Keltainen.

Päivän peli on Dixit. Hyvä peli, jossa keksitään yhdestä omasta kortista lause, sana, ääni tms. Muut taasen antavat omistaan sanaan tms sopivan kortin salaa keksijälle, joka sekoittaa kortit ja laittaa ne pöydälle kaikkien nähtäväksi. Sitten muut koittavat arvata  mikä oli alkuperäinen kortti. kortteja on tullut jo lisäeräkin. Ja niissä on kaikissa aika hauskat kuvitukset. Lautasella alempana mainitut namit..ja niiden rippeet.

Tänään kävimme läheisellä puutarhalla hakemassa narsisseja vaivaisella viitosella per laatikko. Ja laatikkoon sain ainakin minä tungettua 24 ruukkua...Takapenkki pullisteli ja niin myös peräluukku.

Viikonloppuna kalamarkkinoilta ostettiinkin kaikkea muuta kuin kalaa...
Englantilaisia käsintehtyjä nameja sekä lanttukukkoa ja saaristolaisleipää ja kolme jättisuurta lihapiirakkaa, joissa oli mielestäni täydellinen kuori. Itse kun en niin välitä siitä sisuksesta.

Ketunpojalla oli kaveri mukana ja pojat saivat olla turvallisen välimatkan päässä meistä kaksistaan. Reteinä tietysti, mutta kuitenkin varmistellen, että olemme jokseenkin lähettyvillä.

Kävimme myös elokuvissa(Risto Räppääjä ja Viileä Venla..suosittelen!) ja pojat halusivat katsastaa paikalliset leluliikkeet.
Ketunpoika ei ostanut leluliikkeestä mitään, mutta kirjatorilta kaksi Tatua ja Patua. Minä taasen linnunpönttökirjan ja yhden kirjan, jonka on kuvittanut Kristiina Louhi.

Huomenna saankin ihmetellä minne narsissini istuttelen...ehkäpä keskelle myyrien kaivelemaa sotatannerta.

Mutta nyt lepo ja kevään keltaista alkuviikkoa kaikille :)

Savisen-perhe

Yhteistyössä Ketunpojan käsi. Lasituksessa harmillisesti jäi etusormeen liikaa mustaa lasitetta, mutta se on ehkä se multasormi tai moottorirasvasormi sitten.

Oma räpellys. Jostain syystä taas kala-aihe. En tiedä miksi.

Kuvausrekvisiitasta olenkin jo saanut palautetta. Tuo oli kuitenkin ainoa mitä siihen hätään keksin. Kiipeilijä on tarkoitus laittaa kesällä ulos, ellei jää pönöttämään lampunjalkaan, missä on tällä hetkellä.

Ketunpojan kipot ja kupit. Kippo menikin mummulle lahjaksi :)

Ketunpoika teki myös pääsiäis/kesä/talvi/kaikkikäyttötipusen. Tuollainen säilytysastia siis.

Ketunpojan siili. Yritin yllyttää poikaa tekemään isoja ja pieniä..kokonaisen suvun, mutta teki vain tämän ainokaisen. Siilin tultua lasituksesta, rupesi poikakin pohtmaan, että olisi noita voinut tehdä montakin. Ehkä ensi kerralla sitten.

Omat laulavat kalat. En tiedä mihin ja miksi, mutta siinä nyt ovat.

Pojan sisilisko. Jep. Sisi-lisko. Ehkä sukujuurissa kameleonttia?

Oma hedelmäkärpänen. Koska halusin tehdä. Ei muuta syytä. Pistän varmaan ulos kesällä ja tuikun pyllyyn. Silloin saa tulikärpäseksi ylennyksen.

Tässä lapsi-aikuinen savikurssin tämän vuoden tulosta. Kaikkea ei tässä olekaan, enkä niitä ole kuvaillut.
Lasituksessa sattui useampikin oho! ylläolevien esineiden suhteen. Kaloihin ei kaikkiin ollut lasitteen väri ottanutkaan kiinni...siis mönjä ei ollut tarpeeksi sekaisin? Osassa taas lasitetta liikaa, kuten kärpäsessä ja käsitaulussa. Mutta eipä tuo menoa haitanne.
Ketunpoikaa ei lasittaminen kovasti innostanut...kivempaa oli leikkiä kavereiden kanssa käytävällä.
Me äidit sitten siellä lasittelimme ja ainakin loppuviimeistelimme lasten töitä putsaamalla pohjia jne tekemällä "tylsiä" töitä.
Omien tekemisessä meinasikin tulla sitten hieman kiire.
Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Eikä kukaan tänä vuonna juurikaan tainnut ihmetellä väkerryksiäni siinä mittakaavassa, kuin viime vuonna :D

Hiihtolomamuistoja sairaslomalta.

Ihania karvakamuja löytyy kaikkialta. Tämä rapsuteltava löytyi porotilalta. Vasta nuori koira, mutta kovin rauhallinen ja ihmisystävällinen.

