Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

perjantai 31. joulukuuta 2010

Hyvää vuotta 2011!

Ostin aineet ja ohjeet käsityömessuilta jokunen vuosi sitten.Hyvin loistaa vieläkin.


Valoisaa ja iloista uutta vuotta kaikille! Nyt suuntaamme mökille metsän siimekseen juhlistamaan vaihtuvaa vuotta. Näemme taasen vuonna 2011 :)

torstai 30. joulukuuta 2010

Joulurapuja!

Perinteisesti meillä on syöty joulurapuja. Siis perinteisesti noin 10 vuoden ajan :)

Tuossa aiemmin taisin vihjailla, että tekisin postauksen ravustuksesta näin talven keskellä. Nyt taitaa olla sen aika. Että tässä tämä nyt tulisi:

Ensin tarvitaan syöttejä. Särkikala on hyvä.
Järvelle mukaan otetaan myös "rapuämpäri (Huom!Ilma-aukot...) Ja puukko kalojen mahdollista pilkkomista varten.
Järvelle mentäessä tarkistetaan merroista vielä, että ne on desinfioitu keittämällä/saunottamalla, ainakin silloin, jos ravustetaan eri järvessä kuin viimeksi.
Mertojen möllöttäessä järven pohjassa sopivilla paikoilla yön yli, voi vielä pohtia tuliko nyt hankittua luvat mertoihin  ja itselle valtionkalastus-(Jos olet yli 18 ja alle eläke-ikäinen. ) sekä paikalliset luvat.  Muuten kalastuksenvalvoja on korjannut niin saalin kuin merratkin parempaan talteen aamun koittaessa. Kannattaa tarkistaa myös onko luvallista ravustaa, jos olet mökkiläinen...

Aamun tullen suunnistetaan järvelle kokemaan merrat. Hämärän vielä ollessa valloillaan olisi paras aika, mutta myöhäisempikin käy, jos olet aamu-uninen ;)
Saalista otettaessa olisi hyvä kiinnittää huomiota ravun kokoon. Alamittaiset on syytä jättää järveen ja halutessaan voi valikoida niin, että päästää naaraita takaisin järveen tekemään jälkipolvia tuleville vuosille. (Tyttö-rapu omaa yhden jalkaparin vähemmän ja on leveämpi pyrstöinen.) Ravun kuoreen kannattaa kiinnittää huomiota. Pehmyt kuoriset ovat juuri vaihtaneet uutta muotia päälleen.
Ravut valmistetaan keittämällä. (Jos joudut säilyttelemään rapuja ennen keittämistä, huolehdithan niiden hapensaannista ja syöttämisestä. Meillä ravut oleilevat kylpyammeessa akvaariohapettimien kera ja syövät mm. porkkanaa. ) Keittoveden tulee olla kunnolla kiehuvaa. Mausteiksi suolaa, sokeria ja kruunutilliä. Netti on keitto-ohjeita pullollaan. Jokaisen makuun löytynee juuri sopiva versio.
Ravut nakataan sopivissa erissä kiehuvaan veteen. Veden pitää peittää ravut ja ruveta heti kiehumaan, näin rapu kärsii mahdollisimman vähän.
Rapujen keittoaika on noin 12 minuuttia.Sitten ne jäähdytetään mahdollisimman nopeasti. Keitetyt tillit poistetaan ja lisätään tuoretta halutessa.  Ja annetaan rapujen maustua (kylmässä) omassa liemessään.

Tarjoiltaessa nostetaan ravut lautaselle ja syödään miten parhaaksi nähdään. Rapuveitsistä ja paperista voi olla apua, mutta alkoholijuomia ei välttämättä tarvita.


Ja mistä me niitä rapuja jouluna saadaan? No pakkasesta :) Keitinliemi laimennetaan noin puoleen vahvuudestaan vedellä ja ravut pakastetaan upotettuina tuohon sekoitukseen. Sulatus jääkaapissa vie tovin , mutta Nam nam!

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Uudet kujeet vuoden vaihtumisen kunniaksi.

