Zombimaista iltaa! (Halloween 2012)

Virkeän pirteät terveiset!(Maskeerausvaha ja siirtokuvat kasvovärien kera oli suht nopea ja toimiva "naamari".)

Läheinen laavu tarjosi mainion paikan tämän vuoden halloween-/pimeille-bileille. Lapsista oli mukavaa sulatella tulilla vaahtokarkkeja ja samalla vastailla visaisiin kompahenkisiin arvoituksiin.

Monissa blogeissa ym. esiintyy kissanvessa-kakku. Omamme oli koristeltu keksimuruilla ja alla oli kääretorttupohjaa vaniljamaidolla kostutettuna ja suklaavanukkaalla ja vaniljakiisselillä täytettynä. Pökäleet täyttä pätkistä hieman mikrotettuna ja muotoiltuna. Astiana toimi mainiosti gn-vuoka.

Isukki oli grillimestari ja söi eittämättä eniten makkaroita...ja pitsaa. Varauduimme suurempaan väkimäärään, mutta syysloma vei osan osallistujista sukulaisiin tai ulkomaille. Onneksi myös hakijat haukkasivat muutamat makkarat, jotta jaksoivat palata takaisin laavulta omat "pikkumonsterit" mukanaan.

Naamioiden takaa paljastui tuikkista ja pum-sotaa leikkiviä nuoria miehiä. Kun ilta pimeni tosissaan, päättivät pojat pienentää leikkialuetta ja etsiä pareittain...Kukaan ei tosin myöntänyt pelkäävänsä, vaikka pitikin pohtia onko alueella kenties karhuja tai zombeja ;) Nopeasti järjestetyt pippalot kestivät kolmisen tuntia ja luulen, että pojat olisivat ehkä viihtyneet pidempäänkin.

Runo ennen yöpuuta ja lusikallinen siirappia ;)

"Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri."
 (Eino Leino) 

Mieheni sanoi minulle ennen nukkumaan menoaan yhden lauseen, jota jäin pohtimaan: 

"Elämäni on kovin hyvää juuri nyt." 

(Tuon lauseen jälkeen sain suukon.)

"Hyvä" on aika suhteellista. Ja monta asiaa meidän elämässämme on enemmän tai vähemmän kummallista tai hankalaa, jotenkin huolta aiheuttavaa.

Ehkäpä hyvä elämä ei olekaan täydellistä elämää. Ja onko sellaista täydellisyyttä edes olemassa?

Onni on usein summa pieniä asioita. 

Yleensä kiinni siitä, että ihmisellä on oma paikkansa maailmassa ja hyväksytty ja turvallinen olo. Joku johon luottaa ja turvata.

Jotenkin koin, että mieheni halusi sanoa minulle tuolla lauseella, että minullakin on osani hänen onnessaan ja siinä, että elämä on hyvää. Että olen hänelle tärkeä ja rakas.

Elämäni on kovin hyvää juuri nyt :)

Kyllä jännittää...

Jännitys numero yksi: 

Menen leikkaukseen kädestä. En tiedä tehdäänkö operaatio nukutuksessa vai puudutuksessa.
Nukutus jännittäisi enemmän, sillä siitä on kokemusta, eikä niin miellyttävää.


Jännitys numero kaksi: 

Ostin itselleni juuri moottoripyöräkypärän.
Pitäisi uskaltautua miehen kyytiin. Hurjan kamalaa!

Jännitys numero kolme:

Osaanko nukkua laivalla, jonne olen menossa jossain vaiheessa vielä kesällä?
Nyt kun ei ole appiukkoakaan mukana, joka ennenmuinoin lohdutti minua keskellä yötä hirveän rytinän kuuluessa hyttiimme, että: "Älä huoli! Mentiin vain pienen saaren yli!" :)

Jännitys numero neljä: 

Minut painostettiin ostamaan uusi puhelin. Osaanko käyttää sitä?
Tuo puhelin on minulle kolmas puhelin ja ensimmäinen kosketusnäyttöpuhelin. Kevyt kuin höyhen ja ohut kuin paperi...
Kuinkahan pian mahtaa olla rikki?

Jännitys numero viisi:

Koskahan Ketunpoika rikkoo uuden puhelimensa?
Kävipä nimittäin niin, että tiputti vanhan järveen ja sai nyt tauon jälkeen uuden. Myös kosketusnäytöllisen, kuten minä. Tosin iskun ja kosteuden kestävän sekä ilman nettiliittymää, jolla voi surffailla mitä haluaa vanhempien poissaollessa.