Kun mies pääsee tekemään rakkaalleen ruokaa... :)

"Äiti, laita mulle ketsuppia tähän.."

Ilmat suosivat ja pääsimme näkemään ne upeat revontuletkin!

Ketunpoika kävi tänä vuonnakin Wernerin. Mutta on myös niin iso poika, että mennä viiletteli kaverin kanssa kaksisteen rinteessä.

Khihhih.. :D

Yllä siis hiihtoloman tunnelmia. Reaaliaikaiset tunnelmat ovat taasen tautiset. Perjantaiksi viimeistään olen kuitenkin päättänyt parantua. Silloin on nimittäin koulutus ja sieltä sai olla pois vain omien hautajaisten vuoksi :D Ja huhu kertoo, että tarjolla olisi jotain herkkuja. Elleivät sitten huijanneet...

Koiran kertomaa: Pääsiäisrieha.

Mää oon tiättekö ollu vähä väsyny, ko mulle kävi täs joku aika sitte sellanen pien juttu.

Mun mielest mä olin ihan nätisti, fiksust ja vilmaattisest, niinko ny yleensä koirat. Kattokaatte vaik!

Ja ihan leikin omil leluillani, niinko koirien kuuluuki!  Kattokaa vaik!

Mut sitte! Mulle iski joku pääsiäisjuttu! Mä eppäilen, et se oli se noidan syy ja niis sen hienois kukkasis oli jotain kummaa siitepölyä?! Kattokaa vaik!

Enste mä haistoin niit. Ja sitte mun teki aivan miälettömäst mieli haukata niitä! Ja sitte mä en enää voinukkaan itelleni mitään! Kattokaa vaik!

Lopult mä sain napattuu sen risun, mut jäljelle jäi vaan iha mälyytön kutina! Kattokaa vaik!

Et sellas mulle. Ja se noita oli iha tosi juttu. Kattokaa vaik!

Päivän peli.

Haastetta kerrakseen. Siis siinä, jos pitäisi oppia, mutta ei yhtään kiinnosta. Tätä myös jumiutumiseksi saatetaan joskus sanoa.

Silloinpa otamma avuksi mistä-olet-kiinnostunut-haastattelun. Tai jos tapaus on ilmiselvä ja kiinnostuksen kohde on kovin näkyvä, ryhdymme suoraan toimeen.

Kuvassa pönöttää NINJAGO!-lauta. Kuvasta puuttuu pelilauta, jossa nappulat kiertävät nopan lukujen mukaan. Kuvassa ei myöskään näy Ninjago-hyrriä, jotka ovat oleellisia tämän pelin pelaamiselle.

Säännöthän ovat niinkin yksinkertaiset kuin: Heitä noppaa. Siirrä pelimerkkiäsi nopan osoittaman luvun verran eteenpäin. Jos osut NINJAGO!-ruutuun, pyöräytä hyrrääsi tehtävälaudalla ja toimi ohjeen mukaan.
Mikäli hyrrä pyörii ulos tehtävälaudalta, joudut siirtämään pelimerkkiäsi yhden ruudun taaksepäin. Mikäli osut NINJAGO!-ruutuun pyöritä ja suorita tehtävä.
Ensinnä maaliin päässyt on NINJAGO!-kuningas!

Ovelasti on tarkoitus oppia: numerot 1-9, seuraamaan ohjetta, odottamaan ja seuraamaan omaa vuoroa, hieman liikunnallisia juttuja, harjoittamaan sorminäppäryyttä, toimimaan ryhmän jäsenenä, olemaan paikoillaan, keskittymään leikkiin pitkäjänteisesti, ja mitä vielä kaikkea hienoa ja upeaa :D

Lapset itse valitsivat kortteja, joista kuvat tehtiin, sekä selittivät minkä tyyppinen kirjoitus/tehtävä kohtaan sopisi. Tosin lautaan olisi kuulemma pitänyt tehdä vielä lisää kuvia, mutta tällaiselle käsipuolelle tehtävä on juuri nyt hieman liian suuri pala haukattavaksi. Ainakin yhteen menoon.

Vahemmille lapsille voisi aivan yhtä hyvin tehdä pelin, jossa pitää suorittaa vaikka kertolaskuja(Esim 2 tai 3 kertotaulu) ja sitten suorittaa tuloksen verran jotakin, vaikka naruhyppyjä jne. Mahdollisuuksia varioimiseen on yhtä paljon, kuin meillä on mielikuvitusta.
Myös lasten itsensä toimiminen pelinappuloina suurella pihapelialustalla/ruudukolla voisi olla mukava juttu. Tai sellaisen suuren pelin tekeminen pihalle, jossa joutuisi käyttämään hieman voimaa(turvallisesti) siirtämällä sopivia pelinappuloita.(Esim shakki-pelistä olen nähnyt tällaisia isoja versioita) Tuon tyyppiset pelit olisivat omiaan lapsille, joilla on tarve liikkumiseen ja energian purkuun, jotta jaksavat keskittyä seuraavaan hetkeen.