Päätin hieman vaihtaa blogini ulkonäköä. Toivottavasti ei kenenkään silmää särje ;)
Uudistusta vain rupesin kaipailemaan, kai vuoden vaihtumisen vuoksi.
Vielä kuitenkin ollaan vuoden 2010 puolella ja saadaan nauttia joulusta, ihanaa :)
Jonain vuonna lähettelin tällaisia lutraamiani joulukortteja, tosin väreissä. Onnistuin hukkaamaan akvarellin värit siirtäessäni sitä talteen  tietokoneelleni. Siispä digitaalisena versiona nyt vain tällainen. (Alkuperäinen jossain hukassa kait.)

Näkyillään.

Jos omena päivässä pitää lääkärin loitolla, niin heijastin pitää autot loitolla :)

Kaverille lähti tällainen heijastin. Nyt jäin vain pohtimaan sen pakkasen- ja  rasituksenkesto-ominaisuuksia...Ehkäpä heijastin palaa tekijälleen tuunaukseen, jos valuvikoja ketjun kestävyydessä ilmaantuu..

Sen seitsemän sortin tarjottavat, eli kuinka mies pelastaa leivontatilanteen.

-Kutsutaan kahvivieraita?
-Joo!
-Hei, mut eihän meillä oo mitään tarjottavaa...
-No leivotaan pikkuleipiä, sellasia helppoja?
-Leivotaan vaan. Mä soitan, et "ne" tulis.Pelataan Ubongoo kanssa!


Kaivettiin lapsiystävällinen koko perheen kirjanen: Tule mukaan-leivomme Anni-Helenan kanssa (Vaasan mylly, Frenckell, 1984, espoo) esiin.
Kuvituksen kirjaan on tehnyt Kristiina Louhi ja kirjanen käy läpi niin työvälineet, kuin myös raaka-aineet ym. Aiheet on jaoteltu kuukausittain.

-Tää on helppo ohje! Tästä leivotaan....
-Munia vaan ja sokeria....Jauhot ja muut tänne kippoon...Vatkain...


-Apua! Missä meidän siivilä on?!

No tiskissäpä tietysti...Paniikki...paniikki...Eihän jauhoja voi laittaa ilman siivilää, eikä kostean siivilän läpi! Vieraat saapuvat kohta!

Tsädää!Supermän ilman viittaa saapuu hiustenkuivaajan kanssa:
-Tällähän tää kuivataan! Pikkuleipänne olkoot pelastetut!
Huh! Taikina onnistui kuitenkin.Kiitos miehisen toiminnan ;)

Ja mitä sitten saatiin lopputulokseksi?
Pikkuleipiä kolmella tavalla: Kaneli-sokerilla, omena-marmelaadilla ja pähkinäisinä.Olkaapa hyvät!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulu on mässäilyn aikaa?

Näitä voi syödä vaikka kuinka.

Näitä vielä enemmän.

Näitä niin monta kuin ranne kestää.

Ja jokusen tällaisen;)
Jouluksi emme ostaneet kinkkua, emmekä syö laatikoitakaan (poikkeuksena maksa- ja lanttulaatikot). Niitä saamme syödä molemmissa mummoloissa navat pullolleen.

Kotona syömme lihapullia(Ketunpojan toive), naudanpaistia ja kalaa, katkarapuja, leikkeleitä, salaattia ja muuta sellaista mikä tuntuu hyvältä. Joulutorttujakin täytyy ketunpojan pyynnöstä tehdä vielä yksi satsi.
Itse olen syönyt jo aiemmin kalaasi-maksapasteijaa ja rullasylttyä, minun henkilökohtaisia jouluherkkujani.(Kaikkea ei ole pakko ahtaa jouaattona...)

Hedelmiä on tarjolla montaa sorttia ja pähkinöitä myös. Muutama marmelaadi ja suklaakonvehtikin on eksynyt sekaan, vaikka eipä tuo ketään haitanne.

Jouluna leivotaan, jos viitsitään. Lämpimäisiä, nam! Ja otetaan rennosti!

