Sitä ameriikanmeininkiä eli vauvakutsut.

No ilmapalloja täytyi olla;) Ostettiin nämä kodin terrasta ja myöhemmin testattiin pallojen kestävyys. Kuukauden(!) päästä juhlista pallot olivat edelleen priimakuntoisia, joten suosittelen. Palloja oli paljon erilaisia, monissa väreissä.

Yksi juhlavieraista oli askarrellut lahjansa kakunmuotoon. Aikas hienon ja paljon pikkulapsiperheelle tarpeellista sälää sisältävän kakkulahjuksen lisäksi odottava mamma sai vaipparoskiksen ja vauvalle liinavaatteita sekä muuta mukavaa. Tärkeintä oli kuitenkin lähimpien ystävien ja sukulaisten kanssa vietetty aika juttelun, oleilun ja herkkuttelun merkeissä. (Lapsen syntymän jälkeen perhe todennäköisesti rauhoittuu tasaamaan rytmiään ja kyläilykin eri paikkoihin jäänee vauvailun varjoon.)

Tarjoilu järjestettiin pääasiallisesti nyyttäriperiaatteella ja juhlakalu huijattiin paikalle vetoamalla aivan muihin juhliin.

Ohjelmistossa oli tulevan äidin testaus vauvanruokien tunnistamisen merkeissä sekä anoppikokelaiden tiukka kisa vaipparallissa.(Emme käyttäneet tokikaan oikeita vauvoja, vaan nukkeja vaipanvaihtoon.)Yksi epämääräinen puhe kuultiin, joskin lyhyenläntä. Ja muistoksi täyteltiin kirjanen juhlista koko poppoon voimin. Kirjassa kyseltiin myös vieraiden mielipiteitä tulevan lapsen syntymäajasta, luonteesta, vanhempien luonteista, lapsen tulevasta ammatista ja jaettiin enemmän ja vähemmän hyviä värssyjä, neuvoja ja muuta hömppää.

Näillä kutsuilla ollut tuleva mamma onkin nykypäivänä jo ihka oikea äiti :) Ja minä hänen lapsensa täti. Eli ihan tuoreista juhlista ei ole kyse.

Juhlat olivat oikein mukavat, vaikka itse sanonkin(järjestävänä osapuolena).
Ja vaikka moni kritisoikin moisia juhlia ameriikanhömpäksi isolla A:lla ja H:lla, niin voin luvata, että juhlat voi järjestää ilman tuota tunnetta....Kunhan muistaa keskittyä yhdessäoloon :)