Laulava hauki sumussa.

Eräänä kuutamoyönä pakkasi Ketunpojan perhe itsensä, eväät, viltin ja tuulastusvälineet veneeseen ja seilasi Emon toimiessa moottorina paikalliselle järvelle.

Valokeila halkoi pimeyttä ja haki vedenpohjan näkymiä esiin.
Kuukin valaisi ajoittain, mutta oli onneksi suurimman osan aikaa pilvien tiukassa syleilyssä.

Vesi oli vielä hiukan liian lämmintä ja paikoitellen leväkin haittasi näkymiä. Kalat olivat pieniä, tai liian suuressa liikkeessä, jotta ne olisivat päätyneet saaliiksi.

Kalaonneaan koettelivat niin Ketunpoika kuin Isukkikin.
Vaikka saalis jäi pieneksi(Lue:olemattomaksi) oli kokemus taas vertaansa vailla.


Eväät nautittiin veneen lipuessa yössä itsekseen ja samalla nähtiin joutsen yöllisellä lennollaan sekä kuultiin jonkin linnun kurnuttavaa laulua.
Ketunpojalle kertoiltiin tarinaa  kuutamoisina syksyöinä kurnuttavasti laulavista hauista ... ;)

Hyvin oli puettu ja lämmin oli, vaikka sumu yllätti kesken hiljaisen soutelun. Ketunpoika kietoutui mukaan otettuun vilttiin ja nukahti veneen keulaan ennen reissun loppua...