Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Rapusyöttejä ja parran ajoa.

Lauantaina vihdoin ja viimein pääsin haistelemaan ulkoilmaa. Puolentoista viikon sisällä oleilu  ja makoilu ei ole se mikä minua viehättää :D Tosin olen ottanut aika varovaisesti ja rauhallisesti...
Ilmaa ja kesän tuoksua!

Maalaismaisemaa <3

Ketunpoika oli perjantaina koulussa, tosin yskiväisenä vieläkin.

Lauantaina kävimme koko perhe, lisänä mummu ja Ketunpojan täti, elokuvissa katsomassa Rio:n. Illalla pääsimme Ketunpojan isukin kanssa rauhalliselle iltakävelylle ihan kahdestaan (jos Nappia ei lasketa), kun mummu otti Ketunpojan yökylään.

Tänään metsästimme rapusyötit kutuojasta.
Lisäksi oleilimme Ketunpojan mummulassa lehtien keräämisen, perämoottorin korjauksen, hyttysten läiskimisen, seurustelun  ja saunomisen merkeissä.(Raskaimmat hommat hoiti Isukki, itse toimin lähinnä avustavana kätenä ja hyvänä seuranpitäjänä.)

Rapusyöttejä käsiteltäessä Ketunpoika huomasi yhden ahvenen muiden kalojen seassa.
Tuloksena siitä on n 40 litran astia täynnä vettä, kiviä, oksia ja rakkautta meidän pesuhuoneessamme. Ja onhan siellä tietysti hapetin, sekä se yksi ahven :)
Ketunpojan isukki vihjaili kyllä, että pitäisiköhän ottaa myös se laama, mitä televisiossa "mainostetaan"... Ihme vihjailua :D

Myös Nappi, joka tässä pötköttää pentuna kaksoissisarensa kanssa, sai tänä viikonloppuna oman osansa rakkautta pesun ja karvojen trimmauksen muodossa.(Lue:Talviparran poisto ja "otsahiusten" lyhennys )

Ulkolemmikkejäkin meillä on ollut selvästi. Nimittäin myyriä.
Ne ovat syöneet monenmoista pikku pihastamme, kuten luumupuu.
Näyttäisi ainakin siltä, että puu on täysin kuollut: Ei lehden lehteä, vaikka sireeni tekee vieressä kukkasia. Oksat rapsahtelevat kuivina ja silmujen sisältä ei paljastu vihreää, vain kuivaa ja ruskeaa. Se siitä puusta sitten :(
Myös marjapensaan juuressa oli suuri ammottava kolo, joka ei onneksi ole vaivannut pensasta ollenkaan. (Huh.)

Pihahommat ovat muutenkin retuperällä sairastelun vuoksi.
Perunoita ei ole pistetty itämään, saati kasvamaan. (Aion sen kyllä vielä tehdä.) Mitään ei ole kylvetty ulos. Mitään ei ole kitketty, ei kaivettu, ei möyhitty eikä pöyhitty. Eikä istutettu. Ei tehtyjen-asioiden lista on kilometrin mittainen, mutta ehkäpä tässä vielä kerkiää :)

Loppuun pistän vielä kuvan kannosta, jonka ohitse kuljimme taannoin. Mielestäni kanto oli hyvä esimerkki luonnon taideteoksista .)

4 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että olette tervehtyneet. Kyllä istutustyöt ja muut ehtii vielä.

    Hyvää viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Samaa meinasin sanoa, että onneksi tauti voitetulla kannalla. Pihapuuhiin ehtii vielä. Täälläkin siemenet odottelee maahan laittoa.
    Ja ihanuus nuo koirakaksoset :) herttainen kerä!

    VastaaPoista
  3. Hienoja ovat kuvasi - sopivan hersyvällä tekstillä höystettynä.
    Tuo kanto on mahtava monumentti aikojen saatosta.
    Hyvää Kesää koko poppoolle..!

    VastaaPoista
  4. Sussi ja Peppi: Niin minäkin lohduttelen itseäni... Vielä ehtii. (Toivottavasti :D )

    Koirakerästä ainakin toinen on sinällään vielä tapojensa orja, kuono on saatava nukkuessa piiloon ja kyljessä kyhnätään mielellään.

    Eko: Hyvää kesää myös sinne!

    Nuo luonnon "ihmeet" ilahduttavat aina mieltä ja pistävät pohtimaan tätä maailmaa.

    Kokeilin toimiiko puoliskon kännykkäkamera ja kyllähän sillä kuvia sai matkan varrelta :)

    VastaaPoista

Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)