Hyvää huomenta emo!

Tänä aamuna sain teetä ketunpojan tekemänä. Oli mukava herätä, kun joku oli nähnyt vaivaa ja huushollikin olisi siisti eilisen siivoamisen jäljiltä. Mutta....Sitten aukaisin kunnolla silmäni ja katsoin ympärilleni huoneistossa :D

Eilen pääsin (hyvälle!) kampaajalle. Ihanaa! 

Sekä saunaan, josta lämmin vesikään ei loppunut kesken. (Taloyhtiön varaaja kaipaa jotain remonttia.)

Ketunpojan isä oli siivonnut ennen kotiin tuloani. <3

Töissä oli vilkkain ja tapahtumarikkain päivä 2 vuoteen. Ainakin tuntui siltä. 

Mutta ollessaan perjantai ja päivän sisältäessään paljon hyvää, ei kiireinen päiväkään latistanut mielialaa.

Eilen oli pikku kylien väliset leikkimieliset kaukalopallo-ottelut. Täytyy nyt kehaista, että oma kylä voitti niin junioreiden kuin senioreidenkin sarjat. Hyvä, hyvä :D

Toisen kylän järjestämät ottelut olivat hauskat ja tarjoiluakin oli: Itse leivottua pullaa, mehua ja kahvia. Musiikkiakin oli saatu levyjen muodossa paikalle. 

Tilaisuudesta jäi hyvä mieli! Ehkä jossain vaiheessa kutsu käy toisin päin.

Kuvasin tähän muutaman ketunpojan piirustuksenkin. Ihan huvikseni. Koska tuntui siltä. (Hyvä syy...Eikö?) 

Nyt ulkona on upea ilma! Kaunista ja aurinkoista. En vielä tiedä mitä tänään tehdään.
Päivä on kuin uusi lehti. Avoin, puhdas ja tyhjä.
Eilinenkin sisälsi niin paljon hyvää. Olen siis hyvällä tuulella!
Hyvää viikonloppua myös teille, jotka eksytte tänne lueskelemaan :)

"Tota...Äitiii...Mä en huomannu et täs teepussis oli reikä. Nii..tota...kun tänne meni tätä...no tätä mustaa!" Joku saa ennustaa mulle teelehdistä :D

 

Ahaa..täällä on askarreltu...

Ja lisää....Huomaa emon kangastussi askartelu käytössä. Hyvin on toiminu..

Joku on syöny...

Ja ulkoillu? Tai sitten vaan kävelly naulakon ohi...

Uusia mattoja?...

"Mä tein tällasen kotelon tälle pyssylle!"

"Se toimii näin...Pum!"

Ketunpojan tutkielma luolamiehen elämästä. Ehkä pahin peto on tosiaan ollut kettu ;)

"Humppaa, pumppaa, kuningas jumppaa. Koivet kattoon, kaviot ristiin. Harja hassuun huiskeeseen, turnajaisten tuiskeeseen!"

Suomalainen ruoka on parasta. Älkää unohtako silakkapihvejä.(Ruisjauhoja ja suolaa pintaan ja voiselle pannulle paistumaan.) Näillä pärjää vaikka isommissakin kisoissa!

Ketunpoika odottaa vuoroaan.

Junioreiden peli.

Senioreiden peli.

Tarjoiluina kuumaa mehua, pullaa ja kahvia. Kyllä kelpaa!

Valokuvatorstain haaste 194: Oudoilla ovilla

Ovi tämäkin.

Ovia lisää täällä.


Olen ihka oikeassa elämässä kolkutellut minulle oudoilla ovilla.

Viime viikonloppuna viimeksi.

Silloin kävin viemässä pari kirpputorikuormasta ylitse jäänyttä vaatepartta ihmiselle, josta ajattelin, että juuri hän tarvitsisi nuo vaatteet tai ainakin löytäisi niille käyttöä.

Ainoa ongelma oli se, että en tiennyt varmasti missä tuo ihminen asui.
Otin kuitenkin riskin ja pimputtelin rohkeasti talon ovikelloa, jossa oletin kyseisen ihmisen asuvan.

Soitettuani ovikelloa, iski kuitenkin ajatus takaraivoon....Mitäs minä sitten vaatteineni sanon, jos tuo ihminen asuukin muualla :D
Onneksi oikea ihminen avasi.

Jälkikäteen ajattelin miltä mahtaa tuntua ihmisistä, jotka kolkuttelevat alituiseen toisten ovilla tietämättä, mitä odottaa.
Se on varmasti jännittävää, jopa pelottavaa.
Toiset kolkuttelevat ovilla omasta tahdostaan. Toiset pakosta. Työnsä, vakaumuksensa tai ahdinkonsa takia. Jotkut ihan uteliaisuuttaan.
Se on hyppy tuntemattomaan. Toisen reviirille ja valtakuntaan.
Voi tulla äkkilähtö, lämmin käsi tai välinpitämättömyyden kylmä suihku, jopa viimeinen reissu.

