Pyykkärimammat lenkillä.

Ketunpoika on aloittanut taasen tanssiharrastuksensa. Dance-mixin tarkemmin sanottuna.

Tänään odotellessani Ketunpoikaa tanssimasta, luulin pääseväni kahville erään tutun luo, mutta päädyinkin sitten kahden naisihmisen kanssa lenkille sateeseen.

Siinä viuhtoessani, kumpparit lompsuen ja sateen piiskatessa naamaa sekä veden noruessa hiuksia pitkin, totesin kävelyn olevan kovin rentouttavaa. Varsinkin sateessa. Varsinkin hyvässä seurassa.

Kahviakin sain toki.  Myöhemmin. Lenkin jälkeen.

Hiukset märkinä istuin kahvikupin ääressä ja nauroin vedet silmissä:
Tuttavaperheen mies oli suivaantuneena erään riidan päätteeksi kärrännyt paitansa ja kalsarinsa pesulaan ja kehunut pärjäävänsä itse pyykkiensä kanssa. :D
Perheen lapsista eräs oli tarjoutunut auttamaan isäänsä pyykkienpesun kanssa, mutta isä-ihminen ei ollut antanut luonnolleen periksi.
Niinpä reikäkalsarit matkasivat pussissa pesulaan ja palasivat sieltä edelleen reikäisinä ja ehkäpä tärkättyinä :D
Perheen äiti-ihminen naureskeli jonkun varmasti pyörtyneen pesulassa kalsarien saavuttua sinne..

Myös meidän perheessämme ammoisina aikoina keskusteltiin siitä onko pyykinpesu työtä.
Joku oli sitä mieltä, että kone pesee, eli ei ole työtä...ja joku sitä mieltä, että työtä riittää silti siinä pesemisen oheistoiminnoissa.

Noh...sanomattakin on selvää, että nykyään meillä kaikki pesevät pyykkiä ;)

Tässäpä ei olekaan kalsarit, mutta reikäiset housut kuitenkin :D

Sitä ameriikanmeininkiä eli vauvakutsut.

No ilmapalloja täytyi olla;) Ostettiin nämä kodin terrasta ja myöhemmin testattiin pallojen kestävyys. Kuukauden(!) päästä juhlista pallot olivat edelleen priimakuntoisia, joten suosittelen. Palloja oli paljon erilaisia, monissa väreissä.

Yksi juhlavieraista oli askarrellut lahjansa kakunmuotoon. Aikas hienon ja paljon pikkulapsiperheelle tarpeellista sälää sisältävän kakkulahjuksen lisäksi odottava mamma sai vaipparoskiksen ja vauvalle liinavaatteita sekä muuta mukavaa. Tärkeintä oli kuitenkin lähimpien ystävien ja sukulaisten kanssa vietetty aika juttelun, oleilun ja herkkuttelun merkeissä. (Lapsen syntymän jälkeen perhe todennäköisesti rauhoittuu tasaamaan rytmiään ja kyläilykin eri paikkoihin jäänee vauvailun varjoon.)

Tarjoilu järjestettiin pääasiallisesti nyyttäriperiaatteella ja juhlakalu huijattiin paikalle vetoamalla aivan muihin juhliin.

Ohjelmistossa oli tulevan äidin testaus vauvanruokien tunnistamisen merkeissä sekä anoppikokelaiden tiukka kisa vaipparallissa.(Emme käyttäneet tokikaan oikeita vauvoja, vaan nukkeja vaipanvaihtoon.)Yksi epämääräinen puhe kuultiin, joskin lyhyenläntä. Ja muistoksi täyteltiin kirjanen juhlista koko poppoon voimin. Kirjassa kyseltiin myös vieraiden mielipiteitä tulevan lapsen syntymäajasta, luonteesta, vanhempien luonteista, lapsen tulevasta ammatista ja jaettiin enemmän ja vähemmän hyviä värssyjä, neuvoja ja muuta hömppää.

Näillä kutsuilla ollut tuleva mamma onkin nykypäivänä jo ihka oikea äiti :) Ja minä hänen lapsensa täti. Eli ihan tuoreista juhlista ei ole kyse.

Juhlat olivat oikein mukavat, vaikka itse sanonkin(järjestävänä osapuolena).
Ja vaikka moni kritisoikin moisia juhlia ameriikanhömpäksi isolla A:lla ja H:lla, niin voin luvata, että juhlat voi järjestää ilman tuota tunnetta....Kunhan muistaa keskittyä yhdessäoloon :)

Laulava hauki sumussa.

Eräänä kuutamoyönä pakkasi Ketunpojan perhe itsensä, eväät, viltin ja tuulastusvälineet veneeseen ja seilasi Emon toimiessa moottorina paikalliselle järvelle.

Valokeila halkoi pimeyttä ja haki vedenpohjan näkymiä esiin.
Kuukin valaisi ajoittain, mutta oli onneksi suurimman osan aikaa pilvien tiukassa syleilyssä.