Jännitys numero kuusi: 

Paljonkohan rapuja tulee huomenna? :)

Jännitys numero seitsemän:

Koska saan vihdoin ja viimein perunkirjoitusasiat kuntoon isäni osalta?
Asiat ovat erään ihmisen hoidossa ja venyvät ja vanuvat...Kohta vaan ei veny enää hermot.

Jännitys numero kahdeksan:

Näenkö uudelleen kaulushaikaran, joka kaarteli paikallisten peltojen yllä tänään?

Jännitys numero yhdeksän:

Kerkeänkö tekemään tarpeelliset asiat loman aikana?
Pesemään matot..Tuskin.
Kyläilemään kaikissa paikoissa, joissa piti...Toivotaan ja yritetään.
Öljyämään puutarhakalusteet, joita ei ole käytetty koko kesänä talon rempan vuoksi...Sopii uskoa. Tekemään veneretken saareen eväiden kanssa ja ehkäpä nukkumaan teltassa...Kovasti haaveilen.
Ja kaikki MUUTKIN asiat, mitä vielä on tekemättä!

Ja viimeisenä numero kymmenen:

Jännitän, rentoutan, jännitän, rentoutan... Hartiajumppa on aina tarpeen  jännittyneille hartioille :)

Kuvia edellisiin postauksiin liittyen sekä KESÄ!

Myyrien(!)...

...sotatanner .

Taulut päätyivät näyttelyyn pikakehystettyinä.

Opettajille meni yrttejä...

...ja kortteja totuttuun tapaan.

Kevätjuhlan tilakäynniltä mukaan tuli kolme munaa, kaksi kanan ja yksi fasaanin, joita sitten ahkerasti haudottiin. Tuloksen yksi "kesken mennyt" fasaani ja kaksi mätää kananmunaa :(

Kakkuja sun muita herkkuja on tullut maisteltua niin kotona...

...kuin myös rippijuhlien merkeissä lähellä kotia...

...sekä pohjanmaalla, jossa on pitkät pellot.

Riekkumaan ollaan keretty perinteisellä linnanmäki-reissulla....

...sekä puissa.

Leirit on leireilty ja tanssit tanssahdeltu.

Majoja rakennettu ja talon ulkokuorta rempattu.

Ravustushommatkin on jo aloitettu ja alkuvalmistelut syöttien pyydystyksineen tehty. Katsojat myös ruokittu ;)

Kukat kerätty.

Lehmiä morjestettu.

Nähty eläimiä muitakin...

Kalastettu.

Luettu tulevaa varten.

Lähimatkailtu.

Marssittu Kirkastuksen kunniaksi.

Ja juhlittu Kirkastusjuhlia myös.

Syöty jäätelöä.

Ja kesä senkun jatkuu :)

Päivän sana.

Tänään on Ketunpojan kolossa testailtu polttomoottoriautoa. Ei ensimmäistä kertaa tosin.
*Ketunpoika katkaisi antennin. Emo korjasi ilmastointiteipillä. Hyvin kulki senkin jälkeen.

Tänään on Emo katsellut kasaa kehyksiä.
*Ja vain katsellut...Kukahan ne näyttelyyn menevät työt kehystää. Rentoilu on onneksi päivän sana.

Tänään on ripustettu linnunpönttöjä.
*Kukaan meistä ei ennen ollut nähnyt puukiipijän pönttöä. Sellainenkin hauskuus ripustettiin.

Tänään Koira on ulkoillut urakalla.
*Kaikkien palloa heittäneiden käsi on huomenna kipeä, mutta liikunta tekee hyvää.

Tänään on halittu ja kyhnätty hurjasti sohvalla.
*Parasta! Monta eskimosuukkoa ja rutistusta antaa virtaa!

Tänään Ketunpojan jalka näyttää paremmalta huomisten pelien kannalta.
*Mobilat ja kunnon sidokset helpottiaat onneksi oloa, joka  johtui omasta ja kaverin kaatumisesta nilkan päälle.

Tänään on nukuttu aamulla pitkään.
*HotRodit jäi näkemättä, koska Ketunpoika halusi olla mieluummin mummulassa ja kotona!

Tänään(kin) on hyvä päivä.
*Kyllä!

Tanssahdellen kevääseen ja kesään.

Julkisuudessa on ollut nyt pinnalla jos jonkinmoiset merkit.

