Nyt kyllä sattuu! Ja jättipläjäytys juhannustunnelmaa.

Aamupäivästä istuin laiturilla virkkuutyöni kanssa ja katselin kuinka kaksi alakouluikäistä poikaa polskivat vedessä. Pois lähtiessämme vastaani jolkutteli juuri samannäköinen harjis kuin meidän Nappikin. Koirakaveri haisteli minut tarkkaan, kuten Nappikin sitten saavuttuani kotiin.

Isukin saavuttua kotiin grillasimme ja keitimme uusia perunoita..Nam! Löhöiltyämme tovin mahojemme vieressä päätimme lähteä kauppaan, jotta huomennakin olisi maha yhtä pullollaan :D

Jossain vaiheessa kauppareissua päätimme lähteä iltapalalle mummulaan, eli anoppilaani. Ostimme tarpeet ja suuntasimme soittelemaan ovikelloa...

Pois lähtiessä yritin tehdä kolmoissalkovin ja kiepin anoppilan mäessä.

Kannoin toisessa kädessä roskia ja toisessa ylijääneitä iltapala tarpeita, kun koipeni osui koirien kaivamaan pikkupikku...kanjoniin...siis...kuoppaan, jonka pohjalla oli nelisen käpyä.
Ja niin sitä mentiin, että tanner vain tömisi.

Nilkka muljahti, ranne tärähti, kankkuun sattui ja polveen tuli pipi. Kuka lohduttaisi emo parkaa?!?

Kukaan ei nauranut, vaan ensin hyökkäsi kainaloihin kiinni isukki, sitten Ketunpoika ja loppujen lopuksi ulkona oli koko talon väki. Tulipa ihanan rakastettu olo :)

Nyt vähän kolottaa sieltä täältä, mutta veikkaan, ettei kovin suurta haaveria päässyt käymään.
Olin kuulemma kaatunut "pehmeän" näköisesti enkä suinkaan kuten "tavalliset" ihmiset...Niin...Olenhan sentään erikoistapaus :D

Veikkaan, että moni on kaatunut ja kaatuillut männä viikonloppuna. Tosin heman eri syistä, kuin minä tänään.

Meillä juhannus sujui mukavasti pelaillen, ulkoillen ja yhdessä aikaa viettäen, ilman kaatuilua.
Leivottiin mansikkakermakakkua ja tehtiin halsteri-siikaa ja uusia perunoita. Kalamiehet saivat hyviä saaliita ja koirat juoksivat intoa puhkuen.
Saunottiin ja kokko poltettiin.
Yöllä lensivät lepakot sankan sumun seassa. Siis myös valvottiin myöhään.

Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa, ainakin silloin kun on kesä!

Mökillä on armoton mäki. Täristintä tarvittiin alhaalla...ja jotkut "saivat" täryyttää sen mäkeä ylös.

Napin intohimo on kivet...myös nuoltuina.

Jos itse valitsen..soutaen paras.Kalamiehet tarttuivat kuitenkin tuohon moottorivekottimeen uistelemaan mennessään.

Vahti työssään myös juhannuksena.

"Pakoon...sieltä tulee joku!" :D

Myös laiturilta kalastettiin...

Ja sieltähän nousi saalista vaikka kuinka ;)

Uusi lemmikki? :D

Kiinanharjakoiran aivastus..Myös aamulehden kuvakisassa ottamassa osaa..

Juhannusfiilistä.

Täst se syttyy.

Aitiopaikat miesväellä.

Kun nyt oikein sekoitetaan kaikki perinteet, poltetaan meillä vitsat(siunaamattomatkin)juhannuskokossa...Eli ihan väärään aikaan.

Tämmöttistä sumua oli tarjolla. Ei olis varmaan veitsikään leikannut. Niin paksua oli!

Maanpinnallisen elämän tutkimista.

Teitkös sinä juhannustaikoja? :)

Valokuvatorstain haaste 212: Juhannustaika.

Juhannuksessa ON taikaa. Juhannustaikaa.

Muiden kuvat: http://inspis.vuodatus.net/

Pikku-ukkojen tulva.

"Kaikki huutaa Gogo's!" Ylivoimaan luottavat pikku-ukkojen joukot rynnivät hyökkäykseen.

Tiukka sotatilanne." Joukot valmistautukaa uuteen pikku-ukkojen tulvaan"...

Komentaja pitää jalat tiukasti maassa ;)

Kesän makua...

Tänään poikettiin Pälkäneellä Niitty-Seppälän kesätilan myymälässä ostamassa herneitä ja toffeeta.
Kyseisessä paikassa on  mm kotieläinpiha, kahvila sekä leikkipaikka pienemmille lapsille. Myös peikon asuinpaikan bongaa, jos osaa etsiä vanhasta maakellarista. (Tarkempaa esittelyä löydät tuosta yllä olevasta linkistä.)

"Se" juttu oli kuitenkin polkuautorata, jossa oli kahden kokoisia polkuautoja. Vauhti hurmasi Ketunpojan ja hiki nousi otsalle viimeistään kymmenennellä kierroksella.Toisinaan piti auttaa nuorempaa kaveria mäessä tai muuten vaan.
Eväät syötiin kodassa ja välillä rapsutettiin vuohia poskesta. Ketunpoika tuumasi pois lähtiessä: "Tänne voitais tulla uudestaankin, vaikka huomenna!"

