Pyykkärimammat lenkillä.

Ketunpoika on aloittanut taasen tanssiharrastuksensa. Dance-mixin tarkemmin sanottuna.

Tänään odotellessani Ketunpoikaa tanssimasta, luulin pääseväni kahville erään tutun luo, mutta päädyinkin sitten kahden naisihmisen kanssa lenkille sateeseen.

Siinä viuhtoessani, kumpparit lompsuen ja sateen piiskatessa naamaa sekä veden noruessa hiuksia pitkin, totesin kävelyn olevan kovin rentouttavaa. Varsinkin sateessa. Varsinkin hyvässä seurassa.

Kahviakin sain toki.  Myöhemmin. Lenkin jälkeen.

Hiukset märkinä istuin kahvikupin ääressä ja nauroin vedet silmissä:
Tuttavaperheen mies oli suivaantuneena erään riidan päätteeksi kärrännyt paitansa ja kalsarinsa pesulaan ja kehunut pärjäävänsä itse pyykkiensä kanssa. :D
Perheen lapsista eräs oli tarjoutunut auttamaan isäänsä pyykkienpesun kanssa, mutta isä-ihminen ei ollut antanut luonnolleen periksi.
Niinpä reikäkalsarit matkasivat pussissa pesulaan ja palasivat sieltä edelleen reikäisinä ja ehkäpä tärkättyinä :D
Perheen äiti-ihminen naureskeli jonkun varmasti pyörtyneen pesulassa kalsarien saavuttua sinne..

Myös meidän perheessämme ammoisina aikoina keskusteltiin siitä onko pyykinpesu työtä.
Joku oli sitä mieltä, että kone pesee, eli ei ole työtä...ja joku sitä mieltä, että työtä riittää silti siinä pesemisen oheistoiminnoissa.

Noh...sanomattakin on selvää, että nykyään meillä kaikki pesevät pyykkiä ;)

Tässäpä ei olekaan kalsarit, mutta reikäiset housut kuitenkin :D

Sitä ameriikanmeininkiä eli vauvakutsut.

No ilmapalloja täytyi olla;) Ostettiin nämä kodin terrasta ja myöhemmin testattiin pallojen kestävyys. Kuukauden(!) päästä juhlista pallot olivat edelleen priimakuntoisia, joten suosittelen. Palloja oli paljon erilaisia, monissa väreissä.

Yksi juhlavieraista oli askarrellut lahjansa kakunmuotoon. Aikas hienon ja paljon pikkulapsiperheelle tarpeellista sälää sisältävän kakkulahjuksen lisäksi odottava mamma sai vaipparoskiksen ja vauvalle liinavaatteita sekä muuta mukavaa. Tärkeintä oli kuitenkin lähimpien ystävien ja sukulaisten kanssa vietetty aika juttelun, oleilun ja herkkuttelun merkeissä. (Lapsen syntymän jälkeen perhe todennäköisesti rauhoittuu tasaamaan rytmiään ja kyläilykin eri paikkoihin jäänee vauvailun varjoon.)

Tarjoilu järjestettiin pääasiallisesti nyyttäriperiaatteella ja juhlakalu huijattiin paikalle vetoamalla aivan muihin juhliin.

Ohjelmistossa oli tulevan äidin testaus vauvanruokien tunnistamisen merkeissä sekä anoppikokelaiden tiukka kisa vaipparallissa.(Emme käyttäneet tokikaan oikeita vauvoja, vaan nukkeja vaipanvaihtoon.)Yksi epämääräinen puhe kuultiin, joskin lyhyenläntä. Ja muistoksi täyteltiin kirjanen juhlista koko poppoon voimin. Kirjassa kyseltiin myös vieraiden mielipiteitä tulevan lapsen syntymäajasta, luonteesta, vanhempien luonteista, lapsen tulevasta ammatista ja jaettiin enemmän ja vähemmän hyviä värssyjä, neuvoja ja muuta hömppää.

Näillä kutsuilla ollut tuleva mamma onkin nykypäivänä jo ihka oikea äiti :) Ja minä hänen lapsensa täti. Eli ihan tuoreista juhlista ei ole kyse.

Juhlat olivat oikein mukavat, vaikka itse sanonkin(järjestävänä osapuolena).
Ja vaikka moni kritisoikin moisia juhlia ameriikanhömpäksi isolla A:lla ja H:lla, niin voin luvata, että juhlat voi järjestää ilman tuota tunnetta....Kunhan muistaa keskittyä yhdessäoloon :)

Laulava hauki sumussa.

Eräänä kuutamoyönä pakkasi Ketunpojan perhe itsensä, eväät, viltin ja tuulastusvälineet veneeseen ja seilasi Emon toimiessa moottorina paikalliselle järvelle.

Valokeila halkoi pimeyttä ja haki vedenpohjan näkymiä esiin.
Kuukin valaisi ajoittain, mutta oli onneksi suurimman osan aikaa pilvien tiukassa syleilyssä.

Vesi oli vielä hiukan liian lämmintä ja paikoitellen leväkin haittasi näkymiä. Kalat olivat pieniä, tai liian suuressa liikkeessä, jotta ne olisivat päätyneet saaliiksi.

Kalaonneaan koettelivat niin Ketunpoika kuin Isukkikin.
Vaikka saalis jäi pieneksi(Lue:olemattomaksi) oli kokemus taas vertaansa vailla.


Eväät nautittiin veneen lipuessa yössä itsekseen ja samalla nähtiin joutsen yöllisellä lennollaan sekä kuultiin jonkin linnun kurnuttavaa laulua.
Ketunpojalle kertoiltiin tarinaa  kuutamoisina syksyöinä kurnuttavasti laulavista hauista ... ;)

Hyvin oli puettu ja lämmin oli, vaikka sumu yllätti kesken hiljaisen soutelun. Ketunpoika kietoutui mukaan otettuun vilttiin ja nukahti veneen keulaan ennen reissun loppua...

Kukkia alkavaan syksyyn kysymysten ja vastausten kera.