Sininen mies ja virtaa penkiltä. Kesäkuulumisia Ketunpojan tapaan.

Luonnon rauhaa. Siitä ollaan nautittu. Mutta myös muuta on puuhailtu blogi-hiljaisuuden aikana.

Lähinnä reissattu siellä täällä ja tavattu ystäviä.Vietetty aikaa tärkeiden sukulaisten kera. Tehty kaikenlaista pientä puuhastelua ja muuta, niin omissa kuin "vieraiden" nurkissa.

Ketunpoika pelasti raajarikkoisen Heikki-hepokatin. Ötökkä "nukkui" yönsä aitauksessaan ja aamulla oli saanut koipensa palautettua toimiviksi. Hyvästit sanottiin ja Heikki pomppi onnellisena omaan kotiinsa ulkona.

Virtaa on kesällä voinut ladata ja tuhlata. Tämä penkki sijaitsee vanhassa Porvoossa aivan jäätelökioskin vieressä.

Jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa ja jokainen poika voi taikoa oman sateenkaarensa, vaikka suihkupullolla :)

Suukkosia metsästettiin. Parhaat löytyivät Brunbergin tehtaanmyymälästä, jossa oli myös vanha pusukone...

Automatkoilla syötiin(Katajanlihan palvia ja samasta myymälästä ostettuja maalaissämpylöitä.) hyviä ja maistuvia eväitä.

Ja puuhailtiin lukemisen ja näpertelyn parissa.(Meneillään rakentelu uusista ja ihan kivoista PLUSPLUS-paloista)

Linnanmäellä poikettiin Ketunpojan kummitädin kera.
Ketunpojasta kummitädin pieni poika oli lähes yhtä upea nähtävyys, kuin vanha puuvuoristoratakin.Hauskinta taisikin olla rattaiden työntely... :D

Seuraavaksi suuntasimme nokat kohti merimaisemaa ja muumiristeilyä.

Ketunpoika demonstroi kuinka hyppääminen veteen käy laivan upotessa. Emme kuitenkaan joutuneet hyppäämään muuten kuin ilosta, kun laiva suuntasi kulkunsa Ruotsiin.

Ruotsissa kulutimme aikamme Skansenissa. (Josta taidan postailla lisää, kunhan kerkiän. )Mietin vain, että kuka kumma on kerennyt nappaamaan kännykkäkuvan kuvaajasta :D

Ja kaikkihan tietävät, että laivan kaiteet ovat tarkoitettu kunnostaan huolehtiville matkustajille. Näin käy haukkarin vahvistus...

Laiva oli kerrassaan kummallinen paikka.
Juomat tarjoiltiin hehkuvina ja lavalla heilui sininen lampunhenki...Hetken piti miettiä, että missäs sitä taas oltiinkaan :D
Ja ruokaa oli vaikka minkälaista.
Ketunpoika maistoi kaikkea mitä seisovassa pöydässä tarjottiin, paitsi jälkiruokia. Vihersimpukat eivät kirvoittaneet hurraa!-huutoja, mutta mätiä olisi voinut ehkä syödä toistekin, ilmoitti Ketunpoika vatsa pullottaen.

Palatessa kotikamaralle päin ihailimme Maarianhaminan maisemia.

Kotona ladattiin välillä akkuja puuhastellen kaikenlaista.

Väsättiin mummulan Neposelle uusi kaninkoppi. Materiaaleiksi pääsivät vanhat rappuslaudat, jämä puut sieltä täältä ja keräillyt naulat ja ruuvit. Katto tehdä päräytettiin mummulan vanhasta muovimatosta. (Seuraavan kerran aiomme käyttää jotain ohjeeksi luokiteltavaa, niin ei mene aikaa niin paljon pähkäilyyn ja ähisemiseen.)

Ketunpoika reenaa entistä ahkerammin moponsa kanssa. Ensi kesäksi taidetaan tarvita jo kaikkea selkäpanssarista lähtien, että pysyy poika ehjänä hyppiessään ja päristellessään mäkiä ylös ja alas.

Ja paljon paljon muutakin tehtiin, mutta taidanpa pistää lisää postauksia myöhemmin. Nyt lähden ajelulle, nimittäin veneellä.