Teinkin sitten itselleni ihan oman. Tälläisen keväänmerkin. Tai vaikka kesänmerkin. Saatte ihan itse päättää kumpi se on. Tekemiseen taisi tosin tuhrautua kaksi päivää, vaikka pistoja oli vain muutama. Sitkeästi kuitenkin...

Käsillä tekeminen on hieman jäänyt, sillä kädet eivät kestä. Sinnikkäästi olen puutumisia ja särkemisiä katsellut 11 vuotta. Ketunpojan odotuksesta asti siis.

Toisinaan vaiva on ollut pahempi ja toisinaan hieman ehkä helpompi. Mutta nyt kun kynällä kirjoittaminen on hankalaa ja autolla ajaminen ei meinaa sujua, kävin lääkärillä...Ja sitten toisella, joka pisteli neuloilla ja sähkötti minkä kerkisi.
Sitten lastoitettiin ja nyt lopuksi ihmetellään, että mitäs sitten. Ehkäpä voitaisiin viedä kokonaan hermot, niin ei enää suoni kiristäisi, kun Ketunpojan ovi paukkuu. Tai ehkä ne käden hermot eivät auta noihin otsassa kulkeviin?

Kesänmerkkeihin luetaan ehkä myös leireille ym ilmoittautumiskaavakkeiden saapuminen.

Alustavasti Ketunpojalle olisi tarjolla tanssileiri sisältäen nykytanssia ja improvisointia, klassista balettia ja -repertuaaria, sirkustemppuja ja akrobatiaa sekä hiphopia.(Uintiretkien, discon ym lisäksi tietysti.) Lisäksi hieman leikkikenttää ja seurakunnanleiriä olisi tarjolla...ja ties mitä muuta.

Tänään katselimme myös balettivideoita netistä. Nimenomaan sellaisa missä esiintyy miehiä ja sellaisia, joissa on poikia ja heidän haastatteluitaan. Monissa pätkissä esiin nousi kiusaaminen, josta ikävä kyllä, myös Ketunpoika on saanut osansa. (Tuohon kiusaamiseen meinasi loppua koko tanssiharrastus...)

Eräässä klipissä perusteltiin hyvin miestanssijoiden pilkattua trikoiden käyttöä: Käyttäähän hämähäkkimieskin trikoita :D
Ja todettiin, että suurimmalla osalla kiusaajista ei oikeastaan ole hajuakaan siitä, mitä tanssitunneilla tapahtuu.
Tanssiminenhan vaatii hurjasti voimaa, kehonhallintaa ja kestävyyttä(ym), eikä miestanssijat suinkaan sipsuttele pinkit hamoset päällään. Lisäksi tanssimista on kovin monenlaista.

Yhdessä klipissä taas painotettiin sitä, että ihmisen pitäisi tavoitella unelmiaan ja olla rohkeasti oma itsensä. Se joka uskaltaa olla se mitä on ja tehdä haluamaansa asiaa on vahvempi ja rohkeampi, kuin se joka alistaa ja kiusaa toisia ja puhuu enemmän, kuin tekee.
Tuo neuvo pätee hyvin elämässä yleensäkin, ei pelkästään tanssiharrastuksen osalta.

Suvaitsevaista eloa kaikille toivotellen Emo.

Keltainen.

Päivän peli on Dixit. Hyvä peli, jossa keksitään yhdestä omasta kortista lause, sana, ääni tms. Muut taasen antavat omistaan sanaan tms sopivan kortin salaa keksijälle, joka sekoittaa kortit ja laittaa ne pöydälle kaikkien nähtäväksi. Sitten muut koittavat arvata  mikä oli alkuperäinen kortti. kortteja on tullut jo lisäeräkin. Ja niissä on kaikissa aika hauskat kuvitukset. Lautasella alempana mainitut namit..ja niiden rippeet.

Tänään kävimme läheisellä puutarhalla hakemassa narsisseja vaivaisella viitosella per laatikko. Ja laatikkoon sain ainakin minä tungettua 24 ruukkua...Takapenkki pullisteli ja niin myös peräluukku.

Viikonloppuna kalamarkkinoilta ostettiinkin kaikkea muuta kuin kalaa...
Englantilaisia käsintehtyjä nameja sekä lanttukukkoa ja saaristolaisleipää ja kolme jättisuurta lihapiirakkaa, joissa oli mielestäni täydellinen kuori. Itse kun en niin välitä siitä sisuksesta.

