Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

torstai 25. elokuuta 2011

Wilhelm Tellin poikia.


Tallessa ja varmassa olivat olleet Isukin hiirenmetsästysvälineet. Tosin aika ja kova käyttö olivat tehneet tehtävänsä.

Legenda kertoo Isukin väijyneen tiettyä hiirtä kotinsa nurkilla päivittäin:
Isukki väijyi valmiina. Hiiri kurkisti. Isukki tähtäsi. Hiiri aloitti hurjan juoksun ja Isukki ampui. Aina kuitenkin täpärästi ohi.

Näin kuulemma jatkui ja jatkui. Ilmeisesti hiiren (luonnolliseen) kuolemaan asti.

Metsästysvälineet kulkivat myös metsällä mukana.
Nauroin ensin, että mitäköhän hirvi olisi tuumannut moisen nuolen jäljestä takalistossaan, mutta kuulemma Isukki oli väijynyt vain pienriistaa. (Jota sitäkään ei saanut koskaan kiinni.)

Ketunpoika löysi välineet ja niin innostuttiin kokeilemaan. Ja kokeilemaan...ja...


Kunnes lopulta tekaistiin pikamaali.

Ei muuta kuin Isukiksi Isukin paikalle hiirtä metsästämään:D
No, ehkä täytyy muutama nuoli tehdä tai ostaa lisäksi noihin entisiin ja aikas risoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)