Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Tassut pystyssä.






Minä poika se en tajua mitä noi kaikki vouhkaa! Mikä ressi? Ihan ihme touhua kerrassaan!(Paitti kai se on noilla normaalia?)

Eikö ne tajua, että nyt kuuluu vaan maata tassut pystyssä peiton alla...Silleen ihan rentona.(Paitti noi jalat.)

Toi kuusikin on jännä. Joka vuosi pitää raahata tollanen rankku sisälle ja sitte pistää killuttimia siihen. Pienenä mä tykkäsin, kun siihen matolle ja juureen oli kiva pissata. Mut sitä ei saa enää tehdä. Eikä sillä saa ees leikkiä!(Paitti jos noi ei huomaa.)

Ja oikeestaan on aika epäreilua, että noi saa tuoda noin ison kepin sisälle ja mä en saa tuoda edes pientä.(Paitti jos noi ei huomaa.)

Ja sinne rankun juurelle pistetään sitte muuten niitä paperiin käärittyjä tavaroita. Jotkut niistä haisee naapurin kissalle. Niistä mä tykkään. Ja niihinkään ei kyllä saa koskea.(Paitti jos noi ei huomaa.)

Mut onneks mulla ei oo sellasia tonttuvermeitä, mitä mä oon nähny niissä Fifien kuvastoissa. Sitte mä kyllä kualisin häpeestä. (Paitti nyt ei onneks tarvii.)

Mut sitä joulua mä kyllä silleen odotan, kun saan varmaan herkkuja, kun oon ennenkin saanu. Niinku ny vaikka maksalaatikkoo ja kananameja.
Ja noiki on kyllä onnellisia sitte, kun nekin syö niitä herkkuja.(Paitti kananameja.)

Et sellasta mulle nyt justiinsa kuuluu. Jouluterveinen kaikille. Muistakaa maata tassut pystyssä.(Paitti joulupukki, että saan niitä nameja.)

Tip ja tap.






Opettajien iloksi askarteli Ketunpoika tonttujoukon.
Nyt ollaankin sitten siirrytty ansaitulle joululomalle..paitsi minä, joka saan olla vielä huomisen töissä.
Että tip tap tip tap vain :D

tiistai 20. joulukuuta 2011

Edellisen valituksen vastapainoksi :)

Tänä(kin) vuonna Ketunpoika kaatoi meille kuusen.

Kuusi oli valmiiksi sula ja pienen lämmittelyn jälkeen se pääsi koristamaan olohuonetta. Myös muu joulu tuli koristeita myöten sisälle ja jouluahdistus on laskemaan päin.

Tänään saimme nauttia Ketunpojan tanssiharjoituksista, jotka yleensä ovat vanhempivapaata aluetta. Kyseisessä kuvassa on meneillään tähtitanssi.

Joskus vaan vetää hiljaiseksi..

Itsenäisyyspäivä oli ja meni. Tampereella kulkue suuntasi hautausmaalle ja me kulkueen seuraamisen jälkeen elokuviin.


Vaikka kuinka olen yrittänyt välttää (joulu)stressiä, olen kuitenkin sellaisen hankkinut.
 Entisen työtoverini kanssa usein vitsailimme sitkeydestä ja siitä kannattaako se.

Olen koittanut olla sitkeä ja puskea täyttä häkää niin koti-, sukulais- kuin työrintamalla.
Jonglöörin palloina ovat toimineet Ketunpojan harrastukset ja kouluasiat ym, parisuhteen ja perhe-elämän laatuvaatimukset, selviteltävät ihmissuhderistiriidat sekä sairaat läheiset. Lisäpalloina toimivat kätevästi työ ja etenkin ylityöt sekä joulun lähestyminen. Soppaa sekoittaa edelleen isäni kuolema ja se, etten saa nukuttua kunnolla öisin johtuen yläselän ja käsien kipuilusta.(Vali, vali..rutkuti rutkuti ;) )

Mutta...näillä mennään.  Lomaa odottaen. Ja edelleen puskien.

Väitän, että perheenäiti tarvitsisi välillä enemmän käsiä, kuin on suotu.(Kas kun ei ole evoluutio tuohon probleemaan pureutunut.)




Tuossa yllä on osa puskemisen tuloksista. Nimittäin tämän vuoden koulunmyyjäisiin tehdyt piparkakkuväkerrykset.

Toisaalta mietin, että onpa meillä asiat kuitenkin hyvin.
Tein nimittäin lastensuojeluilmoituksen juurikin noihin aikoihin, kuin myyjäiset olivat.

Ketunpojan ystävä,(Joka tosin ei koskaan ole meillä käynyt, emmekä hänen vanhempansa kanssakaan ole missään tekemisissä olleet.)tuli yllättäen yökylään viikonloppua vasten.

