Lahjuksia.

Paketteja on tehty hurjalla tohinalla.

Että sitten saisi vain löllötellä rauhassa, kun joulu lähestyy.
Juoda glögiä ja heilutella varpaita sängyssä.
Herkutella rullasylttyä, kalaasia ja joulutorttua syöden.
Kuunnella joulumusiikkia ja lukea jotain hyvää kirjaa.
Kyhnätä toisen kainalossa kynttilänvalossa ja pelata perheen kanssa lautapelejä.

Tosin näyttää kumman tiukalta tuo kalenteri...Mistähän lie johtunee.

Ketunpoika on kantanut kuitenkin hyvin kortensa kekoon lahjojen suhteen.

Eli koulussa tehdyn heijastimen inspiroimana, lisää heijastinkamaa.

 Myös kesällä tehdyt kankaat pääsevät täyttämään konttia tyynymuotoisina. Suomalaista muotoilua parhaimmillaan ;)

Ja tietysti (!) Emokin on jotakin askaroinut. Muistatteko Tiitiäis-kankaan?

Siitä tulikin tämmöinen:

Kenelleköhän menee..Se selviää saajille jouluna :)

Kuvia menneeltä kävynkeruu reissulta...

Ajattelin askarrella jotain kivaa kävyistä, vaikka kranssin tai...Niin. Juu. Siis piti olla käpyjä, mutta olikin sieniä. Ensin keräsin niitä huppuun. Sitten kävyille tarkoitettuun pussiin. Että se niistä kävyistä sitten.

Tää on taas näitä mun hienoja ja taiteellisia kännykkäkuvia ;)

Kallioimarre? Tästä vois keittää roppia!

Sieniä olisin vieläkin poiminut. Mutta sitten tuli pimiä. Pakko oli lähteä pois, ettei kakkiaiset ja muut männiäiset vieneet mennessään... Vaikka olisin kait sinnekin sopinut paremmin kuin hyvin joukkoon ;)

Kuonolaisen terveiset.

Heipä hei! Aina välillä päätän mennä kävelyttämään tuota Emoa...Katsokaas, se kun on vähän laiskan pulskea.

Usein Emo koittaa ottaa jotain ihmeellisiä kuviaan matkalta, mutta minusta se on kyllä ihan tyhjänpäiväistä touhua.

Paljon tärkeämpää on haistelu ja sotkeutuminen kaikkiin puskiin mihinkä ikinä pääsen haistelemaan.

Joskus täytyy hieman säikkyäkin. En tykkää uusista kummallisista äänistä, enkä tyypeistä, joita en tunne...varsinkaan niistä, jotka pääsevät yllättämään. Syövät vielä tällaisen pienen Surku-koiran näköisen tyypin.

Toisaalta: Täytyy reissuilla myös vahtia ja päivystää...Ja haukahdella tarpeen tullen. Jostain syystä toi Emo ei vaan yhtään tykkää, jos haukun.

Lenkeillä on kiva käydä, mutta tosiaan vielä: Mä en sitten yhtään tykkää tästä pukemisesta, eikä mulle tuppaa löytymään mitään sopivan kokostakaan noitten "fifien"mallistoista. Mutta kyllä mulla silti on oikeet poseerausasennot ja sirot nilkat...Ne ei vaan oo vielä noteerannu mua tuolla isommilla lavoilla.

Kasailua adventiksi.

Tällainen putkahti loppujen lopuksi meidän keittiönpöydälle adventin kunniaksi.
Lisää rekvisiittaa lisäillään, jos keksitään, keritään tai viitsitään.
Ja koputetaan puuta, että Emo ei enää polta sormiaan sokerilla...(Olisi vain pitänyt käyttää sitä vaahtistöhnää kasailuun mitä Emon Emo suositteli.)

Kohta koittavat taas koulun myyjäisetkin. Saas nähdä minkälaisia tönöjä sinne kasaan.(Ei ainakaan tällaisia!)

Isukkikin on ruvennut kasailemaan adventin kunniaksi. Puuttuvia listoja karmien ympärille nimittäin.(Jee!)

Ketunpoika taasen kasailee terveyttään ja popsii pillereitä, huuhtelee onteloitaan "sarvikuonolla" ja tiputtaa A-vitamiinitippoja nenäänsä. Emo toivoo terveyden kasautuvan niin, ettei tarvitsisi viedä Ketunpoikaa punktoitavaksi.

Myös aikainen joululahjojen kasailu ja korttien väsääminen on aloitettu Ketunpojan kolossa. Tai korttien kohdalla on enää kysymys osoitteiden kasailusta kuoriin.

