Wruuum!

Muutamia vuosia sitten, eskarin keskustelussa, sanoi niin isä kuin poika haluavansa rakentaa mikroauton. Moottorikin olisi valmiina.

Ainoa este projektille oli emo, joka ei ollut vakuuttunut turvallisuusasioista.
Myös mönkijästä ja moposta puhuttiin, mutta emo ei lämmennyt sillekään.

Asia jäi sikseen. Mutta ei painunut täysin unohduksiin.

Emo halusi varmistua, että asiat tehdään järkevästi. Että poika söisi enemmän särkeä ja kasvattaisi myös järkeä...että osaisi paremmin ennakoida tilanteita ja tulevaa ja tiedostaa sääntöviidakon kiekurat, jotta ajaminen olisi turvallista.

Kaksi vuotta sitten koitti päivä, jolloin emo lupasi hankkia pojalle mopon.
Mutta vain mopon.
Omassa pihassa ajamista varten.
Juuri sopivan kokoisen.

Silloin meille muutti "apina": oranssi ja Honda sukunimeltään.

Isä oli innoissaan ja  poika enemmän innoissaan.
Siitä alkoi loputon korjaamisen ja entisöinnin kierre, jolle ei näy loppua.

-Mä säädän nää jarrut ny!

Ja koitti myös aika, kun mikroautollakin pääsi ajamaan...Nimittäin Suzukartin tiloihin pari päivää sitten. Ja ihan emon luvalla ;)

-Kypärä, mutta mnkä kokoinen?

-Fiuuuh!