Eilen tehtiin ruokaa syksyisistä sienistä. Pastaa, sieniä, sipulia, rehellistä voita, ja mausteita (pippuria, suolaa ja persiljaa.) ja no...ihan vähän parmesaania päälle. Siinä ei sen kummempia soosseja tarvittu. Ei edes ketsuppia, paitsi ketunpoika, joka rakastaa sitä tavaraa yli kaiken.
Pastan voimalla ketunpojan isä kiipesi katolle ja tiputteli koko rivitalon mitalta lumet alas.
Ja ketunpoika riemuitsi suuresta lumivuoresta, joka takapihalle ilmestyi.
Kuin majakaksi ikään, väsäsi ketunpoika lumilyhdyn kasan päälle. Samaan aikaan väsäsi emo palan kakkua synttärivieraille: Isovanhemmille ja tädeille.
Kakun perusidea oli "nyhjää tyhjästä" eli mahdollisimman vähän juuri tätä varten ostettavia aineksia: Purkkipersikoita, omenasosetta(omatekoista, että joulutorttujen teosta jäänyttä), lemon curdia, jauhoja, munia, liivatetta jne löytyi kotoa. Kaupasta sitten piti hakea purkki tavallista, ja purkki maustettua rahkaa sekä kolme kermaa. Siitä se ajatus sitten lähti ;)
Tarjoilut kelpasivat ja vieraat viihtyivät.
Lahjaksi ketunpoika sai potkukelkan. Lupasi huomenna mennä kouluunkin sillä :D
Loppuillasta kerroimme ketunpojalle, että häntä odottaa vielä yksi lahja. Hieman erilainen sellainen.
Lahja, joka olisi kestävä ja hyvän mielen tuova. Sellainen, jonka valintaan ketunpoika voisi itse vaikuttaa.
Ennen nukkumaan menoaan ketunpoika hymyili... Hänellä on nyt kummi-lapsi Ugandasta:Centurio, 9-vuotta, joka pitää pallopeleistä :)
Onpa kauniisti ajateltu lahja!
VastaaPoistaHäkellyttävä ja kaunis lahja.
VastaaPoistaSussi ja Mags: Kiitos:) Toivon tämän lahjan antavan ajatuksenjuurta muillekin...
VastaaPoista