Kuunnellaan joululauluja(Sylvian joululaulu on ehdoton meillä.), katsellaan kynttilöitä ja nautitaan joulukuusesta ja -kukista, sekä ketunpojan tekemistä joulukoristeista. Pelataan lauta- ja seurapelejä ja ulkoillaan. Ollaan perheen kanssa<3

Tämä ei ole ihan varpunen, mutta pieni lintunen silti.

Yksinkertainen ketunpojan suunnittelema joulukaupunki ilmestyi keittiön ikkunaan lumihiutaleiden ja paperitähden seuraksi.

Pientäkin pienempi joulutähti :)

Missään ei ole sanottu, että joulukukka on korissa tai muuten juurellinen.

Tontut ja muut kukkakoristeet ovat lähes poikkeuksetta ketunpojan kätösissä syntyneitä.

Hyvää joulua kaikille, jotka tänne eksyvät syystä tai toisesta. Nauttikaa rennosti joulunajasta ja viettäkää aikaa perheen, ystävien tai sukulaisten parissa :)

Kuusen uudet vaatteet.

Ihahhaa...puuhepo hirnahtaa-aa...

"Onkos näillä vielä raajat tallessa?"

Pallo: tiimari. Tuunaus: ketunpoika.  Tekemisen ilo: pohjaton.

Perintöpallero kohtaa neulahuovutuksen.

Namia ja siniristilippumme.


Pala kuusta. "Mut hei!Kelle toi lahja on?!?"

 Meillä ei ole sisustus-kuusi, ei väriteema-kuusi, eikä taatusti desing-kuusi. Meillä on sikinsokinsekametelisoppa-kuusi.

Sikinsokinsekametelisoppa-kuuseen tarvitset:
-1 itse kaadettu neulasia varisteleva toispuoleinen kuusi, josta latva katkesi metsurin käsittelyssä...Tosin ihan sopivasta kohdasta.
- Kaikki vanhaakin vanhemmat  lasiset perintöpallot, mielellään ilman ripustuslenksuja.(Voit sitten askarrella uudet.). Sekä kaikki pienet perintönä tulleet pikkuiset omenat ym tilpehöörit...sekaan vaan!
- Noin kolmivuotiaan askartelema lippunauha.
-Epämääräisiä pieniä puuleluja muistuttavia koristeita.(Montaa erilaista: Heppaa, joulupukkia, tonttua ym)
-Itseäsi vanhemmat kuusenkynttilät.
-Olkikoriste nauhan.(Joka on aina sotkussa ja solmussa.)
-Olkikoristeita, siis sellaisia tähtiä ym.
-Noin viisivuotiaan lapsen huovuttamia kuusenkoristeita.
-Tuunattuja halpoja joulupalloja.
-Piparminttukeppejä.
-Pakettien ym mukana tulleita koristeita.
-1 kpl rikkinäisen latvatähden, joka sidotaan kiinni irtopätkällä rautalankaa.(Vaihtoehdoksi olkinen tähti, joka ei ketunpojan seulaa läpäissyt tällä kertaa.)

-1 kpl innokas, kohta 9-vuotias poika koristelemaan kuusta.
-Naurua ja hölmöilyä.

(Joskus tulevaisuudessa meilläkin voi olla väriteema tai muu sellainen kuusipuu ;) )

Ruokaa ja raivareita.( Eli avautumista nähdystä elämästä.)

Tänään seikkailin kaupungissa, tai ainakin melkein...Tieni vei Kodin Ykköseen.
Siellä aikani jonoteltua joulutunnelman nousua, olin janoinen kuin hevonen ja joku kurnutti mahassani.
No, hätä ei ole tämän näköinen! (koska: Se on pieni, pyöreä ja punainen) totesin itselleni ja etsin paikallisen Hesburgerin.

Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin kassalta ihmeellistä älämölöä. Joku "setä-ihminen" siellä sai itku-potkuraivaria viisi-vuotiaan tapaan :D

Henkilökunta yritti vastailla sedän kysymyksiin poistetusta hampurilaislajista, ja siihen miksi se on poistettu ja kuka tästä nyt on vastuussa. Ja kuunnella, kuinka kyseinen hampurilainen on ainoa lajissaan laktoositon, joka sedälle kelpasi.

