Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Päivän sana.

Tänään on Ketunpojan kolossa testailtu polttomoottoriautoa. Ei ensimmäistä kertaa tosin.
*Ketunpoika katkaisi antennin. Emo korjasi ilmastointiteipillä. Hyvin kulki senkin jälkeen.

Tänään on Emo katsellut kasaa kehyksiä.
*Ja vain katsellut...Kukahan ne näyttelyyn menevät työt kehystää. Rentoilu on onneksi päivän sana.

Tänään on ripustettu linnunpönttöjä.
*Kukaan meistä ei ennen ollut nähnyt puukiipijän pönttöä. Sellainenkin hauskuus ripustettiin.

Tänään Koira on ulkoillut urakalla.
*Kaikkien palloa heittäneiden käsi on huomenna kipeä, mutta liikunta tekee hyvää.

Tänään on halittu ja kyhnätty hurjasti sohvalla.
*Parasta! Monta eskimosuukkoa ja rutistusta antaa virtaa!

Tänään Ketunpojan jalka näyttää paremmalta huomisten pelien kannalta.
*Mobilat ja kunnon sidokset helpottiaat onneksi oloa, joka  johtui omasta ja kaverin kaatumisesta nilkan päälle.

Tänään on nukuttu aamulla pitkään.
*HotRodit jäi näkemättä, koska Ketunpoika halusi olla mieluummin mummulassa ja kotona!

Tänään(kin) on hyvä päivä.
*Kyllä!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Tanssahdellen kevääseen ja kesään.







Julkisuudessa on ollut nyt pinnalla jos jonkinmoiset merkit.

Teinkin sitten itselleni ihan oman. Tälläisen keväänmerkin. Tai vaikka kesänmerkin. Saatte ihan itse päättää kumpi se on. Tekemiseen taisi tosin tuhrautua kaksi päivää, vaikka pistoja oli vain muutama. Sitkeästi kuitenkin...

Käsillä tekeminen on hieman jäänyt, sillä kädet eivät kestä. Sinnikkäästi olen puutumisia ja särkemisiä katsellut 11 vuotta. Ketunpojan odotuksesta asti siis.

Toisinaan vaiva on ollut pahempi ja toisinaan hieman ehkä helpompi. Mutta nyt kun kynällä kirjoittaminen on hankalaa ja autolla ajaminen ei meinaa sujua, kävin lääkärillä...Ja sitten toisella, joka pisteli neuloilla ja sähkötti minkä kerkisi.
Sitten lastoitettiin ja nyt lopuksi ihmetellään, että mitäs sitten. Ehkäpä voitaisiin viedä kokonaan hermot, niin ei enää suoni kiristäisi, kun Ketunpojan ovi paukkuu. Tai ehkä ne käden hermot eivät auta noihin otsassa kulkeviin?

Kesänmerkkeihin luetaan ehkä myös leireille ym ilmoittautumiskaavakkeiden saapuminen.

Alustavasti Ketunpojalle olisi tarjolla tanssileiri sisältäen nykytanssia ja improvisointia, klassista balettia ja -repertuaaria, sirkustemppuja ja akrobatiaa sekä hiphopia.(Uintiretkien, discon ym lisäksi tietysti.) Lisäksi hieman leikkikenttää ja seurakunnanleiriä olisi tarjolla...ja ties mitä muuta.

Tänään katselimme myös balettivideoita netistä. Nimenomaan sellaisa missä esiintyy miehiä ja sellaisia, joissa on poikia ja heidän haastatteluitaan. Monissa pätkissä esiin nousi kiusaaminen, josta ikävä kyllä, myös Ketunpoika on saanut osansa. (Tuohon kiusaamiseen meinasi loppua koko tanssiharrastus...)

Eräässä klipissä perusteltiin hyvin miestanssijoiden pilkattua trikoiden käyttöä: Käyttäähän hämähäkkimieskin trikoita :D
Ja todettiin, että suurimmalla osalla kiusaajista ei oikeastaan ole hajuakaan siitä, mitä tanssitunneilla tapahtuu.
Tanssiminenhan vaatii hurjasti voimaa, kehonhallintaa ja kestävyyttä(ym), eikä miestanssijat suinkaan sipsuttele pinkit hamoset päällään. Lisäksi tanssimista on kovin monenlaista.

