Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

perjantai 4. helmikuuta 2011

"Tuostapa sainkin idean!" sanoi ketunpojan kolon emäntä, kun blogikommenttejaan luki ja vieraisilla kävi.

Huomaa koiran leppoisa asento ja emäntä vain yksi (!) sukka jalassa. On ollut varmaan vain toisella jalalla kuuma!
Kuva siivoamisesta. Siis ei siivotusta huoneesta.

Edellistä valokuvatorstai-bloggaustani kävi kommentoimassa Roz, joka pitää Hiljaa ja kiltisti- blogia.
Hän oli ottanut osaa valokuvatorstain haasteeseen "erilainen" kuvalla, joka oli otettu huoneesta, jossa oli monenlaista tavaraa.
Teksti käsitteli bloggaajien ja valokuvaajien tapaa kaunistella totuutta mm siivoamalla huone ennen kuvan ottoa. Heitettiinpä siinä pientä haastettakin ei-niin-täydellisten-kuvien ja normaalin sekaisuuden ja elämän esittelyyn.

Meillä kuvataan paljon arkisia asioita ja tilanteita. Usein kuvista tulee vähemmän imartelevia ja moni kuvia katsonut miettii varmasti mielessään, että pitikö tuostakin ottaa kuva :D
Vastaan: Kyllä!
Miten sitä muuten muistaa miten maitopurkki on muuttanut muotoaan tai kuinka kauhean näköinen  se lempipaita oikeasti olikaan. Kuvia on otettu silloin, kun ollaan surullisia ja iloisia. Silloinkin, kun toinen mököttää...Joskaan se ei aina ole paras mahdollinen asia ;)

4 kommenttia:

  1. Kiitos vierailusta blogissani, olen nyt oikein imarreltu =)

    VastaaPoista
  2. Roz: Oleppa hyvä, poikkeilen siellä luultavasti uudelleenkin ;)

    VastaaPoista
  3. Ihminen on varmasti luonnostaan "vieraskorea". Hyvä, että tulee välillä tosielämääkin kuviin:)

    VastaaPoista
  4. Joskus, kun löytää kotoaan jotain, mitä siellä ei tavallisesti ole; kuten tyhjän ruokapöydän, joka ei ole hautautunut lehtien, hedelmävatien ja unohdettujen teekuppien alle, on se ihme vain ikuistettava, itsellekin muistoksi :)
    Samalla tapaa juksaan kirjoittaessa; kuvaan ne asiat, jotka koskettivat minua, en niitä lukuisia, jotka samana päivänä kohtasin, jotka menivät ohi jättämättä sen suurempaa muistijälkeä (tai jotka eivät sovi julkisesti jaettavaksi).
    Oman arjen ja juhlan dokumentointi, omasta näkövinkkelistä, oman muistin tueksi on minulle yksi syy blogata ;)

    VastaaPoista

Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)