Uskottekos, että nyt pitäisi olla talvi?!

Kasailusta puheen ollen: Emon pitäisi pikkuhiljaa kasailla itseään, että saisi hieman kännykkäkuvia laadukkaampia kuvia tänne ja muutenkin jotain kaunistusta ja järjestystä, mutta se kasailu taitaa jäädä vain kasaksi haaveita ;)

Joudutte siis luultavasti tyytymään samaan vanhaan..Vanhassa vara parempi ;)

Kauhua teatterissa.

Odottelua, että näytös alkaa..Limsaa ja nameja.

Tämä teatteri on saanut tunnustusta mm betonirakentamisestaan.

Ja näytöshän oli Lahden kaupunginteatterissa: Ihanainen ja hauska Pikkuvampyyri!

Tämä kuvasarja paljastaa myös aiemman arvoitukseni vastauksen.
Kaupunki oli siis Lahti ja kuvat olivat sieltä hyppyrimäkien luota.

Matkaa meiltä sinne tuli jonkin verran, mutta tilaisuuteen oli tartuttava: Jos Ketunpoika on jo kerran pukeutunut aiheen mukaan ja myöskin lukenut Pikkuvampyyrin seikkailuista...Täytyyhän se mennä katsomaan myös teatteriversiona :) http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/33/Pikku%20Vampyyri

Ps: Tykättiin!

Pulinaa ja pälpätystä.

Ketunpojan koottuja tällä viikolla:

• "No ei voi olla nauramatta, kun iskä taas päästelee tollasia ilmeitä naamastaan!"(Sen jälkeen , kun nauroi ruokapöydässä niin, että maidot meinasivat tulla nenästä.)
• "Kerro Iskä taas sellanen "iskänvitsi". Ne sun jutut on niin naurettavia!"
• "Vois toi kuule äiti tehdä hyvää sunkin selälles. Nii-i, olis kuule ihan just sullekin!Meidän äidillä on aina joku paikka ruks!"(Pyysin apteekkarilta Isukille "Möllerin nivelille" kapseleita ja Ketunpoika antoi kunnon selostuksen apteekkarille sopivin ilmein ja elein maustettuna.)
• "Tää lääke maistuu ihan purkalta!" (Toteamus antibiootti-tabletin jälkeen..johon itse totesin, että "oletpa syönyt pahaa purkkaa!")
• "Vähänkö olis hienoo, jos pukki oikeesti tois kaikki tältä listalta!" (Viitaten toivomukseen 90 kuutioisesta krossimoposta...)
• "Mä toivoisin eniten uudet laskettelusukset ja monot. Mut eihän se pukki voi tietää minkä kokonen mun jalka on...(pohdintaa)...Mut mun pitää kyllä toivoa siteetkin. Miten mä sitten laskisin, jos mulla olis monot ja sukset mut ei siteitä!"
• "Äiti! Iskä söi taikinaa, vaikka nää ei oo vielä kaikki osat valmiita!" (Johon Isukki: "Niin säkin!" Johon Emo: "Niin mäkin!" :D :D )

Aluksi kannattaa olla kunnianhimoinen ja sitten ainakin sisukas.

Krits, lörps, rits, pläts...Tälläinen oli lähinnä äänimaailma, kun teimme tämänvuotista piparitaloa.

Väliin kuului  myös Emon suusta Isukille juteltuna (Lue:Ärähdellen ja murahdellen, epätoivon saattelemana):

• "Älä ny tolleen!"
• "No miten sä nyt tolleen!" 
• "No miten se nyt tolleen!"
• "Mitä mä nyt tolle!"...

Eli aluksi oli kunnianhimoiset suunnitelmat nettisurffauksineen ja piirusteluineen, kunnes omat rajalliset kyvyt tulivat vastaan.
Kaikkea toki kannattaa kokeilla ja opetella, mutta ei silloin kun olisi tarkoitus rennosti leipoa perheen kesken :D

Eli: Opettele tekemään kaarevia piparkakkutalonosia siihen sopivilla välineillä, kunnollisilla kaavoilla sekä ehdottomasti jossakin, missä kukaan ei pääse kärsimään piparkakkutalonosien tekijästä ja hänen mielenilmaisuistaan, johtuen:

1. Revenneistä
2. ratkeavista,
3. liian nopeasti jäähtyvistä
4. käsiä ensin polttavista
5. vääriin asentoihin jähmettyvistä piparkakkutalon osista

Mutta siis...Kaiken tämän varoittelun ja ärjynnän jälkeen...

Tämän päivän arvoitus: Mistä kirjasta tämän vuoden piparitalo ammentaa inspiraationsa?