Yhdessä klipissä taas painotettiin sitä, että ihmisen pitäisi tavoitella unelmiaan ja olla rohkeasti oma itsensä. Se joka uskaltaa olla se mitä on ja tehdä haluamaansa asiaa on vahvempi ja rohkeampi, kuin se joka alistaa ja kiusaa toisia ja puhuu enemmän, kuin tekee.
Tuo neuvo pätee hyvin elämässä yleensäkin, ei pelkästään tanssiharrastuksen osalta.

Suvaitsevaista eloa kaikille toivotellen Emo.


maanantai 23. huhtikuuta 2012

Keltainen.

Päivän peli on Dixit. Hyvä peli, jossa keksitään yhdestä omasta kortista lause, sana, ääni tms. Muut taasen antavat omistaan sanaan tms sopivan kortin salaa keksijälle, joka sekoittaa kortit ja laittaa ne pöydälle kaikkien nähtäväksi. Sitten muut koittavat arvata  mikä oli alkuperäinen kortti. kortteja on tullut jo lisäeräkin. Ja niissä on kaikissa aika hauskat kuvitukset. Lautasella alempana mainitut namit..ja niiden rippeet.

Tänään kävimme läheisellä puutarhalla hakemassa narsisseja vaivaisella viitosella per laatikko. Ja laatikkoon sain ainakin minä tungettua 24 ruukkua...Takapenkki pullisteli ja niin myös peräluukku.

Viikonloppuna kalamarkkinoilta ostettiinkin kaikkea muuta kuin kalaa...
Englantilaisia käsintehtyjä nameja sekä lanttukukkoa ja saaristolaisleipää ja kolme jättisuurta lihapiirakkaa, joissa oli mielestäni täydellinen kuori. Itse kun en niin välitä siitä sisuksesta.

Ketunpojalla oli kaveri mukana ja pojat saivat olla turvallisen välimatkan päässä meistä kaksistaan. Reteinä tietysti, mutta kuitenkin varmistellen, että olemme jokseenkin lähettyvillä.

Kävimme myös elokuvissa(Risto Räppääjä ja Viileä Venla..suosittelen!) ja pojat halusivat katsastaa paikalliset leluliikkeet.
Ketunpoika ei ostanut leluliikkeestä mitään, mutta kirjatorilta kaksi Tatua ja Patua. Minä taasen linnunpönttökirjan ja yhden kirjan, jonka on kuvittanut Kristiina Louhi.

Huomenna saankin ihmetellä minne narsissini istuttelen...ehkäpä keskelle myyrien kaivelemaa sotatannerta.

Mutta nyt lepo ja kevään keltaista alkuviikkoa kaikille :)

torstai 19. huhtikuuta 2012

Savisen-perhe

Yhteistyössä Ketunpojan käsi. Lasituksessa harmillisesti jäi etusormeen liikaa mustaa lasitetta, mutta se on ehkä se multasormi tai moottorirasvasormi sitten.

Oma räpellys. Jostain syystä taas kala-aihe. En tiedä miksi.

Kuvausrekvisiitasta olenkin jo saanut palautetta. Tuo oli kuitenkin ainoa mitä siihen hätään keksin. Kiipeilijä on tarkoitus laittaa kesällä ulos, ellei jää pönöttämään lampunjalkaan, missä on tällä hetkellä.

Ketunpojan kipot ja kupit. Kippo menikin mummulle lahjaksi :)

Ketunpoika teki myös pääsiäis/kesä/talvi/kaikkikäyttötipusen. Tuollainen säilytysastia siis.

Ketunpojan siili. Yritin yllyttää poikaa tekemään isoja ja pieniä..kokonaisen suvun, mutta teki vain tämän ainokaisen. Siilin tultua lasituksesta, rupesi poikakin pohtmaan, että olisi noita voinut tehdä montakin. Ehkä ensi kerralla sitten.

Omat laulavat kalat. En tiedä mihin ja miksi, mutta siinä nyt ovat.

Pojan sisilisko. Jep. Sisi-lisko. Ehkä sukujuurissa kameleonttia?

Oma hedelmäkärpänen. Koska halusin tehdä. Ei muuta syytä. Pistän varmaan ulos kesällä ja tuikun pyllyyn. Silloin saa tulikärpäseksi ylennyksen.


