Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Laululinnun suloäänet rannalla.

Veden solinaa, selviä kurjen tahi joutsenen ääniä...Voisinpa saada kuvan.
Varovasti liikun kohti ääniä. Onnistun lähestymään kohdetta huomaamattomasti. Harmi, ettei juuri nyt ole kameraa mukana!...

...Todellisuudessa äänet kuuluvat meidän pesuhuoneestamme, eikä järveltä. 

Ketunpoika seisoo suihkussa siniset uimakakkulat silmillä ja "karnevaalipilli" suussa, irvistellen kääntyvälle suihkuseinälle ja välillä töräytellen pillillä.

Kysyn jokos herra olisi valmis pesuissaan, kun nukkumaanmenoaikakin olisi jo käsillä. Vastaus on vankka "kyllä", vaikka etuhiukset sojottavat kuivina eteenpäin takahiusten puolestaan ollessa märkinä littanassa. Kehotan pesemään hiukset uudestaan ja pistämään toimenpiteeseen vauhtia.

Ketunpojalla oli tänään metsäretki koulun puolesta.
Kyläkoulumme yhteydessä toimii esikoulu ja yhteistyö on joustavaa ja monipuolista.
Retki oli "väripiirin", eli eskareiden ja ykkös-kakkosten tämän vuoden yhteisen toiminnan kevätretki ja päätös.
Retken kohokohdiksi oli noussut se, että tieltä oli löytynyt hauenpää.
Yhtä kova juttu oli ollut lupa olla ilman paitaa koulun pihassa.

Joskus, tai aika useinkin tulee pohdittua lapsen mielenliikkeitä. Lapsi osaa yleensä elää hetkessä ja nauttia asioista, joita aikuinen ei huomaakaan tai ainakaan osaa arvostaa.

Työni puolesta kiinnitin huomioni tuohon ominaisuuteen viimeksi omalla kevätretkellämme. Nimittäin epäilen meidän retkemme suurimman kohokohdan olleen linja-auton vessan :D

4 kommenttia:

  1. Niinpä, pienistä jutuista tulee yleensä se suurin ilo!
    Meillä usein kans suihkuilijalla takatukka märkänä, mut etuhiukset kuivina yritetään tulla pois :)...
    Ja tuon edellisen postauksen jätesäkkijutun voisin ottaa meilläkin käyttöön. Pistänpä korvantaakse...

    VastaaPoista
  2. teillähän pesii mainio vesilintu:)

    VastaaPoista
  3. Hih, ei tarvitse lähteä järvelle asti vesilintuja bongaamaan... ;DD

    Edellisen postaukseen piti kommentoida, mutta sitten tuli joku juttu. Meillä mustat jätesäkit vilahtavat joskus, se on se viimeinen keino, mutta ilmeisen tarpeellinen kylläkin. Meidän murut eivät vain ole niin kekseliäitä, että sitoisivat omaisuutensa kiinni... :DD

    Ylva

    VastaaPoista
  4. Peppi: Joka kerta huvittaa tuo kuiva otsis...ja se, että toinen kuvittelee, etten huomaa sitä :D
    Kiva tietää, että muillakin samaa liikenteessä :)

    Sussi: En ole kyllä selvittänyt vielä täysin, että minkä sortin lintu on kyseessä ;)

    Ylva: Tuo jätesäkki on kyllä se viimeinen keino meilläkin, tai ainakaan koskaan ei ole radikaalimpaa keinoa keksitty ;) Joskus vain tuo "palautus maan pinnalle" on tarpeen :D (Varoitusten jälkeen tosin.)

    Onhan sekin tietysti hyve, että on kekseliäs :D :D

    VastaaPoista

Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)