Lahjuksia.

Paketteja on tehty hurjalla tohinalla.

Että sitten saisi vain löllötellä rauhassa, kun joulu lähestyy.
Juoda glögiä ja heilutella varpaita sängyssä.
Herkutella rullasylttyä, kalaasia ja joulutorttua syöden.
Kuunnella joulumusiikkia ja lukea jotain hyvää kirjaa.
Kyhnätä toisen kainalossa kynttilänvalossa ja pelata perheen kanssa lautapelejä.

Tosin näyttää kumman tiukalta tuo kalenteri...Mistähän lie johtunee.

Ketunpoika on kantanut kuitenkin hyvin kortensa kekoon lahjojen suhteen.

Eli koulussa tehdyn heijastimen inspiroimana, lisää heijastinkamaa.

 Myös kesällä tehdyt kankaat pääsevät täyttämään konttia tyynymuotoisina. Suomalaista muotoilua parhaimmillaan ;)

Ja tietysti (!) Emokin on jotakin askaroinut. Muistatteko Tiitiäis-kankaan?

Siitä tulikin tämmöinen:

Kenelleköhän menee..Se selviää saajille jouluna :)

Kuvia menneeltä kävynkeruu reissulta...

Ajattelin askarrella jotain kivaa kävyistä, vaikka kranssin tai...Niin. Juu. Siis piti olla käpyjä, mutta olikin sieniä. Ensin keräsin niitä huppuun. Sitten kävyille tarkoitettuun pussiin. Että se niistä kävyistä sitten.

Tää on taas näitä mun hienoja ja taiteellisia kännykkäkuvia ;)

Kallioimarre? Tästä vois keittää roppia!

Sieniä olisin vieläkin poiminut. Mutta sitten tuli pimiä. Pakko oli lähteä pois, ettei kakkiaiset ja muut männiäiset vieneet mennessään... Vaikka olisin kait sinnekin sopinut paremmin kuin hyvin joukkoon ;)

Kuonolaisen terveiset.

Heipä hei! Aina välillä päätän mennä kävelyttämään tuota Emoa...Katsokaas, se kun on vähän laiskan pulskea.

Usein Emo koittaa ottaa jotain ihmeellisiä kuviaan matkalta, mutta minusta se on kyllä ihan tyhjänpäiväistä touhua.

Paljon tärkeämpää on haistelu ja sotkeutuminen kaikkiin puskiin mihinkä ikinä pääsen haistelemaan.

Joskus täytyy hieman säikkyäkin. En tykkää uusista kummallisista äänistä, enkä tyypeistä, joita en tunne...varsinkaan niistä, jotka pääsevät yllättämään. Syövät vielä tällaisen pienen Surku-koiran näköisen tyypin.

Toisaalta: Täytyy reissuilla myös vahtia ja päivystää...Ja haukahdella tarpeen tullen. Jostain syystä toi Emo ei vaan yhtään tykkää, jos haukun.

Lenkeillä on kiva käydä, mutta tosiaan vielä: Mä en sitten yhtään tykkää tästä pukemisesta, eikä mulle tuppaa löytymään mitään sopivan kokostakaan noitten "fifien"mallistoista. Mutta kyllä mulla silti on oikeet poseerausasennot ja sirot nilkat...Ne ei vaan oo vielä noteerannu mua tuolla isommilla lavoilla.

Kasailua adventiksi.

Tällainen putkahti loppujen lopuksi meidän keittiönpöydälle adventin kunniaksi.
Lisää rekvisiittaa lisäillään, jos keksitään, keritään tai viitsitään.
Ja koputetaan puuta, että Emo ei enää polta sormiaan sokerilla...(Olisi vain pitänyt käyttää sitä vaahtistöhnää kasailuun mitä Emon Emo suositteli.)

Kohta koittavat taas koulun myyjäisetkin. Saas nähdä minkälaisia tönöjä sinne kasaan.(Ei ainakaan tällaisia!)

Isukkikin on ruvennut kasailemaan adventin kunniaksi. Puuttuvia listoja karmien ympärille nimittäin.(Jee!)

Ketunpoika taasen kasailee terveyttään ja popsii pillereitä, huuhtelee onteloitaan "sarvikuonolla" ja tiputtaa A-vitamiinitippoja nenäänsä. Emo toivoo terveyden kasautuvan niin, ettei tarvitsisi viedä Ketunpoikaa punktoitavaksi.

Myös aikainen joululahjojen kasailu ja korttien väsääminen on aloitettu Ketunpojan kolossa. Tai korttien kohdalla on enää kysymys osoitteiden kasailusta kuoriin.

Uskottekos, että nyt pitäisi olla talvi?!

Kasailusta puheen ollen: Emon pitäisi pikkuhiljaa kasailla itseään, että saisi hieman kännykkäkuvia laadukkaampia kuvia tänne ja muutenkin jotain kaunistusta ja järjestystä, mutta se kasailu taitaa jäädä vain kasaksi haaveita ;)

Joudutte siis luultavasti tyytymään samaan vanhaan..Vanhassa vara parempi ;)

Kauhua teatterissa.