Tässä lapsi-aikuinen savikurssin tämän vuoden tulosta. Kaikkea ei tässä olekaan, enkä niitä ole kuvaillut.
Lasituksessa sattui useampikin oho! ylläolevien esineiden suhteen. Kaloihin ei kaikkiin ollut lasitteen väri ottanutkaan kiinni...siis mönjä ei ollut tarpeeksi sekaisin? Osassa taas lasitetta liikaa, kuten kärpäsessä ja käsitaulussa. Mutta eipä tuo menoa haitanne.
Ketunpoikaa ei lasittaminen kovasti innostanut...kivempaa oli leikkiä kavereiden kanssa käytävällä.
Me äidit sitten siellä lasittelimme ja ainakin loppuviimeistelimme lasten töitä putsaamalla pohjia jne tekemällä "tylsiä" töitä.
Omien tekemisessä meinasikin tulla sitten hieman kiire.
Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Eikä kukaan tänä vuonna juurikaan tainnut ihmetellä väkerryksiäni siinä mittakaavassa, kuin viime vuonna :D

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Hiihtolomamuistoja sairaslomalta.

Ihania karvakamuja löytyy kaikkialta. Tämä rapsuteltava löytyi porotilalta. Vasta nuori koira, mutta kovin rauhallinen ja ihmisystävällinen.

Kun mies pääsee tekemään rakkaalleen ruokaa... :)

"Äiti, laita mulle ketsuppia tähän.."

Ilmat suosivat ja pääsimme näkemään ne upeat revontuletkin!

Ketunpoika kävi tänä vuonnakin Wernerin. Mutta on myös niin iso poika, että mennä viiletteli kaverin kanssa kaksisteen rinteessä.

Khihhih.. :D

Yllä siis hiihtoloman tunnelmia. Reaaliaikaiset tunnelmat ovat taasen tautiset. Perjantaiksi viimeistään olen kuitenkin päättänyt parantua. Silloin on nimittäin koulutus ja sieltä sai olla pois vain omien hautajaisten vuoksi :D Ja huhu kertoo, että tarjolla olisi jotain herkkuja. Elleivät sitten huijanneet...

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Koiran kertomaa: Pääsiäisrieha.



Mää oon tiättekö ollu vähä väsyny, ko mulle kävi täs joku aika sitte sellanen pien juttu.

Mun mielest mä olin ihan nätisti, fiksust ja vilmaattisest, niinko ny yleensä koirat. Kattokaatte vaik!



Ja ihan leikin omil leluillani, niinko koirien kuuluuki!  Kattokaa vaik!


Mut sitte! Mulle iski joku pääsiäisjuttu! Mä eppäilen, et se oli se noidan syy ja niis sen hienois kukkasis oli jotain kummaa siitepölyä?! Kattokaa vaik!


Enste mä haistoin niit. Ja sitte mun teki aivan miälettömäst mieli haukata niitä! Ja sitte mä en enää voinukkaan itelleni mitään! Kattokaa vaik!





Lopult mä sain napattuu sen risun, mut jäljelle jäi vaan iha mälyytön kutina! Kattokaa vaik!


Et sellas mulle. Ja se noita oli iha tosi juttu. Kattokaa vaik!




Päivän peli.



Haastetta kerrakseen. Siis siinä, jos pitäisi oppia, mutta ei yhtään kiinnosta. Tätä myös jumiutumiseksi saatetaan joskus sanoa.

Silloinpa otamma avuksi mistä-olet-kiinnostunut-haastattelun. Tai jos tapaus on ilmiselvä ja kiinnostuksen kohde on kovin näkyvä, ryhdymme suoraan toimeen.

Kuvassa pönöttää NINJAGO!-lauta. Kuvasta puuttuu pelilauta, jossa nappulat kiertävät nopan lukujen mukaan. Kuvassa ei myöskään näy Ninjago-hyrriä, jotka ovat oleellisia tämän pelin pelaamiselle.

Säännöthän ovat niinkin yksinkertaiset kuin: Heitä noppaa. Siirrä pelimerkkiäsi nopan osoittaman luvun verran eteenpäin. Jos osut NINJAGO!-ruutuun, pyöräytä hyrrääsi tehtävälaudalla ja toimi ohjeen mukaan.
Mikäli hyrrä pyörii ulos tehtävälaudalta, joudut siirtämään pelimerkkiäsi yhden ruudun taaksepäin. Mikäli osut NINJAGO!-ruutuun pyöritä ja suorita tehtävä.
Ensinnä maaliin päässyt on NINJAGO!-kuningas!

