Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Ruokaa ja raivareita.( Eli avautumista nähdystä elämästä.)

Tänään seikkailin kaupungissa, tai ainakin melkein...Tieni vei Kodin Ykköseen.
Siellä aikani jonoteltua joulutunnelman nousua, olin janoinen kuin hevonen ja joku kurnutti mahassani.
No, hätä ei ole tämän näköinen! (koska: Se on pieni, pyöreä ja punainen) totesin itselleni ja etsin paikallisen Hesburgerin.

Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin kassalta ihmeellistä älämölöä. Joku "setä-ihminen" siellä sai itku-potkuraivaria viisi-vuotiaan tapaan :D

Henkilökunta yritti vastailla sedän kysymyksiin poistetusta hampurilaislajista, ja siihen miksi se on poistettu ja kuka tästä nyt on vastuussa. Ja kuunnella, kuinka kyseinen hampurilainen on ainoa lajissaan laktoositon, joka sedälle kelpasi.

Turhaa oli henkilökunnan vakuuttelu, että muitakin hampurilaisia toki saisi täysin laktoosittomina. Sillä siitäkös setä kimpaantui:
Hän takoi itseään nyrkillä päähän ja kuvitteli ilmeisesti samalla olevansa naula, joka uppoaa puuhun ja kyykistyi hitaasti ja teatraalisesti.

" Taas sitä taotaan maan rakoon! Minä EN suostu maksamaan mistään mistä on poistettu jokin ainesosa! Ja juustoa saan halvemmalla kaupastakin!....päläpäläplä...!"

Tässä vaiheessa "vaimo" puuttui keskusteluun: "Heh! Eh! Tuota hän on vähän tarkka tällaisissa asioissa!"
Itse olin saanut tilaukseni tässä vaiheessa ja poistuin kiittäen takavasemmalle pälätyksen rytmittäessä menoani.

Syödessäni ruisfilehampurilaiseni loppuja hyvällä halulla, huomasin saman pälpätyksen jatkuvan viereisessä pöydässä. Setähän se siinä saapui ja pälätti, ja vaimo istui vastapäätä vilkuillen sivuilleen.

Hulluinta asiassa oli kuitenkin selvästi nälkäinen arviolta 2-vuotias tyttö, joka kiltisti seurasi (oletetun) isänsä sanatulvaa.
Tyttö yritti kommunikoida isänsä kanssa viitomalla ja "ähättelemällä", mutta isä ei ollut huomaavinaan. Keskittyi vaan vauhkoamiseen ja rään ryystämiseen nenästään.
Äiti tyytyi sitten ojentelemaan ranskanperunoita tytölle ja kuuntelemaan taukoamatonta pälpätystä poistetusta hampurilaislajista. 
Koko aikana isä ei huomioinut lasta mitenkään...Niin, että se siitä esimerkistä ja muusta höpönlöpöstä?

Voi elämä sentään ja hyvää joulua, ruokahalua ja vaikka pääsiäistä samantien!
Purnussa kuvattua (2010)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)