Odottelua, että näytös alkaa..Limsaa ja nameja.

Tämä teatteri on saanut tunnustusta mm betonirakentamisestaan.

Ja näytöshän oli Lahden kaupunginteatterissa: Ihanainen ja hauska Pikkuvampyyri!

Tämä kuvasarja paljastaa myös aiemman arvoitukseni vastauksen.
Kaupunki oli siis Lahti ja kuvat olivat sieltä hyppyrimäkien luota.

Matkaa meiltä sinne tuli jonkin verran, mutta tilaisuuteen oli tartuttava: Jos Ketunpoika on jo kerran pukeutunut aiheen mukaan ja myöskin lukenut Pikkuvampyyrin seikkailuista...Täytyyhän se mennä katsomaan myös teatteriversiona :) http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/33/Pikku%20Vampyyri

Ps: Tykättiin!

Pulinaa ja pälpätystä.

Ketunpojan koottuja tällä viikolla:

• "No ei voi olla nauramatta, kun iskä taas päästelee tollasia ilmeitä naamastaan!"(Sen jälkeen , kun nauroi ruokapöydässä niin, että maidot meinasivat tulla nenästä.)
• "Kerro Iskä taas sellanen "iskänvitsi". Ne sun jutut on niin naurettavia!"
• "Vois toi kuule äiti tehdä hyvää sunkin selälles. Nii-i, olis kuule ihan just sullekin!Meidän äidillä on aina joku paikka ruks!"(Pyysin apteekkarilta Isukille "Möllerin nivelille" kapseleita ja Ketunpoika antoi kunnon selostuksen apteekkarille sopivin ilmein ja elein maustettuna.)
• "Tää lääke maistuu ihan purkalta!" (Toteamus antibiootti-tabletin jälkeen..johon itse totesin, että "oletpa syönyt pahaa purkkaa!")
• "Vähänkö olis hienoo, jos pukki oikeesti tois kaikki tältä listalta!" (Viitaten toivomukseen 90 kuutioisesta krossimoposta...)
• "Mä toivoisin eniten uudet laskettelusukset ja monot. Mut eihän se pukki voi tietää minkä kokonen mun jalka on...(pohdintaa)...Mut mun pitää kyllä toivoa siteetkin. Miten mä sitten laskisin, jos mulla olis monot ja sukset mut ei siteitä!"
• "Äiti! Iskä söi taikinaa, vaikka nää ei oo vielä kaikki osat valmiita!" (Johon Isukki: "Niin säkin!" Johon Emo: "Niin mäkin!" :D :D )

Aluksi kannattaa olla kunnianhimoinen ja sitten ainakin sisukas.

Krits, lörps, rits, pläts...Tälläinen oli lähinnä äänimaailma, kun teimme tämänvuotista piparitaloa.

Väliin kuului  myös Emon suusta Isukille juteltuna (Lue:Ärähdellen ja murahdellen, epätoivon saattelemana):

• "Älä ny tolleen!"
• "No miten sä nyt tolleen!" 
• "No miten se nyt tolleen!"
• "Mitä mä nyt tolle!"...

Eli aluksi oli kunnianhimoiset suunnitelmat nettisurffauksineen ja piirusteluineen, kunnes omat rajalliset kyvyt tulivat vastaan.
Kaikkea toki kannattaa kokeilla ja opetella, mutta ei silloin kun olisi tarkoitus rennosti leipoa perheen kesken :D

Eli: Opettele tekemään kaarevia piparkakkutalonosia siihen sopivilla välineillä, kunnollisilla kaavoilla sekä ehdottomasti jossakin, missä kukaan ei pääse kärsimään piparkakkutalonosien tekijästä ja hänen mielenilmaisuistaan, johtuen:

1. Revenneistä
2. ratkeavista,
3. liian nopeasti jäähtyvistä
4. käsiä ensin polttavista
5. vääriin asentoihin jähmettyvistä piparkakkutalon osista

Mutta siis...Kaiken tämän varoittelun ja ärjynnän jälkeen...

Tämän päivän arvoitus: Mistä kirjasta tämän vuoden piparitalo ammentaa inspiraationsa?

...saimme kuin saimmekin jonkinlaisen aihion pystyyn! (Pientä veistelyä ja muokkaamista tehtiin ja yksi osa tippui vielä sulaan sokeriinkin nurinpäin...mutta projekti etenee.)

Aamulla oli mukava katsella pöydällä olevaa aihiota ja suunnitella jatkoa...Ketunpoika tosin intoutui vielä lisäksi leipomaan kasan pipareita ja koristelemaankin ne, kun olimme tänään vaarin seurana ja apuna mummun ollessa sukulaisjuhlissa.

Tässä vielä muutama kuva siitä puuhasta:

Avaruusapina ja kaverit valmiina haukattaviksi. Makiaa sen olla pittää!

Piparkakuntuoksuisia terveisiä Ketunpojan kolosta lähettelee Emo ja Ketunpoika keppostelija