Ketunpoika sairastaa.

Voe rähmä!

Tänään tuli töihin puhelu koulusta. Ketunpoika oli lähetetty ennen viimeistä tuntia kotiin päänsäryn ja huonovointisuuden takia. Olivat kuulemma olleet ulkona kovasti ja opettaja epäili auringonpistosta tahi mahatautia.

Soitin Ketunpojalle. Soitin Isukille. Soitin pomolle. Soitin taas isukille... Soitin sinne ja tänne.
Ehdin jo valmistella lähtöä ja järjestellä asioita töissä, mutta sainkin sitten Ketunpojalle hoitopaikan. Sitten peruin järjestelyjäni ja jätin vain varoituksen huomisesta poissaolostani. Loppujenlopuksi pääsin kuitenkin lähtemään töistä hieman luultua aikaisemmin, koska tilanne sen salli.

Kotiin kannettiin puoliksi riisuttu Ketunpoika, joka nukahti syliini hoitopaikan sohvalla hetken oltuamme.
Ruoka ei ollut juuri maittanut, juotavaa sentään oli mennyt. Ketunpojan pistäessä silmät kiinni ja täristessä kylmänväreiden takia, valui pieni kyynel silmäkulmastaan. Kotona laitettiin peti meidän nukkumapaikkamme viereen ja otettiin lääkettä ja "kylmää käärettä" sekä juotavaa niin paljon, kuin maistui. Uni tuli tämän jälkeen taas välittömästi. Saa nähdä mihin tämä tästä kehittynee..

Alle kymmenen ikäistä voinee hoitaa kotona, KELAn tukien touhua.
Mietin mielessäni, että en kuitenkaan välitä rahasta, jos yli kymmenen vanha lapseni on samassa kunnossa, kuin nyt (Yli 38 astetta kuumetta, heikotusta ja kurjaa oloa sekä lievää sekavuutta.). Jos ei jostain kummasta löydy sopivaa ja luotettavaa hoitajaa, niin palkattomat vapaat, vuosilomat ja (isukilla) pekkaspäivät on onneksi keksitty. Emmekä epäröi käyttää niitä! ;)
Mitä mieltä olette itse asiasta? Minkä ikäisenä teidän mielestänne "voi" sairastaa yksin?

Pussaisin vaikka sammakkoa, jos se tekisi Ketunpojan olon paremmaksi!