Turhaa oli henkilökunnan vakuuttelu, että muitakin hampurilaisia toki saisi täysin laktoosittomina. Sillä siitäkös setä kimpaantui:
Hän takoi itseään nyrkillä päähän ja kuvitteli ilmeisesti samalla olevansa naula, joka uppoaa puuhun ja kyykistyi hitaasti ja teatraalisesti.

" Taas sitä taotaan maan rakoon! Minä EN suostu maksamaan mistään mistä on poistettu jokin ainesosa! Ja juustoa saan halvemmalla kaupastakin!....päläpäläplä...!"

Tässä vaiheessa "vaimo" puuttui keskusteluun: "Heh! Eh! Tuota hän on vähän tarkka tällaisissa asioissa!"
Itse olin saanut tilaukseni tässä vaiheessa ja poistuin kiittäen takavasemmalle pälätyksen rytmittäessä menoani.

Syödessäni ruisfilehampurilaiseni loppuja hyvällä halulla, huomasin saman pälpätyksen jatkuvan viereisessä pöydässä. Setähän se siinä saapui ja pälätti, ja vaimo istui vastapäätä vilkuillen sivuilleen.

Hulluinta asiassa oli kuitenkin selvästi nälkäinen arviolta 2-vuotias tyttö, joka kiltisti seurasi (oletetun) isänsä sanatulvaa.
Tyttö yritti kommunikoida isänsä kanssa viitomalla ja "ähättelemällä", mutta isä ei ollut huomaavinaan. Keskittyi vaan vauhkoamiseen ja rään ryystämiseen nenästään.
Äiti tyytyi sitten ojentelemaan ranskanperunoita tytölle ja kuuntelemaan taukoamatonta pälpätystä poistetusta hampurilaislajista. 
Koko aikana isä ei huomioinut lasta mitenkään...Niin, että se siitä esimerkistä ja muusta höpönlöpöstä?

Voi elämä sentään ja hyvää joulua, ruokahalua ja vaikka pääsiäistä samantien!
Purnussa kuvattua (2010)

maanantai 20. joulukuuta 2010

Kangasta ja lisää helmiä...auttakee mut pois täältä kaupasta!

Sinellin helmiä piti heti kokeilla ;)

Vietin tässä taannoin ystäväni kanssa kahden hengen pikkujouluja. Mutkien kautta tiemme vei ideaparkiin...ja kangaskauppaan ja Sinelliin.

Ostin kangasta, mistä en tiedä mitä siitä tekisin. Sitten ostin lisää kangasta, jonka kohtalo on myös epäselvä. Ja arvatkaa...Ostin myös vielä vähän lisää kangasta. Sellaisia hassuja jämäpaloja. Karvaa, pörröä ja mummonverhoa. Mielenkiinnolla odotan mitä niistä teen?

Kangaskauppaan ystäväni voi minut päästää uudelleenkin, mutta Sinelli taitaa olla kiellettyjen listalla.
Ystäväni kommentoi miehelleni asiaa tähän tapaan: "Mä vaan käänsin selkäni ja sitten se tapahtui!....Ja mä olin kiertänyt jo kaikki hyllyt, kun toi yks oli vasta ensimmäisen hyllyn luona!"
Nyt kaikki tietysti miettivät mitä siveetöntä, kauheaa ja sen sellaista tein...Nooo...Minä ostin vain helmiä. Ei sen kummempaa :D

Sanomattakin on kai selvää, että helmet ovat minun heikko kohtani askartelutarvikkeiden saralla. Niitä voi käyttää vaikka mihin ja niitä on niin monen värisiä ja muotoisia, ja...ja..Harakka mikä harakka :D

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

"Kovanonnenoravat" muuttaa.

Tässä on yksi kokeilu-savityöni. Ristin sen "kovanonnenoraviksi".