Niin ja voihan se ovi olla outo niillekin, jotka hiippailevat pahat mielessä. Ja outo on myös sellin ovi kalahtaessaan kiinni.

Oudot ovat ovista kulkevat tiet ja vielä oudommat ne maailmat ovien takana!

Mitä kuuluu? Kukkuluuruu! (Ketunpojan kolon viikkokuulumisia.)

"En tykkää nyt yhtään tästä kuvaustouhusta!...Enkä tiedä onko tää uusi vaatekaan mukava...ainakin siinä on pari kudontavirhettä!"

"Aah...Oma rauha! Ja lämmin!"

Kameralaukku selvisi pesusta hengissä :)

Kaalipataa ohrasuurimoilla ja perunalla...Nam!(Ketunpoika olisi mieluummin ruokaillut hesessä, jos olisi ollut mahdollista.) Lihaliemen oivallisena korvaajana toimi tässä Reformin kasvisliemivalmiste ja siirapin korvasi hunaja.

Arvaas mitä täällä on?!..

..No 21 kappaletta muovipusseja!(Joku sai siivoushepulin, joka käsitti monta kohdetta. Ei kuitenkaan niitä kaikkia, jotka olisi pitänyt siivota.)

Taloyhtiö sai vihdoin biojätepömpelin! Ja me tämän pienen ja vihreän astian <3

Viikonloppuna MLL järjesti kirpputorin...Ketunpojan vaatteet  lähtivät uusiin koteihin. Ketunpoika myi myös omia lelujaan ja opetteli samalla myyjän taitoja: Tavaran hinnoittelu/esille pano/esittely, rahastaminen, asiakkaiden kanssa kommunikointi ja kaupankäynnin perusteet mm. hinnasta neuvottelu.

Mini-ryllis tekee toista kukintoaan isomman seurana. Ja näkyy pukkaavan kolmannenkin kukkasen juurestaan.Mitähän tapahtui??...Yritin nimittäin tappaa kaveruksia sipuliasteelle kuivassa ja pimeässä. Vaan sepä ei sopinut. Ovatpa sitkeitä.

Suojasäällä puiden kylkiin on ilmestynyt lumigraffiteja :)  Kuva voi olla kummallisen näköinen: Tietokone ei suostu kommunikoimaan kännykameran kanssa...MURRR...Joten kuvasin kännykameraa kameralla.(Kätevä emäntä!)

 Että sellaista tänne ja tietysti paljon muutakin. Mutta ei nyt kaikkea heti laiteta ;D

"Tuostapa sainkin idean!" sanoi ketunpojan kolon emäntä, kun blogikommenttejaan luki ja vieraisilla kävi.

Huomaa koiran leppoisa asento ja emäntä vain yksi (!) sukka jalassa. On ollut varmaan vain toisella jalalla kuuma!

Kuva siivoamisesta. Siis ei siivotusta huoneesta.

Edellistä valokuvatorstai-bloggaustani kävi kommentoimassa Roz, joka pitää Hiljaa ja kiltisti- blogia.
Hän oli ottanut osaa valokuvatorstain haasteeseen "erilainen" kuvalla, joka oli otettu huoneesta, jossa oli monenlaista tavaraa.
Teksti käsitteli bloggaajien ja valokuvaajien tapaa kaunistella totuutta mm siivoamalla huone ennen kuvan ottoa. Heitettiinpä siinä pientä haastettakin ei-niin-täydellisten-kuvien ja normaalin sekaisuuden ja elämän esittelyyn.

Meillä kuvataan paljon arkisia asioita ja tilanteita. Usein kuvista tulee vähemmän imartelevia ja moni kuvia katsonut miettii varmasti mielessään, että pitikö tuostakin ottaa kuva :D
Vastaan: Kyllä!
Miten sitä muuten muistaa miten maitopurkki on muuttanut muotoaan tai kuinka kauhean näköinen  se lempipaita oikeasti olikaan. Kuvia on otettu silloin, kun ollaan surullisia ja iloisia. Silloinkin, kun toinen mököttää...Joskaan se ei aina ole paras mahdollinen asia ;)

Valokuvatorstain haaste 193: Sitaatti.

 Tämän viikon haasteena on sitaatti.
"Muisti on läsnä olevaa mennyttä, ajattelu läsnä olevaa nykyisyyttä ja odotus ja tulevan ennakointi läsnä olevaa tulevaisuutta. Augustinus siis yksityistää aikakäsityksen sijoittamalla sen jättämän jäljen henkilökohtaisesti koettuun aikaan."

Fredrik Långin esseestä 'Aika historiana ja aika kohtalona' teoksessa Minä, sinä ja rakkaus ja muita aatehistoriallisia esseitä (Teos 2010, s. 30.)

Muiden tulkinnat aiheesta täällä . 

Syvämietteitä aivojen perukoilta.