...saimme kuin saimmekin jonkinlaisen aihion pystyyn! (Pientä veistelyä ja muokkaamista tehtiin ja yksi osa tippui vielä sulaan sokeriinkin nurinpäin...mutta projekti etenee.)

Aamulla oli mukava katsella pöydällä olevaa aihiota ja suunnitella jatkoa...Ketunpoika tosin intoutui vielä lisäksi leipomaan kasan pipareita ja koristelemaankin ne, kun olimme tänään vaarin seurana ja apuna mummun ollessa sukulaisjuhlissa.

Tässä vielä muutama kuva siitä puuhasta:

Avaruusapina ja kaverit valmiina haukattaviksi. Makiaa sen olla pittää!

Piparkakuntuoksuisia terveisiä Ketunpojan kolosta lähettelee Emo ja Ketunpoika keppostelija

H#%&*tin piparkakkutalo.

Tiedoksi kaikille:
Meille tulee nyt joulu. Vaikka väkisin.
Teemme juuri piparitaloa, joka näyttäisi (epä)onnistuvan? Siis niitä paistettuja, palaneita/raakoja, repeileviä...osia... Jouluiloa vaan koko perheelle :D

Terveisin: Ketunpojankolon Emo

Mikä paikka?

Tämä ei ole tyypillinen asento täällä...

..Eikä myöskään tämä.

Joku harrastaa täällä seinäkiipeilyä.

Mutta suurinosa kiipeää ensin tänne muilla keinoin..

Ja tulee alas täältä sukset jalassa :)

Isänpäivän aamiainen Ketunpojan tapaan.

Kuka nyt isänpäivänä haluaisi tylsiä paistettuja munia lautaselleen! Ketunpojalla on niksi tähänkin: "Muottimunat" :D

Isänpäivänä kannattaa huolehtia Isukin turvallisuudesta patterikynttilän muodossa ja tarjota ravintoaineiltaan monipuolinen aamiainen hedelmineen ja vihanneksineen, leipineen, jogurtteineen jne sekä laulaa lurauttaa ujostellen onnittelulaulu suoraan sydämestä, sillä...

Sitten Isukki jaksaa pelata perheen kanssa isänpäivälahjaksi saamaansa peliä.(Kunhan ensin saa sen pois koiralta, joka luulee peliä frisbeeksi..)

Pyörähdimme illemmalla myös molempia isoisiä morjenstamassa kukkien ja korttien kera.

Ketunpojan tekemän lahjan Isukki saikin nyt vasta, sillä Ketunpoika on hieman sairastellut ja koulussa tehty heijastin saatiin vasta nyt valmiiksi ja kotiin. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Eikö?

Kasapäin kaikkea.

Karva(ton) kaveri, joka änkee itsensä mahdollisuuksien mukaan samaan paikkaan kuin muutkin.

No niin. Se on nyt selvillä. Minun tyylini näyttää olevan "suloisesti kasaileva".
Tein tämän havainnon, kun muutin joidenkin kaappien säilytystarkoituksen sekakaapeista mm askartelu- ja käsityökaapeiksi. 
Mahtanee siis johtua osittain säilytystilan puutteesta tämä kasailu :D

Toivon vain, ettei kasaileva muutu hamstrailevaksi...Täytynee pitää varansa!

Onneksi on joulu tulossa. Silloin meillä yleensä käydään tavaroita (vaatteet, lelut ja kaikki muukin) lävitse ja pistetään poistoon osa.

Isänpäivää hieman etukäteen.

Hyvää tulevaa isänpäivää.

Itselleni tuo päivä on monia tunteita herättävä, mutta päällimmäisenä niistä on ilo.

Tämän vuoden isänpäivälahja jäi Ketunpojalta kouluun puolivalmiina odottamaan, sillä olemme sairastelleet koko perhe. Ehtiihän tuota myöhemminkin ja "oikeanapäivänä" voidaan antaa kuitenkin ostettu lahja ja itsetehty kortti.

Kortti suunniteltiin yhdessä ja toteutettiin yhdessä.
Piirrokset "kehyksien sisäpuolella ovat Ketunpojan ja ulkopuolella kehyksiä minun.(Vasaraa pitelevä käsi oli Ketunpojalle haastava, mutta tutorointi+elävä malli auttoivat)

Tuo kortti kertoo juuri meidän perheen Isukista, Super-sankarista, yleismies-Jantusesta. Meidän rakkaasta :)

Loppuun pistän vielä kuvan vuoden 2007 isänpäivälahjasta, jolloin Ketunpoika oli 5-vuotias. Aika symppis tyynyliina...(Ja kuvaan halusi tietysti myös herra utelias, eli Nappi.)

