Ja lapsi oppii.
No missäs menee raja? Saako ruoalla leikkiä eli kokeilla?
 |
| "Jos mä laitan nää näin...Äiti! Tää on vaikeeta!" |
 |
| "Äiti! Kato! Rypäleistä pyramiidi! |
 |
| "Mut jos ottaa vaan yhen pois täältä alta...tää hajoo!" |
 |
| "Ihan kun kansi. Kansi auki, kansi kiinni! Ei ollu yhtään siemeniä!(Pistää suuhun.) Nam!" |
Saahan sillä. Joskus ainakin. Tiettyyn pisteeseen.
Tästä lapsilähtöisestä ruokailusta tuli aikuisjohtoinen, kun viili ei meinannut mennä totuttuun tapaan suuhun.
Hyvää sunnuntaita :)
=) Meillä on lupa tutkia ja kokeilla =) Kivat kuvat <3
VastaaPoista( Ei meillä siis ole lupaa kokeilla miten ruoka valuu seinällä...vaan juuri tuota mitä teilläkin:) )
Minulla oli lapsuudessa todella tiukat säännöt ruokapöydässä. Ajat muuttuvat...
VastaaPoistaNina: :)
VastaaPoistaSussi: Niin meilläkin, jonka seurauksena syön vaikka pikkukiviä ;)
Tuo otsikko onkin tavallaan kysymys vielä itsellenikin.
Joudun monesti pohtimaan mitä itse ajattelen asioista ja miksi.
Viinirypäleiden kanssa en hennonut kieltää, kun kyse oli todella tutkimisesta ja lapsi teki mielstään upean havainnon: Pyöreät kappaleet pysyvätkin pyramidissa ja ottamalla vain yhden pois, kaikkien tasapaino järkkyy.(Vähän kuin elämässä yleensä. Yhden asian muuttamisella voi olla isot seuraamukset.)
Siementen olemassaolon tarkistaminen sallittakoon lapselle, joka on ennen inhonnut viinirypäleitä :)
Mutta varsinaista ruolla leikkimistä en salli, ja hyvät ruokapöytätavat ovat mielestäni perusasia opittavien asioiden listalla.
Olen miettinyt monesti ihan samaa, että missä menee rajaa oppimisen ja leikkimisen välillä. Häilyväähän se on, kun on kyse lapsista.
VastaaPoista