Tehdessä ei ollut selkeää juttua mitä olisin tehnyt. Kurret muistuttavat mielestäni kettuja ja isoimman oravan pääkin tippui pariinkin otteeseen. Loppujen lopuksi sen pää jäi väärään asentoon ja silmätkin vinksahtivat...

Lasitus ei oikein onnistunut. Värit, joita piti lasitteessa olla, hukkuivat matkalle. Siis ruukkuosassa vihreää ja kirkasta kurreissa.)

Mietin, että onkohan tää nyt sitten sitä käsityön tunnelmaa?

No lopputulos kukkineen on ihan ok.
Ja oli tai ei, kurret muuttavat kuitenkin jouluna äitini luo....Eikös kaikkien äitien kuulukin tykätä lastensa töistä? :D

Jouluna täytyy olla kuusi, koska muuten ei ole neulasia juhannuksena!

Ketunpojan kanssa kävimme "kuusimetsällä".
Kylmä oli ja viima oli kova, mutta talon koiraa se ei haitannut. Se ihastui ketunpoikaan ikihyviksi ja oli mukana sahailemassa.
"Vien sun sahas, jos en pääse mukaan!"

"Mikähän me otettais?"

Hei, me sahataan!
Omistaja vakuutti, että koira ei karkaa, vaikka mukaamme lähteekin kävelylle. Eikä karannutkaan...paitsi meidän autoon melkein :D

Ketunpojan sahailema kuusi sulaa nyt hitaasti anoppilan autotallissa vesiastiassa, että neulaset pysyvät kiinni kuusessa. Ei ne juhannusneulaset kuitenkaan niin mukavia ole ;)

torstai 16. joulukuuta 2010

Valokuvatorstain haaste 189: Mielenrauha.

Viime kesän ravustus-reissulla napattua.


Kuten aiemmin olen maininnut, mieleni lepää järvellä ja luonnossa. Suomi on maa, jossa kumpaakin maisemaa on onneksi tarjolla yllinkyllin.

Järvellä on hyvä rauhoittua ja kuunnella, vaikka sitä hiljaisuutta. Lisäksi voi tuntea ja haistaa.
Luonto tuoksuu eri vuodenaikoina erilaiselta, ja joskus tietyt tuoksut tuovat mieleen tapahtumia menneiltä ajoilta.

Mielenrauha tulee eri ihmisille erilaisista asioista, se omansa vain pitää löytää.
Toivon meille kaikille mielenrauhaa näin jouluksi ja ensi vuodeksi!

Käypä katselemassa lisää mielenrauhasta täältä.

Venyy ja paukkuu, vaan eipä roiku enää!



Tänään olen tyytyväinen itseeni. Olen saanut hoidettavia asioita pois roikkumasta.

Mm ketunpojan jouluarviointi oli tänään. Ja kun sille ei sitten millään tuntunut löytyvän sopivaa rakoa..Huh!

Arviointi oli mukavampi tapa saada palaute, kuin lippulappunen jossa on pari rastia ristissä. (Tosin hyvä olisi, jos joku kirjoitettukin versio löytyisi jatkoa ajatellen...vähän niin kuin todistusaineistoksi puhutusta.)
Mukava oli kuulla miten menee ja missä kohden olisi parannettavaa. Mitä lapsi ajattelee asioista ja mihin hän pyrkii. Ja
 miten siihen pyrkimykseen päästäisiin.

Toinen asia on ne joululahjat. Nyt rupeaa kaikki olemaan suurinpiirtein paketissa. Jee!

Ja kolmanneksi: Olen raivannut hieman huushollia. Siis niitä kasoja, joita meille ainakin syntyy jouluaskarteluja ym tehdessä. Aloittaminen on aina hankalaa, mutta tulos ilahduttaa mieltä!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Valokuvatorstain haaste 188: HELP!

Lisää kännykkäkuvia...
Tätä en soisi kenellekään tapahtuvan. Palomiehille (ja muillekin pelastusalan työntekijöille) kaikki kunnia kovasta työstä onnettomuuspaikoilla ympäri maailman!