Ps: Se ostettu lahja on muuten Tantrix-peli (1-4lle pelaajalle)
..http://www.sloyd.fi/tantrix-seurapeli-p-175.html

Päivän arvoitus...tiedä mitä syöt!

Tässähän tämä. Ai mikä herrrrkullinen sämpylä! Suoraan Hes..hampurilais..pikaruokalasta. Varmasti on kokojyvää ja kuitua ja onhan se nyt vähintään luomu, kun tulee salaatin kyytipoikana?!

Sitten tulee mutta...Mutta tämä sämpylä on ostettu ennen kesää! Tein huvikseni tutkimusta, mitä sämpylälle mahtanee tapahtua, jos säilytän sitä omassa avaamattomassa pakkauksessaan mikron päällä ihan huoneenlämmössä.
Noh..Aika kului..ja kului...ja kului ja sitten jo rupesi yököttämään. Oikein "tuoretta" leipää...Yöks!En syö!

Unskin uudet nimet.

Lahjat ja kortti: Check.

Jättiläisvoileipäkakku kinkku-munatäytteellä: Check.

Kakkukoristeet ja lusikat: Check

Näillä eväin lähdin viikonloppuna suorittamaan tulevaa sylikummin tehtävääni.

"Unski" sai kasteessa nimen Samuel:

Samuel oli raamatun mukaan yksi seitsemästä arkkienkelistä.

"Samuel

Väri: vaaleanpunainen

Nimen merkitys: "Hän, joka näkee totuuden"

Toimialue: Rakkaus, myötätunto, luovuus

Kaksoisliekki: Charity- Rakkaus, myötätunto, luovuus

Arkkienkeli Samuel toimii pyyteettömän rakkauden välittäjänä, hän opastaa ilmaisemaan rakkautta luovuuden välityksellä. Samuel avaa sydänenergiaa ja tuo valoa taiteilijoille sekä kaikille, jotka haluavat tehdä työtä sydämestään. Hän auttaa luopumaan kaunasta ja antamaan anteeksi. Samuelin rakkauden enkelit lohduttavat sydänsuruissa ja auttavat vapautumaan negatiivisista tunteista. He auttavat myös löytämään kadonneita esineitä."
 
(Teksti lainattu osoitteesta:http://www.karvaturri.com/7arkkienkeliajailtatahti.htm )


Kastekorttiin kirjoitin Vesa-Matti Loirin kappaleen "Ystäväni" sanat:

"Minä toivon sinulle, elämäsi matkalle:
Sen verran onnea, ettet kesken katkea.
Sen verran valoa, et tiedät kenen viereen istua.
Ja sen verran pimeyttä, että on pakko rukoilla.

Sinä ystäväni niin kirkkaana soit, sulla on kaikki jo mukana.
Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit, mikä on kaikkein arvokkainta.

Toivon sen verran murhetta, ettet sorra heikkoa.
Ja sen verran rakkautta, et tiedät milloin vaieta.
Sen verran viisautta, et tunnistat ystäväsi.
Ja sen verran kipua, että osaat antaa anteeksi."

Onnea sinulle pikku-Samuel <3

Kaffelle heti!

Ja aihehan oli asetelma: Kissa-kahvipannunmyssy vieressään kahvipannu ja pari kuppia ja lusikka. Asetelma oli punaruutuisella liinalla ja siinä oli myös kori, jossa oli kastettavaa.

No...minun näkemykseni oli tämä :)

Ps: Välillä on tunne jolloin toivoisi jonkun huutavan "kahville heti". Mielellään pitkäksi aikaa ja rauhassa.

Hyvää iltaa ja pelottavaa yötä!

Pistinpä tänne puolikkaan perhepotretin. Ollaan yhtä kauniita kummatkin, äiti ja poika.

Itse testailin huomista työnaamaani(Josta tuli ehkä liian pelottava)  ja Ketunpojalla oli tänään koulun Halloween/Syysrieha.

Hieman Emoa harmitti, ettei kerinnyt keskittyä paremmin Ketunpojan maskeeraamiseen, sillä aika meni läksyihin, kokeeseen lukuun ja muuhunkin.(Siis hyödylliseen!)

Pääsin tänään aikaisin töistä ja olin varautunut siihen, että nyt pääsee irrottelemaan kasvoväreillä. Vaan enpä päässyt. Aika taas hujahti ja sitten tulikin jo kiire.

Eipä silti Ketunpojan kostyymilla heltisi toinen sija pukukilpailussa. Ja hauskaa oli ollut.

Toiste kyllä haluan kokeilla, mitä saan aikaiseksi ajan kanssa :D