Ketunpojalla oli kaveri mukana ja pojat saivat olla turvallisen välimatkan päässä meistä kaksistaan. Reteinä tietysti, mutta kuitenkin varmistellen, että olemme jokseenkin lähettyvillä.

Kävimme myös elokuvissa(Risto Räppääjä ja Viileä Venla..suosittelen!) ja pojat halusivat katsastaa paikalliset leluliikkeet.
Ketunpoika ei ostanut leluliikkeestä mitään, mutta kirjatorilta kaksi Tatua ja Patua. Minä taasen linnunpönttökirjan ja yhden kirjan, jonka on kuvittanut Kristiina Louhi.

Huomenna saankin ihmetellä minne narsissini istuttelen...ehkäpä keskelle myyrien kaivelemaa sotatannerta.

Mutta nyt lepo ja kevään keltaista alkuviikkoa kaikille :)

Savisen-perhe

Yhteistyössä Ketunpojan käsi. Lasituksessa harmillisesti jäi etusormeen liikaa mustaa lasitetta, mutta se on ehkä se multasormi tai moottorirasvasormi sitten.

Oma räpellys. Jostain syystä taas kala-aihe. En tiedä miksi.

Kuvausrekvisiitasta olenkin jo saanut palautetta. Tuo oli kuitenkin ainoa mitä siihen hätään keksin. Kiipeilijä on tarkoitus laittaa kesällä ulos, ellei jää pönöttämään lampunjalkaan, missä on tällä hetkellä.

Ketunpojan kipot ja kupit. Kippo menikin mummulle lahjaksi :)

Ketunpoika teki myös pääsiäis/kesä/talvi/kaikkikäyttötipusen. Tuollainen säilytysastia siis.

Ketunpojan siili. Yritin yllyttää poikaa tekemään isoja ja pieniä..kokonaisen suvun, mutta teki vain tämän ainokaisen. Siilin tultua lasituksesta, rupesi poikakin pohtmaan, että olisi noita voinut tehdä montakin. Ehkä ensi kerralla sitten.

Omat laulavat kalat. En tiedä mihin ja miksi, mutta siinä nyt ovat.

Pojan sisilisko. Jep. Sisi-lisko. Ehkä sukujuurissa kameleonttia?

Oma hedelmäkärpänen. Koska halusin tehdä. Ei muuta syytä. Pistän varmaan ulos kesällä ja tuikun pyllyyn. Silloin saa tulikärpäseksi ylennyksen.

Tässä lapsi-aikuinen savikurssin tämän vuoden tulosta. Kaikkea ei tässä olekaan, enkä niitä ole kuvaillut.
Lasituksessa sattui useampikin oho! ylläolevien esineiden suhteen. Kaloihin ei kaikkiin ollut lasitteen väri ottanutkaan kiinni...siis mönjä ei ollut tarpeeksi sekaisin? Osassa taas lasitetta liikaa, kuten kärpäsessä ja käsitaulussa. Mutta eipä tuo menoa haitanne.
Ketunpoikaa ei lasittaminen kovasti innostanut...kivempaa oli leikkiä kavereiden kanssa käytävällä.
Me äidit sitten siellä lasittelimme ja ainakin loppuviimeistelimme lasten töitä putsaamalla pohjia jne tekemällä "tylsiä" töitä.
Omien tekemisessä meinasikin tulla sitten hieman kiire.
Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Eikä kukaan tänä vuonna juurikaan tainnut ihmetellä väkerryksiäni siinä mittakaavassa, kuin viime vuonna :D

Hiihtolomamuistoja sairaslomalta.

Ihania karvakamuja löytyy kaikkialta. Tämä rapsuteltava löytyi porotilalta. Vasta nuori koira, mutta kovin rauhallinen ja ihmisystävällinen.

Kun mies pääsee tekemään rakkaalleen ruokaa... :)

"Äiti, laita mulle ketsuppia tähän.."

Ilmat suosivat ja pääsimme näkemään ne upeat revontuletkin!

Ketunpoika kävi tänä vuonnakin Wernerin. Mutta on myös niin iso poika, että mennä viiletteli kaverin kanssa kaksisteen rinteessä.

Khihhih.. :D

Yllä siis hiihtoloman tunnelmia. Reaaliaikaiset tunnelmat ovat taasen tautiset. Perjantaiksi viimeistään olen kuitenkin päättänyt parantua. Silloin on nimittäin koulutus ja sieltä sai olla pois vain omien hautajaisten vuoksi :D Ja huhu kertoo, että tarjolla olisi jotain herkkuja. Elleivät sitten huijanneet...