Valokuvatorstain haaste oli tällä kertaa kuva-haaste. Kuvan ja muiden tulkinnat pääset kurkkaamaan täältä.

Joulumyyjäiset ja jouluista juhlaa ketunpojan koulussa.

Tänä vuonna, kuten aikaisempina, pidettiin ketunpojan koulussa vanhempainryhmän järjestämät myyjäiset.
Koululaiset askartelivat montaa sorttia koristetta ja lasilyhtyä.
Vanhemmat kasasivat kukkakoreja ja leipoivat.
Oli arpajaista ja myyntipöytää ja vilskettä vilinää, huisketta hulinaa.
Hengissä kuitenkin selvittiin, ja rahaakin saatiin muutama euro tuleviin uimahalli- ja kulttuuririentoihin.

Myyjäisiin myytäväksi tekaisin pienen "metsän joulun".

Ja arpajaisiin palkinnoksi piparitalon.

Myyjäisten jälkeen saimme nauttia koulun ja koulun tiloissa olevan esikoulun mahtavasta ja aivan ihanasta joulujuhlasta.

Toteutus oli tehty kierto-periaatteella ja vanhempia eri pisteissä kierrättivät "opastontut".
Osa ohjelmasta oli sisällä ja osa ulkona.
Kahvia nauttiessa sai katsella tiernapoika-esitystä. Ulkona taasen esitettiin jouluevankeliumi, lyhty-tanssi, taukojumppa ja näytelmä "vanha joululaulu".


Ketunpoika esitti ykkös-kakkosen ja eskareiden yhteisnäytelmässä lyhdynkantaja-tonttua, joka avusti muita tonttuja huimissa akrobatiatempuissa, sekä antoi valoa ja merkin muille missä kohden näytelmää mentiin. Lisäksi ketunpoika lauloi yhdessä toisten tonttujen kanssa.
Näytelmä oli kekseliäästi yhdistelmä temppurataa, laululeikkejä ja näytelmää. Ja koko juhlasalia näyttämöstä permantoon oli käytetty hyväksi. Täysi kymppi siis!

Puitteet kaikkineen olivat kauniit, kynttilän valoa ja lumista maisemaa.
Ja ohjelmat korkeatasoisia ja lasten näköisiä.
Herkistelevänä emona en tiennyt olisinko hymyillyt vai itkeä tirauttanut, niin liikuttunut olin koko juhlan ajan.
Pihaa valaisivat kynttilöiden lisäksi jätkänkynttilät.


Koulun pihassa oleva kumpu loi oivan paikan esittää ohjelmaa.

Lunta ja menetettyjä kuvia.

Viime päivinä on ollut pakkasta riittämiin. Ulkona on kuitenkin näytetty nenää niin töissä, kuin kotonakin.
Aurinko laskee  ja pakkanen paukkuu.
Kärhöjä tuttavan pihassa...Saa nähdä miten käynee kukille pakkasherran purressa.

Jokunen päivä sitten olin autolla liikenteessä ja läheisen järven jäälle oli ilmaantunut leveä sateenkaaren pää.
Koska en uskaltanut mennä jäälle etsimään kultapataa, ajattelin hakea kameran ja ikuistaa mahtavan näyn.
Mutta, mutta...Arvaatte varmaan, että en kerennyt nappaamaan kuvaa muuta kuin häviävästä sateenkaaren päästä, kun kamera vihdoin oli hyppysissäni.

Saman tyyppisiä sattumuksia on käynyt ennenkin.
Milloin on joutsenpari lipunut läheltäni tyyntä auringonlaskun kultaamaa järveä pitkin. Milloin on usva ja laskeva aurinko luoneet taikojaan maisemaan. Toisinaan pakkanen on "jäädyttänyt" piipuista nousevan savun liikkumattomaksi palloksi.
Yhtä kaikki, kamera on ollut kotona ja minä kaipaamassa kameraa.
Siitäs saan, kun en kanna kameraa mukana!

Hentoinen jälki oli jäljellä sateenkaaresta ja kultapatakin varmasti hävinnyt.