Ovelasti on tarkoitus oppia: numerot 1-9, seuraamaan ohjetta, odottamaan ja seuraamaan omaa vuoroa, hieman liikunnallisia juttuja, harjoittamaan sorminäppäryyttä, toimimaan ryhmän jäsenenä, olemaan paikoillaan, keskittymään leikkiin pitkäjänteisesti, ja mitä vielä kaikkea hienoa ja upeaa :D

Lapset itse valitsivat kortteja, joista kuvat tehtiin, sekä selittivät minkä tyyppinen kirjoitus/tehtävä kohtaan sopisi. Tosin lautaan olisi kuulemma pitänyt tehdä vielä lisää kuvia, mutta tällaiselle käsipuolelle tehtävä on juuri nyt hieman liian suuri pala haukattavaksi. Ainakin yhteen menoon.

Vahemmille lapsille voisi aivan yhtä hyvin tehdä pelin, jossa pitää suorittaa vaikka kertolaskuja(Esim 2 tai 3 kertotaulu) ja sitten suorittaa tuloksen verran jotakin, vaikka naruhyppyjä jne. Mahdollisuuksia varioimiseen on yhtä paljon, kuin meillä on mielikuvitusta.
Myös lasten itsensä toimiminen pelinappuloina suurella pihapelialustalla/ruudukolla voisi olla mukava juttu. Tai sellaisen suuren pelin tekeminen pihalle, jossa joutuisi käyttämään hieman voimaa(turvallisesti) siirtämällä sopivia pelinappuloita.(Esim shakki-pelistä olen nähnyt tällaisia isoja versioita) Tuon tyyppiset pelit olisivat omiaan lapsille, joilla on tarve liikkumiseen ja energian purkuun, jotta jaksavat keskittyä seuraavaan hetkeen.

Bitti-viidakon tähtöset

Noh niin.
Olen taas ollut tauolla, oikein blogi-vieroituksessa. En ole edes muiden blogeja ole tiiraillut. Paitsi tänään.

Netin käyttöni on painottunut lähinnä naamakirjan selailuun ja pähkäilyyn, millä poistan esim Ketunpojan itselleen värkkäämät Twitterit sun muut.

Meillähän on siis vain yksi kone. Se ainokainen asustaa keittiössä, ja on valvovan silmän alla. Ei BB:n, vaan minun pahan ja kaiken näkevän öögani alla. ("Äiti..Mistä sä aina tiedät kaiken?!")

Nyt olen kuitenkin herännyt siihen, että kaikista estoista ja minun kyyläämisestäni huolimatta, Ketunpoika puuhailee ihan omiaan. Mutta sitähän en Ketunpojalle paljasta :D

"LOL, OMG, WTF, IRL"?! Äiti, senkin kalkkis..Eksä ymmärrä! Siis mitä?

Katselin yleltä (Areenalta http://areena.yle.fi/video/1322828164404) pätkää, jossa puhuttiin siitä, että nykypäivän nuoriso ja lapset ovat kasvaneet netin ja muun median ihmeelliseen maailmaan. Me muut taas saamme oman kykymme mukaan luovia alati kehittyvässä bitti-viidakossa.

Kun itse olin pieni, ei meillä ollut näppäinpuhelinta, videonauhuria, kasettisoitinta eikä sähkökäyttöistä kirjoituskonetta-siis asioita, joita oma lapseni ei enää juuri käyttele-tietokoneesta, kosketusnäyttöpuhelimesta tai pelikonsolista puhumattakaan.

Aika kuitenkin menee eteenpäin ja mediataitoja on syytä opetella niin meidän aikuisten, kuin lastenkin.

http://mediajanuoriso.wikispaces.com/linkit 


Twitterin saimme kuitenkin poistettua, enkä anna vielä lupaa omaan naamis-profiiliinkaan.(Vaikka kaikilla muillakin on)
Enkä poista estojakaan.(Vaikka muutkin pelaa K-18 pelejä ja niiden vanhemmat antaa niiden pelata.)
Tietoisuus, opettelu ja tutkiminen ei mielestäni tarkoita kaiken sallimista.
Eikä selitykseksi riitä, että "kun ne jossain muualla sitten kuitenkin..."
Samalla periaatteella hyväksyttävää olisi alkoholin ja tupakkatuotteiden raijaaminen alaikäisille kotikoloihin "..kun ne kuitenkin jossain muualla..."

Rajat on luotava myös bitti-viidakkoon. Kalkkis-nimityksen uhallakin :)