tässä näitä järvi-ja lokkikuvia nyt sitten on.

Syksy meni ja talvi tuli?



Niin niin..Tältähän se hetki sitten vielä näytti. Kaikki kasvoi ja aurinko helotti.(Ja nyt ei puhuta siitä paljonko ja liikaako.)
Aivan liian pian tulee talvi, mikäli taivaalta tulevaan räntään ja lämpötilamittariin on luottaminen. Höh sentään! sanon minä. Sinne menivät haaveet pitkästä sienestyskaudesta ja porkkanat kasvimaalla pääsivät  ihmettelemään räntähuntua. Onneksi sentään suurin osa pojan kasvimaan annista on joko syöty tai säilötty. Myös ne kylpyammeessa kasvatetut perunat.
Ja sitten toisaalta, onhan se talvikin ihanaa. Pääsee pistämään energiansa muihin kuin kasvatus puuhiin, kuten vaikka blogin pitämiseen.