Matkaa jatkettaessa poikkesimme lähellä Niitty-Seppälää olevalle huoltoasemalle. Sen pihassa  nökötti sievä kioski pullistellen Tampereen jäätelötehtaan jäätelöitä. Totesimme kesän maistuvan kiwi-ja suklaajäätelölle :)

Kukikasta.

Jotain siellä pihalla möllöttää tänäkin vuonna, vaikka lähtö olikin vaisu ja viivästynyt. Tosin pohdin minne ovat jotkin perennoista hävinneet? Ne hävinneet ovat olleet vielä niitä lajikkeita, jotka ovat voineet tähän asti erinomaisesti keleistä riippumatta. Ehkä ovat mokomat lakossa tahi lomalla?!

Jotain pitäisi vielä laittaa, mutta enpä ota asiasta paineita :)

Iloisen värikästä viikkoa kaikille!!!

"Painavaa" asiaa.

Ketunpojan tuotokset.

Emon epämääräinen.

Jepjep.
Joskus kannattaa tehdä jotain ihan vain sen vuoksi, että tekee.
Näitä siis puhtaasti kokeilumielessä.Tarvittiin:

• Vanhaa mehiläisvahapohjaista muovailuvahaa
• "Kaiverrusvälineet" Eli hammasharja, lyijykynä, kuorimaveitsi jne. mitä sattui löytymään
• Sopivaa paperia
• Vesi-erikeeper-peiteväri(napista)-sekoitusta tai vesiväriä(Jolla tuo ei onnistunut niin hyvin, kuin ensimmäisellä sössöllä)
• Pensseli värin levitykseen

Sitten vaha littanaksi. Kaiverrus. Väri pintaan ja lopuksi lätkäistiin paperi päälle.Aikaa kului koko toimitukseen 15-20 minuuttia.

Unohdettiin, että kuvio tulee peilikuvana, mutta eipä tuon väliä.
Jatketaan töitä myöhemmin ja tehdään ehkä joskus paremmilla välineillä.
Nyt muihin hommiin :)

Valokuvatorstain haaste 212:Odotus.

Muiden odotuksia.

Salainen puhdetyö.

Ketunpoika sahasi, sahasi ja sahasi.
Monen monta monituista laudanpätkää.
Emo mietti hiljaa vieressä, mitäköhän mahtaa poika puuhata tällä kertaa.

Mitta viuhui ja saha suhisi. Jostain oli löytynyt kasa naulapurkkeja.
Ketunpojan vieressä näkyi olevan myös isänsä vanha polkupyöränrengas.
Kieli keskellä suuta naulattiin ja naulattiin. Muutamia kertoja tarvittiin aikuiselta varmistusta ja pohdinnan tukea.

Rakenteen koossapitävä rima.

Ulkorenkaan naulaus kiinni omalle paikalleen.

Pärskeiden hiominen.

Sisäkumin paikoilleen pistäminen ja täyttäminen.Sitten vain kääntö oikein päin ja....

...lopulta valmista!
Muovisotilaiden suuralus valmiina seilaamaan rantavedessä..." Hiiohoi ja valmiina  lähtöön Herra Amiraali!"

Valokuvatorstain haaste 211:Kesäkummitus.

 Tämän kertaisen valokuvatorstain aihe on :

"Nämä helteet saavat meidätkin jo näkemään kaikenlaista kummaa, joten haasteena on kesäkummitus.

Haasteen taustaksi ja lisäinspiraatioksi saatte vielä seuraavan tekstilainan:

"Kylmä viima kohosi portaita ja puhalsi niskaani. Nyt perästäpäin epäilen, että todella hieman pelästyin; mutta silloin minusta vain tuntui, että täytyy olla hiukan varovainen. Siksi ryömin päättäväisesti vuoteen alle ja odotin.
Hetken kuluttua portaat alkoivat narista. Pieni narahdus ja sitten vielä toinen. Minä tiesin, että askelmia oli yhdeksäntoista, sillä portaiden rakentaminen oli ollut aivan erityisen työlästä (ne olivat näet kierreportaat). Laskin siis yhdeksäntoista narahdusta. Sitten tuli taas hiljaista ja minä ajattelin: - Nyt se seisoo oven takana..."

(Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, suom. Laila Järvinen, WSOY 1963)"

Tuossapa siis "kesäkummitukseni ;)

Mutta...

On elämässä muutakin.

Koitan tällä hetkellä keskittyä positiivisiin asioihin. Tässä muutamia:

Kesäpäivän kimallusta.

Uusiin etappeihin siirtymistä. Ketunpoika aloittaa kolmosluokan ensi syksynä. Aistittavissa on kasvua, koska rasteja todistuksessa oli noussut enemmän kuin laskenut.

Herkuttelua.

Vaahteranlehtihattuja sudenpentujen ohjeen mukaan.

Kasvun ihmeitä ja tulevaa luomutuotantoa.

Uutta elämää tuloillaan. Poikiminen tapahtui kuitenkin vasta yöllä.

 

Kauniita kukkia.

Ystävyyttä.

Poikasten laulua.

Siinäpä niitä. Ilon ja ihmetyksen aiheita :)