Aluksi kannattaa olla kunnianhimoinen ja sitten ainakin sisukas.

Krits, lörps, rits, pläts...Tälläinen oli lähinnä äänimaailma, kun teimme tämänvuotista piparitaloa.

Väliin kuului  myös Emon suusta Isukille juteltuna (Lue:Ärähdellen ja murahdellen, epätoivon saattelemana):

• "Älä ny tolleen!"
• "No miten sä nyt tolleen!" 
• "No miten se nyt tolleen!"
• "Mitä mä nyt tolle!"...

Eli aluksi oli kunnianhimoiset suunnitelmat nettisurffauksineen ja piirusteluineen, kunnes omat rajalliset kyvyt tulivat vastaan.
Kaikkea toki kannattaa kokeilla ja opetella, mutta ei silloin kun olisi tarkoitus rennosti leipoa perheen kesken :D

Eli: Opettele tekemään kaarevia piparkakkutalonosia siihen sopivilla välineillä, kunnollisilla kaavoilla sekä ehdottomasti jossakin, missä kukaan ei pääse kärsimään piparkakkutalonosien tekijästä ja hänen mielenilmaisuistaan, johtuen:

1. Revenneistä
2. ratkeavista,
3. liian nopeasti jäähtyvistä
4. käsiä ensin polttavista
5. vääriin asentoihin jähmettyvistä piparkakkutalon osista

Mutta siis...Kaiken tämän varoittelun ja ärjynnän jälkeen...

Tämän päivän arvoitus: Mistä kirjasta tämän vuoden piparitalo ammentaa inspiraationsa?

...saimme kuin saimmekin jonkinlaisen aihion pystyyn! (Pientä veistelyä ja muokkaamista tehtiin ja yksi osa tippui vielä sulaan sokeriinkin nurinpäin...mutta projekti etenee.)

Aamulla oli mukava katsella pöydällä olevaa aihiota ja suunnitella jatkoa...Ketunpoika tosin intoutui vielä lisäksi leipomaan kasan pipareita ja koristelemaankin ne, kun olimme tänään vaarin seurana ja apuna mummun ollessa sukulaisjuhlissa.

Tässä vielä muutama kuva siitä puuhasta:

Avaruusapina ja kaverit valmiina haukattaviksi. Makiaa sen olla pittää!

Piparkakuntuoksuisia terveisiä Ketunpojan kolosta lähettelee Emo ja Ketunpoika keppostelija