Ketunpojan kanssa kävimme "kuusimetsällä".
Kylmä oli ja viima oli kova, mutta talon koiraa se ei haitannut. Se ihastui ketunpoikaan ikihyviksi ja oli mukana sahailemassa.
 |
| "Vien sun sahas, jos en pääse mukaan!" |
 |
| "Mikähän me otettais?" |
 |
| Hei, me sahataan! |
Omistaja vakuutti, että koira ei karkaa, vaikka mukaamme lähteekin kävelylle. Eikä karannutkaan...paitsi meidän autoon melkein :D
Ketunpojan sahailema kuusi sulaa nyt hitaasti anoppilan autotallissa vesiastiassa, että neulaset pysyvät kiinni kuusessa. Ei ne juhannusneulaset kuitenkaan niin mukavia ole ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)