Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

lauantai 16. lokakuuta 2010

Nosta mua!

Kuva ei liene paras mahdollinen, mutta tällainen olo oli tänä aamuna. Kunpa joku olisi sitonut narun vyötäisille ja hilannut ylöspäin. Itse oli kuitenkin noustava, flunssasta huolimatta.
Tämä taulu on herättänyt paljon keskustelua: Joku näkee siinä toivoa, eli jonkun jota nostetaan. Joku näkee laskevan suunnan. Totesipa joku kerran, että "Ihan kuin siinä laskettaisiin hautaan jotakuta! Kauhea tunnelma!"
Itse ajattelin suunnan olevan nouseva. Silloinkin tuntui siltä, että kaipaisin apua nostamiseeni, tosin ihan muista syistä kuin nyt. Taulussa on siis itselleni positiivinen vire.
Miltä itsestäsi tuntuu, kun katsot kuvaa? Onko suunta nouseva vai laskeva? Mieti sen jälkeen miksi juuri sinusta mahtaa tuntua sellaiselta?
Taiteen (oli se sitten huonoa tai hyvää) on tarkoitus herättää ajatuksia, ihan minkälaisia vain. Jos teos on ajatuksia herättämätön, on se silloin epäonnistunut. Tai sitten ei...Mitä sinä siitä ajattelet?

2 kommenttia:

  1. Minusta tuota ihmistä lasketaan alaspäin. Oletko itse maalannut?
    Kivannäköinen blogi! Ja mukavia vinkkejä!

    VastaaPoista
  2. Olen maalannut. Joskin siitä on aikaa jokunen vuosi.
    Mietitkö mistä tulee tunne ihmisen alaspäin laskemisesta? :)

    VastaaPoista

Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)