Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

torstai 6. lokakuuta 2011

Syksy on taas, syksy on taas...

Taasen olen ollut pois maisemista:
Työ vie mehut ja samalla kuitenkin palkitsee.
Kotona odottaa kotihommat ja perheen kanssa puuhailu.
Ketunpoika kaipaa tukea läksyihin ja tarvitsee harrastuskyytijää.
Parisuhteelle ja omalle itsellekin kannattaa yrittää lohkaista palanen ajasta.
Vanhempainryhmä kaipaa palavereihin ja akvarellikurssikin vaatii omansa.
Muusta en sitten enää mainitsekaan, vaikka monta kohdetta noiden lisäksi on ajankäytölle ollut ja on tuleva.

Postaan tähän nyt syysterveiset yhdeltä työpäivältä, perheen parissa vietetystä ajasta ja akvarellikurssilta. Siis kaikki samaan syssyyn :D
Harmi vain, että en voi pistää "oikeita" kuvia töistä. Joudutte tyytymään metsän ihmeeseen, jonka bongasimme lasten kanssa matkalla makkaraa paistamaan.
Lohta vai savupalvia? Hyvä ruoka, parempi mieli...

Kotona tärkeää on niin oma-aika, kuin yhteinen iltapala- ym aika rupatteluineen...
Kävimme testaamassa Helsingissä Kolme iloista rosvoa.



Parisuhdettakin on hoidettu. Ketunpoika oli viikonloppuleirillä Vpk:n kanssa ja me aikuiset pääsimme elokuviin. Tässä "odottelun" tulos ennen elokuvaa. Eli mitä voi tehdä kuitista, joka sisältää pirtelöiden, kahvin ja sorminaposteltavien hinnat.


Sitten vielä syysterkut akvarellikurssilta, jossa käyn lähinnä seuran ja mahtavan opettajan takia. Olen opettajan haaste...pöydällä oli sieniä ja kori...ja minun paperilleni tuli kyllä sieniä...Varjostukset ovat vielä hieman kesken, mutta tässä nyt työ tällaisena tänne :)


1 kommentti:

  1. Moikka moi pitkästä aikaa! Aika on rajallista - sen kyllä huomaa aina näin kun työt ovat alkaneet. Ja etenkin nyt kun illat alkavat pimentyä. Miusta tuntuu, että etenkin sitä omaa aikaa kaipaisin ihan hirveästi...
    Ihana tuo akvarelli taas. Miulle tulee mieleen E. Beskowvin Pikku Puten seikkailut - :)

    VastaaPoista

Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)