Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

torstai 11. elokuuta 2011

Lapsuuden maisemissa.

Kesällä seikkailtiin emon lapsuuden maisemissa...siis yhdessä niistä.
Ketunpoika jolkottelee mäkeä alas, jota pitkin itsekin joka aamu kuljin hoitoon. Tuossa mäessä opin, ettei kannata juosta liian lujaa alamäkeen ja että äideillä on silmät selässäkin.
Metsään oli kiellettyä mennä, varsinkin yksin. Nyt se näytti aika siistiltä: Ei pultsarien puumajoja eikä roskia. Yhtä jännittävä tunne tuli silti, kun kurkistin Ketunpojan kanssa metsän siimekseen.
Tätä mäkeä laskettiin pulkalla ja mäen päällä oli ennen luistinrata. Nyt on pensaita ja puita ja vain kapea polku.

Ketunpoika kiipeää...
...ja tähystää läheistä liikennettä.Tästä on emon tie kulkenut päiväkotiin kymmeneksi tunniksi päivässä.
Muistot ovat moninaiset. Olisin halunnut tietää, vieläkö on vanhoja hoitajiani töissä :) Harmi vain, että kesälomapäivystykset olivat käynnissä.


Tuolla se emo söi ja tuolla nukkui päiväunia. Silloin syötiin lautaset tyhjiksi ja oltiin hiljaa ja liikkumatta päiväuniajan loppuun.
Osastojen väleissä oli silloinkin aidat. Isot ja pienet omissa lokeroissaan.

Siirretyn kiipeilytelineen kumpareen sisällä oli nyt iso muurahaispesä.
Pienenä tutustuin ensimmäisen kerran iilimatoihin tässä lammessa. Paikka oli nykyään siistimpi.

Mutta...

...pieni puro, joka silloin oli vielä vapaa, oli nyt padottu. Enää ei saanut nostettua purosta käsin kaloja. Ja selvisihän sekin, missä rannan törky nykyään majailee.
Sorsakkeet on edelleen yhtä symppiksiä...yrittivät syödä marjoja puista minkä kerkisivät :D

4 kommenttia:

  1. Mukavia maisemia. Ajat ja maisemat muuttuvat, mutta muuttuneissa maisemissa voi palauttaa vanhat tunnelmat mieleen :)

    VastaaPoista
  2. Lapsuusmaisemissa on kyllä nostalgista käydä aina silloin tällöin muistelemassa - oi niitä aikoja!
    Iloista viikonloppua ketunpojankoloon :)

    VastaaPoista
  3. Kiva, että maisemista on noin paljon jäljellä. Minulla on monet lapsuudenmaisemat jääneet tietöiden alle.

    Mukavaa viikonloppua ja tulevaa viikkoa, jään nyt lyhyelle blogitauolle.

    VastaaPoista
  4. Satu: Yllätyin, että maisemat olivat muuttuneet noinkin vähän :)

    Peppi: Kiitos toivotuksista...Viikonloppu meni jo, mutta toivotan sinne hyvää viikkoa :D
    Nostalgiaa piisasi kyllä ;)

    Sussi: Olisi kurjaa, jos lapsuuden maisemat häviäisivät kokonaan. Useat niistä omistani ovat muuttuneet kovin paljon ja osat vain vähän, mutta ovat pysyneet jotenkuten tallessa kuitenkin.
    Mukavaa viikkoa myös sinne :)

    VastaaPoista

Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)