Huilitauko :) Vaarin ja isukin kanssa höntsäilemässä...Jäätietä pitkin mentiin Ikaalisten keskustaan koulun pihassa olevalle luistinradalle.

Viime viikonloppua tässä vielä muistelen. Olimme silloin Ikaalisissa viettämässä äitini syntymäpäiviä.
Mielestäni äitini on edelleen 35-vuotias. Olen jymähdyttänyt hänet mielikuvissani tuohon ikään. Todellinen ikä on jo muuta ja harmaita hiuksia on kertynyt niin äidilleni, kuin myös minulle.

Milloin aika meni eteenpäin ja miksi vain ulkokuori tuntuu muuttuvan?
Milloinkahan tunnen vanhenevani sisältä...Ja mitä sitten tapahtuu?
Vaikka olen fiksumpi (toivottavasti) ja kokeneempi, kuin 15-vuotiaana, elää silti sisälläni sama tyttö, kuin silloin.

Nyt joudun huomaamaan, että oma lapseni on kohta iso.
Hän toivoo korvakoruja(!) ja käymme keskusteluja ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta ja kaikesta mikä siihen liittyy. Kaverit ja harrastukset ovat tärkeitä. Ja itsenäisyys on tärkeää monissa asioissa, vaikka vielä vanhempien tuki ja turva sekä syli onkin tarpeen. Pesästä ei voi lentää, jos siipien kestävyyttä ei pääse kokeilemaan ja kasvattamaan turvallisesti...
Hetken kuluttua lapseni, joka on lainassa vain, lähtee pesästä ja tarvitsee minua toisella tavalla, kuin nyt. Iloista ja samalla haikeaa.( Ja joo...Tiedän, että ketunpoika on vasta yhdeksän :D Mutta aika kiitää.)
Toukasta perhoseksi -blogissa on saman tyyppistä pohdintaa.

Ehkä osasyynä tähän herkistelyyn lienee ylihuomenna alkava normaali työaika. Saan nauttia vielä huomisen kuuden tunnin päivästä ja olla ketunpojalle muutaman tunnin enemmän kotiäiti, kuin ylihuomenna.

Kuumia tunteita, viileitä väristyksiä.

Kuumia tunteita on aiheuttanut tänä viikonloppuna parikin asiaa.

Numero yksi:
Ihana keitto lämmittävillä mausteilla.

Chiliä ,tuoretta inkivääriä ja valkosipulia, mustapippuria sekä spice up!:n vihreää thai curry tahnaa niin paljon, kuin sielu sietää ja suuhun sopivissa suhteissa.  Pistetään mausteet pataan pyörimään maustamattomien kanapalojen ja öljyn kanssa.(Oman sopan palat leikkelin rintapaloista.)

Keittopohjaan kookosmaitoa/kermaa ja kanalientä sekä porkkanaraastetta hurjat määrät.Ja tietty ne kanat ja mausteet sinne perään. Sekaan vielä reilusti kevyesti kypsennettyä paprikaa suikaleina sekä pehmeäksi kypsennettyjä sipulin suikaleita. Suolaa/soijakastiketta ja sopivia yrttejä ja lisää mausteita saa nakata vielä lisäksi, jos tuntuu siltä. Keitellään vielä hetki, mutta niin, että paprikat eivät muutu täysin lötköiksi! Kasvisversio käden käänteessä jättämällä kanat pois ja korvaamalla kanaliemen kasvisliemellä.Kasviksia, kuten perunaa voi myös lisätä. Nam nam!

Kyllä lämmitti niin mieltä, kuin mahaakin!

Ja sitten asia kaksi:
Rupesi jo korventamaan ja polttamaan ja sitten tuli ne viileät väristykset selkäpiihin. Ehei...ei se ollut keiton vika kuten luulette...vaan...Aaarg! Koiran kutale pissi suoraan kameralaukun kulmaan!

Miten on elukka voinutkin etsiä asunnosta sen asian, jolle olisin toivonut kastelua kaikkein vähiten!
Ja miksi se ylipäätään pissasi sisälle, kun ei ole sitä yleensä tehnyt.(Syytän uutta märkäruokaa..ja ihmisten mahdollista heräämättömyyttä ulospyyntöön yöllä?)

Onni onnettomuudessa: Kuin ihmeen kaupalla kamera selvisi hengissä ja pissattomana, toisin kuin paperimateriaali ja piuhat, joita laukku sisälsi.
Selvää on, että paperit on hukattava, mutta piuhat selvisivät puhdistuksesta.
Huomenna selviää pääseekö laukku laukkujen taivaaseen, sillä ohjeistus kertoi, että saa vain pyyhkiä kostealla. Joo-o..se ei nyt ihan riittänyt :D Laukun vaihtoehdot olivat selvät: Joko kunnon vesipesu tai lähtöpassit. Voitte arvata, että vesipesu tuli ykkösenä.