Kaverin kaipuu.

Korkeasaaren karhuaitaus. Naakat osingoilla.

Luteen treffit.

Korkeasaaresta 2010.

Kyllä se vaan niin on, että harva haluaa olla yksinäinen. Yksin kenties, mutta ei yksinäinen.

Tänään emon olo on ollut yksinäinen. Muut ovat töissään ja emo makaa sängyssä.
Kiva olisi, jos sairastava aikuinenkin saisi seuraa. Siis ihmisseuraa. Pöpöjä kun ei varsinaiseksi seuraksi lasketa, vaikka seuralaisena ovatkin.

Onneksi Nappi on sympatiseerannut minua ja nukkunut koko päivän kyljessä kiinni.

On se eläimen vaisto vain kummallinen. Siinä tuo tuhisee, vaikka normaalisti leikkisi ja pötköttelisi omassa pedissään, välillä rapsutuksia hakien. Vaan ei tänään, ehei! Tiukasti kiinni, kuin vahtien, ettei emäntä nyt salaa pääse tuosta veiviä heittämään. Taitaa se eläin olla ihmisen paras ystävä.