Syy kyläilyyn oli se, että lapsen isä oli menossa baariin ja lapsi olisi joutunut jäämään yksin kotiin yöksi.
Vanhempi ei koskaan ottanut meihin yhteyttä. Kyläilysopimus hoidettiin lasten ja meidän välillä puhelimitse, kesken lasten ulkoilun. Tuolloin jo ilmoitimme, että seuraavana päivänä olisimme menossa myyjäisiä järjestämään ja hoitamaan. Oikeastaan olimme Ketunpojan kanssa sopineet, että kavereita ei juuri nyt tulisi, mutta pakkohan tuossa oli joustaa.

Kyläilijän tullessa meille, oli hänellä päällään vyötäröön asti märät collegehousut + paidat, ohut takki sekä hattu. Ulkona vihmoi tämän talven ehkä kovin myrsky ja lapset olivat olleet jo tovin ulkona ennen meille tuloa. Mahtoi olla kylmä ?

Kainalossa kyläilijällä oli rikkinäinen pyjama ja Siwan smurffi. Ei hammasharjaa tms, ei vaihtovaatteita...... Avaimet kaulassa ja puhelin taskussa.
Mitään viestiä emme vanhemmalta saaneet, paitsi tietenkin seuraavana päivänä myyjäisissä olon jälkeen lapsen puhelimeen viestin, jossa luki  "kuudeksi kotiin".

Tuo tapahtumaketju pisti miettimään asioita hetkeksi. Ja toiseksikin.

Toivon, että perhe saisi tarvitsemansa tuen ja avun.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Pientä, oikeaa ja sini-valkoista.

Sieltä on tulla taaperrettu...
Tänne ollaan menossa...
Kuu valaisee polkua kotiin...
Hengitys höyryää...
Mukava on kotiin palata pikkujouluista. Kauan kaivattu ensilumikin valaisee kulkua ja on mukavan tuntuista jalan alla :) (En kuitenkaan vielä tehnyt lumipalloja, vaan tyydyin vain tökkimään lunta kengänkärjillä.)

Viikonloppuna olimme Isukin kanssa pikkujouluilemassa ja kuuntelemassa paikallisia muusikoita. Ohjelmisto oli monipuolinen ja hyvä, ruoka maittavaa ja seuraakin piisasi. Nyt sopii sen "oikean" joulunkin tulla.

Ennen joulun tuloa kuitenkin toivottelen teille vielä oikein ihanaa itsenäisyyspäivää!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Päiväkatsaus koloon.

Oi onnea: Saan ilmeisesti tänään ovilistoja paikoilleen Isukin toimesta. (Ainoa miinus on hirveä kompuran pärinä, joka tuntuu tekevän reiän päähäni.)

Päivän virallisessa valitusosiossa kerron, että minulla on aivan väärää shampoota. Taas. Kutittaa :( Olen ihminen jolle hajuton, väritön ja lisäaineeton kosmetiikka on hyvästä. Sitä on vain välillä vaikea noudattaa ja löytääkin.

Tänään Ketunpojalla oli kaveri valmiina kylässä, kun saavuin aamuvuorostani kotiin.
Tällä kertaa asia oli sovittu etukäteen.

Tein pojille leipiä ja hapankorppuja sekä hedelmäpaloja ja kiisseliä välipalaksi.
Ketunpoika irvisti kiisselille, mutta minulle entuudestaan tuttu vieras ilmoitti, että "nam!" ja söi puoli kipollista kiisseliä yhteen menoon:D Jotkin asiat eivät näy muuttuvan, vaikka ikä lisääntyy.

Siskolleni olen piirrellyt tilauksesta tatuointi-kuvaa. Vihdoin taisin saada aikaiseksi sellaisen, joka kelpasi iholle nakutettavaksi...Aika kunnia sinällään, että joku haluaa kantaa kynänjälkeäni loppuelämänsä ihollaan.

Eilen siivosin puolilleöin. En tiedä mistä moinen tuli...Ehkäpä siitä, että halusin välttää viikkosiivousta tänään ja viikonloppuna. Aion nimittäin olla lomalla kokonaista neljä päivää :)

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille koloon putoajille! Toivottelee Emo <3

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulupuu on ripustettu..


Monessa rutussa. Hieman kauhtunut. Vanha ja virttynyt.

Seinälle se silti tänäkin vuonna laitettiin. Tuomaan iloa Ketunpojalle, kuin muille ennen häntä.

Jaa mitäkö tästä kalenterista tulee?
Milloin mitäkin.
Usein jotain pientä: Nami, kuusenkoriste, piparimuotti, kolikko, tarroja, heijastin, reppumaskotti, kyniä, sukat jne...Mitä nyt tontulle mieleen juolahtaa ;)

Numerosta 24, joskus aiemminkin, on saattanut tulla vaikkapa äänikirja(Tai oikea kirja tms), jota kuunnellessa on mukava odottaa joulusaunaa, -ruokaa ja -pukkia... Myös meidän aikuisten.