Vuosi vaihtui niin mökillä kuin muuallakin.
Ammuimme muutaman raketin ketunpojan iloksi, saunoimme, söimme, pelasimme lautapelejä ja valoimme tinaa.
Perinteisesti kuuluisi kai tehdä jonkinlainen lupaus. Minä en sellaista tällä kertaa tehnyt.
Tosin toivoisin, että osa ihmisistä tekisi sellaisen.
Minulla olisi ihan aihekin varattuna lupaukselle...ja se kuuluu näin:
"Minä ........ lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon: Etten ota eläintä, josta en voi huolehtia.
Jos otan eläimen, annan sille rakkautta, lämpimän ja turvallisen kodin ja sopivaa ruokaa ja juomaa.
Huolehdin sen terveydestä ja tarkkailen sen terveyttä säännöllisesti.
En päästä sitä juoksentelemaan vapaana, vaaroille alttiina.
En tehtaile pentuja/poikasia.
En pidä häkkieläimiä liian pienissä tiloissa.
En kouluta eläintäni liian kovalla kädellä tai jätä sitä tyystin kouluttamatta.
En altista eläintäni kaltoinkohtelulle tai vaaroille ylipäätään.
Ja ennen kaikkea: En hylkää eläintäni.
Jos hyvästä syystä joudun luopumaan hankkimastani eläimestä, hankin sille uuden ja hyvän kodin."
Tämä lupaus tuli minulle taasen mieleen mökkeillessä.
Pikkusiskollani on monen monta kissaa ja kaksi koiraa. Ja kaikki nämä karvakaverit olivat tietysti myös viettämässä uutta vuotta kanssamme.
Eläimet ovat tulleet hänelle mikä mitäkin kautta. Yksi asia niitä kuitenkin melkein poikkeuksetta yhdistää: heitteille jättö tai sen uhka/ pitovaikeus.
On paukku-arkaa metsästyskoiraksi aiottua koiraa. On roskalavan takaa löydettyä hylättyä kissanpentua. On maailman kiltein kissa, joka on pelastettu hyväntekeväisyysihmisten toimesta pahoinpideltynä ja hylättynä ja kolmijalkaisena. Ja lista sen kun jatkuu.
Näiden eläinten onneksi, joku on niitä auttanut ja ne voivat nyt hyvin. Niiden osalta uusi vuosi on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)