Pyykkärimammat lenkillä.

Ketunpoika on aloittanut taasen tanssiharrastuksensa. Dance-mixin tarkemmin sanottuna.

Tänään odotellessani Ketunpoikaa tanssimasta, luulin pääseväni kahville erään tutun luo, mutta päädyinkin sitten kahden naisihmisen kanssa lenkille sateeseen.

Siinä viuhtoessani, kumpparit lompsuen ja sateen piiskatessa naamaa sekä veden noruessa hiuksia pitkin, totesin kävelyn olevan kovin rentouttavaa. Varsinkin sateessa. Varsinkin hyvässä seurassa.

Kahviakin sain toki.  Myöhemmin. Lenkin jälkeen.

Hiukset märkinä istuin kahvikupin ääressä ja nauroin vedet silmissä:
Tuttavaperheen mies oli suivaantuneena erään riidan päätteeksi kärrännyt paitansa ja kalsarinsa pesulaan ja kehunut pärjäävänsä itse pyykkiensä kanssa. :D
Perheen lapsista eräs oli tarjoutunut auttamaan isäänsä pyykkienpesun kanssa, mutta isä-ihminen ei ollut antanut luonnolleen periksi.
Niinpä reikäkalsarit matkasivat pussissa pesulaan ja palasivat sieltä edelleen reikäisinä ja ehkäpä tärkättyinä :D
Perheen äiti-ihminen naureskeli jonkun varmasti pyörtyneen pesulassa kalsarien saavuttua sinne..

Myös meidän perheessämme ammoisina aikoina keskusteltiin siitä onko pyykinpesu työtä.
Joku oli sitä mieltä, että kone pesee, eli ei ole työtä...ja joku sitä mieltä, että työtä riittää silti siinä pesemisen oheistoiminnoissa.

Noh...sanomattakin on selvää, että nykyään meillä kaikki pesevät pyykkiä ;)

Tässäpä ei olekaan kalsarit, mutta reikäiset housut kuitenkin :D