Bitti-viidakon tähtöset

Noh niin.
Olen taas ollut tauolla, oikein blogi-vieroituksessa. En ole edes muiden blogeja ole tiiraillut. Paitsi tänään.

Netin käyttöni on painottunut lähinnä naamakirjan selailuun ja pähkäilyyn, millä poistan esim Ketunpojan itselleen värkkäämät Twitterit sun muut.

Meillähän on siis vain yksi kone. Se ainokainen asustaa keittiössä, ja on valvovan silmän alla. Ei BB:n, vaan minun pahan ja kaiken näkevän öögani alla. ("Äiti..Mistä sä aina tiedät kaiken?!")

Nyt olen kuitenkin herännyt siihen, että kaikista estoista ja minun kyyläämisestäni huolimatta, Ketunpoika puuhailee ihan omiaan. Mutta sitähän en Ketunpojalle paljasta :D

"LOL, OMG, WTF, IRL"?! Äiti, senkin kalkkis..Eksä ymmärrä! Siis mitä?

Katselin yleltä (Areenalta http://areena.yle.fi/video/1322828164404) pätkää, jossa puhuttiin siitä, että nykypäivän nuoriso ja lapset ovat kasvaneet netin ja muun median ihmeelliseen maailmaan. Me muut taas saamme oman kykymme mukaan luovia alati kehittyvässä bitti-viidakossa.

Kun itse olin pieni, ei meillä ollut näppäinpuhelinta, videonauhuria, kasettisoitinta eikä sähkökäyttöistä kirjoituskonetta-siis asioita, joita oma lapseni ei enää juuri käyttele-tietokoneesta, kosketusnäyttöpuhelimesta tai pelikonsolista puhumattakaan.

Aika kuitenkin menee eteenpäin ja mediataitoja on syytä opetella niin meidän aikuisten, kuin lastenkin.

http://mediajanuoriso.wikispaces.com/linkit 


Twitterin saimme kuitenkin poistettua, enkä anna vielä lupaa omaan naamis-profiiliinkaan.(Vaikka kaikilla muillakin on)
Enkä poista estojakaan.(Vaikka muutkin pelaa K-18 pelejä ja niiden vanhemmat antaa niiden pelata.)
Tietoisuus, opettelu ja tutkiminen ei mielestäni tarkoita kaiken sallimista.
Eikä selitykseksi riitä, että "kun ne jossain muualla sitten kuitenkin..."
Samalla periaatteella hyväksyttävää olisi alkoholin ja tupakkatuotteiden raijaaminen alaikäisille kotikoloihin "..kun ne kuitenkin jossain muualla..."

Rajat on luotava myös bitti-viidakkoon. Kalkkis-nimityksen uhallakin :)

Sopivan kokoinen.

Ketunpoika ottaa ilmeitä syödessään iltapalaa. Isukki kuorii ja pilkkoo kalasopan perunoita. Yrittää kuulemma tehdä sopivan kokoisia, kun kysyin minkä kokoista palaa tekee :D

Vaaka näyttää taas liikoja lukemia ja kaksi päivää olen vahtinut hieman suuhun laittamiani ruokia. Sinne on mennyt mm. tonnikala-katkarapuhampurilainen Coyotessa ;)
En moista huttua ollutkaan ennen syönyt, joten ihan kokeilumielessä haukkasin. Isukki auttoi dippien ja ranskalaisten hävitämisessä.(Puolustelu, puolustelu!)

Silmälaseja pidän taas vaihtelevasti..Pitäisi käydä liikkeessä, että vääntelisivät prillejä, jotta pysyvät nokalla. Jatkuva nostelu on jokseenkin ärsyttävää.

Ketunpoika tiedustelee, josko hän saisi jo mennä kesätöihin.
Samaa keskustelua on käyty jo useamman kuukauden ajan ja nyt ollaan päästy oman yrityksen perustamisesta siihen ajatukseen, että laki ei vielä salli varsinaisia kesätöitä.
Ehkäpä kuitenkin sälytämme kesällä nurmikonleikkuuta tai muuta puuhaa Ketunpojalle pientä korvausta vastaan.

Aiemmin tänään poikkesimme katsomaan Isukin isoäitiä, joka oli juuri päässyt sairaalasta keuhkoveritulpan sairastettuaan.
Ihmettelimme aluksi onko muori ollenkaan kotona, koska pirtti oli pimeää pullollaan. Tutkittuamme asiaa selvisi, että muori istui pimeässä ja kuunteli radiota. Säästö on aina säästöä ja mitä sitä ihminen nyt valolla tekisi talvella viiden aikaan :D

Ketunpoika on nauttinut lumesta, ja täytyy myötää, että niin me muutkin.
Vaikkakin kasvit ovat lumikuorman alla taipuneet ja sähköt ovat välillä pois. Onneksi pensaita voi aina ravistella ja sähköttömänä aikana tulee vietettyä tiiviimpää perhe-eloa.

Huomisesta alkaen mukavaa alkavaa viikkoa ja tänään vielä suloista sunnuntaita!