Toivossa on hyvä elää ja joskus se palkitaan.

Puhelimeni meni eilen palasiksi. Kuori irtosi lopullisesti ja akku lenteli laukun pohjalla.
Isukki taitavana miehenä korjasi puhelimen, mutta....

Aamulla olin laittanut herätyksen "aikaisin" puhelimeeni.
Nousin herätysäänen kuultuani ja painelin suihkuun.
Kävin mielestäni pikaisesti suihkussa, mutta...

Kuivaamisen jälkeen katsoin seinäkelloa.
Mitä turkeletta! Aikarauta raksutti lähtöaikaa.
Hetken mietin, olinko sittenkin viivytellyt suihkussa puolisen tuntia?!
Kunnes älysin katsoa kelloa puhelimestani, joka tietenkin oli jäljessä, mutta...

Kiireesti hoidin loput hommat, joista tekemättä jäi koiran ulkoilutus.(Delegoin sen Ketunpojalle.)
Mutta...

Sitten olivat paperit hukassa. Jotka kyllä löysin lopulta, mutta...

Kun lähdin ajelemaan mammografiaa kohti muistin, että Isukki oli edellisiltana ajellessaan huomauttanut auton tankin kaipaavan bensaa. Kurvasin huoltiksen pihaan, mutta...

Kaikki mittarit olivat varattuja.
Sain lopulta tankattua ja ajelin itselleni epätavallista reittiä ajan säästämiseksi. Pääsin lopulta ajoissa(!)perille, mutta...

Aikani oli hitusen myöhässä.
Henkilökunta oli kuitenkin erittäin ystävällistä, joten ajan myöhässä olo ei minua loppujen lopuksi haitannut ollenkaan. Mutta...

Sitten pääsin kuviin.
Litistettiin suunnasta, jos toisesta.
Hoitaja pyysi minua lopuksi istumaan ja odottamaan. Lääkäri tulisi tekemään vielä ultra-tutkimuksen, jos kuvissa näkyisi jotakin.
Istuin rauhassa, mutta...

Pian lääkäri saapui ja pyysi minua käymään kyljelleen. Katsottaisiin vielä ultralla.
Muutama lyönti sydämessäni taisi jäädä välistä, mutta...

Sitten lääkäri kertoi kyseessä olevan rasvapatin. Huah!

Seuraavaksi koen vastaavaa litistelyä toivon mukaan seulonnassa tai suositellusti 40-vuoden jälkeen noin joka toinen vuosi. Ja ilman patteja.

Ps: Olin ehkä aiemmin väärässä...Olisikohan suklaa kenties kasvattanut pattia :D