Vesi oli vielä hiukan liian lämmintä ja paikoitellen leväkin haittasi näkymiä. Kalat olivat pieniä, tai liian suuressa liikkeessä, jotta ne olisivat päätyneet saaliiksi.

Kalaonneaan koettelivat niin Ketunpoika kuin Isukkikin.
Vaikka saalis jäi pieneksi(Lue:olemattomaksi) oli kokemus taas vertaansa vailla.


Eväät nautittiin veneen lipuessa yössä itsekseen ja samalla nähtiin joutsen yöllisellä lennollaan sekä kuultiin jonkin linnun kurnuttavaa laulua.
Ketunpojalle kertoiltiin tarinaa  kuutamoisina syksyöinä kurnuttavasti laulavista hauista ... ;)

Hyvin oli puettu ja lämmin oli, vaikka sumu yllätti kesken hiljaisen soutelun. Ketunpoika kietoutui mukaan otettuun vilttiin ja nukahti veneen keulaan ennen reissun loppua...

Kukkia alkavaan syksyyn kysymysten ja vastausten kera.

Nonni. Tämmöinen kukkatulva putkahti tuolta trykkityykistä :)
Isot kiitokset sinne!!! :)

Tunnustuksen mukana seurasi myös liuta kysymyksiä:

1. Lempiruoka:

 

*Luokittelisin itseni erittäin kaikkiruokaiseksi sekasyöjäksi. Eli syön lähes mitä vain, enkä nirsoile turhista. Tulisin luultavasti mainiosti toimeen pula-aikana, kun syön kaiken luista lähtien. :D

 

Ehdottomia lemppareita toki on: Kaali-,maksa-,laatikko- ja keittoruoat vetoavat minuun. 

Mikään ei voita kauan hautunutta silakkalaatikkoa tai janssoninkiusausta. 

Myös kanaviillokki ja tilli- sekä piparjuuriliha vievät kielen mennessään. Ja silakkapihvit. 

Yleensäkin suomalainen vanhanaikainen perusruoka, oli se sitten kasvista tai lihaa tahi kalaa...Ja ei sillä, kyllä etnisetkin maut kelpaavat...

 

Kaikenkaikkiaan olen ehdoton herkkusuu ja se näkyy myös vaaàlle astuttaessa :D

2. Lempimakeinen:

 

*Jaa-a. Syön karkkia, mutta koen sen toisaalta turhaksi.

 

Voin nopeasti pahoin, jos syön karkkia vähänkin liikaa.

 

Jos kuitenkin valitsen, niin olkoot se lakritsa-pingviinipastilli. (Se mitä laivalta saa.) Tai sitten joku pieni "suklaapatukka" tms.(Esim Jim, Dacapo tai pätkis)

3.Lempiluettava: 

 

*Jokin mikä koskettaa. On jännittävä. On ajatuksia herättävä. Antaa tietoa.

Luen mielelläni kirjoja, jotka jotenkin sivuavat lapsia ja heidän elämäänsä tai lasten parissa työskentelevien kuvauksia. Torey Haydenin kirjat koukuttivat mennen tullen.

 

Toisaalta olen aika avoin uusien kirjatuttavuuksien suhteen...En lue mitään tiettyä tyylisuuntaa. Luen sitä, mikä kolahtaa juuri sillä hetkellä.

 

Ja joskus lukemista on vaikea lopettaa.

4.Mieluisin tapa tehdä käsitöitä:

*Fiilispohjalta. Ilman ohjeita. Kokeillen. Sotkien. Seurassa tai ilman. Keskittyen. Hullutellen. Ilman kurttunaamaa ja vakavuutta. Siten, että on lupa epäonnistua ja sitten tehdä uudestaan, tai tehdä vanhasta epäonnistuneesta jotain täysin muuta.

5. Lempielokuva: 

*Melkeinpä kaikki ! Olen elokuvafriikki.

Liiasta väkivallasta ja sisälmysten levittelystä en pidä, enkä kauhuelokuvista, joissa on inhottava loppu.

Ensiksi valitsen lasten-, scifi-, fantasia-, draama-, tai toiminta- ja seikkailuelokuvia. Kauhuelokuvia katson silloin, jos on jokseenkin mahdollisuus onnelliseen loppuun. Sitten komediaa.Viimeiseksi romantiikkaa.

Vanhat elokuvat ja musikaalit ovat myös ihania, samoin dokumentti elokuvat ihan hyviä...Ehkäpä joskus pääsen elokuvatarkastamoon töihin tai muuten elokuvia arvostelemaan :D

Eteenpäin lähtee tämä kimppu näille viidelle: Pilville , pikku-ketun puuhamaahan , toukasta perhoseksi- blogiin , ralliradan varikolle ja Mags-koruja- blogiin.