Olen ollut taas "tauolla".En siis ole kirjoitellut tänne.
Se harmittaa.
Tai ehkä ei sittenkään. Sen täytyy kertoa siitä, että on muutakin elämää, kuin tämä virtuaalinen sellainen.
Tänään tein pitkän työpäivän. Kävimme myös vieraisilla, koko perhe. Rahkapiirakan kera.
Lisäksi kävin hoitamassa äitiyden tuomia velvollisuuksia: Ketunpoika haluaa kavereidensa kanssa osallistua kesäiseen katusählyyn. Ja se on hyvä. Mukavaa.
Mukavaa vain ei ole se, että kaverit pyytävät tekemään milloin mitäkin joukkueeseen pääsyn/olemisen varjolla. "Potkut" on tullut pojalle jo monta kertaa.
Tänään poika saapui kotiin hikisenä ja huohottaen.
Kertoi päässeensä taas joukkueeseen, ja tällä kerralla se olisi kuulemma pysyvää! Ei ollut tarvinnut juosta kuin kymmenen kertaa koulurakennusten ympäri sateessa! Siksi ei ollut kokkikerhon jälkeen kerennyt tulemaan suoraan kotiin.
Alunperin määrä oli kuulemma kolmekymmentä kertaa, mutta vahtija oli armahtanut ja sanonut, että "ei puhuta muille tai et pääse joukkueeseen..."
Otinpa nyt sitten takkini ja käväisin poikien kotona kysymässä vanhemmilta onko joukkue asia selvä? Kerroin, että olin vähän epävarma asiasta, koska tällaisia juoksu ym juttuja on ollut vähän väliä.
Juttelin myös yhden pojista kanssa ja kerroin, että tuollaista käytöstä kutsutaan kiristämiseksi ja eikö kavereiden kuuluisi olla kavereita ilmankin.
Myöhemmin kuulin, että kyseinen poika oli sanonut "potkujen"olevan pysyvät, jos potkut nyt kantelun vuoksi tulisivat.
Ketunpoika totesi, että eipä sen väliä. Että eipä nyt näyttänyt olevan pysyvillä lupauksilla virkaa. Ja jos potkut tulevat, perustaa oman joukkueen!
Olin ylpeä, että ketunpoika vihdoin uskalsi puolustaa itseään. Tosin jään seurailemaan tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)