 |
| Huilitauko :) Vaarin ja isukin kanssa höntsäilemässä...Jäätietä pitkin mentiin Ikaalisten keskustaan koulun pihassa olevalle luistinradalle. |
Viime viikonloppua tässä vielä muistelen. Olimme silloin Ikaalisissa viettämässä äitini syntymäpäiviä.
Mielestäni äitini on edelleen 35-vuotias. Olen jymähdyttänyt hänet mielikuvissani tuohon ikään. Todellinen ikä on jo muuta ja harmaita hiuksia on kertynyt niin äidilleni, kuin myös minulle.
Milloin aika meni eteenpäin ja miksi vain ulkokuori tuntuu muuttuvan?
Milloinkahan tunnen vanhenevani sisältä...Ja mitä sitten tapahtuu?
Vaikka olen fiksumpi (toivottavasti) ja kokeneempi, kuin 15-vuotiaana, elää silti sisälläni sama tyttö, kuin silloin.
Nyt joudun huomaamaan, että oma lapseni on kohta iso.
Hän toivoo korvakoruja(!) ja käymme keskusteluja ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta ja kaikesta mikä siihen liittyy. Kaverit ja harrastukset ovat tärkeitä. Ja itsenäisyys on tärkeää monissa asioissa, vaikka vielä vanhempien tuki ja turva sekä syli onkin tarpeen. Pesästä ei voi lentää, jos siipien kestävyyttä ei pääse kokeilemaan ja kasvattamaan turvallisesti...
Hetken kuluttua lapseni, joka on lainassa vain, lähtee pesästä ja tarvitsee minua toisella tavalla, kuin nyt. Iloista ja samalla haikeaa.( Ja joo...Tiedän, että ketunpoika on vasta yhdeksän :D Mutta aika kiitää.)
Toukasta perhoseksi -blogissa on saman tyyppistä pohdintaa.
Ehkä osasyynä tähän herkistelyyn lienee ylihuomenna alkava normaali työaika. Saan nauttia vielä huomisen kuuden tunnin päivästä ja olla ketunpojalle muutaman tunnin enemmän kotiäiti, kuin ylihuomenna.
Äidin ja lapsen suhde ei koskaan katkea, se muuttaa vain muotoaan lapsen vanhetessa.
VastaaPoistaOlen myös itse miettinyt samaa, vanhenemisesta huolimatta olen itse edelleen se sama kuin pikkutyttönä tai parikymppisenä. Paljon viisampi vaan. Harmi vain, ettei ollut tätä viisautta nuorena, olisi jäänyt moni hölmöily vähemmälle:)
Sussi :) Totta.
VastaaPoistaMutta jos olisi sama viisaus, olisiko kokemuksia köyhempi?