Valokuvatorstain haaste 194: Oudoilla ovilla

Ovi tämäkin.

Ovia lisää täällä.


Olen ihka oikeassa elämässä kolkutellut minulle oudoilla ovilla.

Viime viikonloppuna viimeksi.

Silloin kävin viemässä pari kirpputorikuormasta ylitse jäänyttä vaatepartta ihmiselle, josta ajattelin, että juuri hän tarvitsisi nuo vaatteet tai ainakin löytäisi niille käyttöä.

Ainoa ongelma oli se, että en tiennyt varmasti missä tuo ihminen asui.
Otin kuitenkin riskin ja pimputtelin rohkeasti talon ovikelloa, jossa oletin kyseisen ihmisen asuvan.

Soitettuani ovikelloa, iski kuitenkin ajatus takaraivoon....Mitäs minä sitten vaatteineni sanon, jos tuo ihminen asuukin muualla :D
Onneksi oikea ihminen avasi.

Jälkikäteen ajattelin miltä mahtaa tuntua ihmisistä, jotka kolkuttelevat alituiseen toisten ovilla tietämättä, mitä odottaa.
Se on varmasti jännittävää, jopa pelottavaa.
Toiset kolkuttelevat ovilla omasta tahdostaan. Toiset pakosta. Työnsä, vakaumuksensa tai ahdinkonsa takia. Jotkut ihan uteliaisuuttaan.
Se on hyppy tuntemattomaan. Toisen reviirille ja valtakuntaan.
Voi tulla äkkilähtö, lämmin käsi tai välinpitämättömyyden kylmä suihku, jopa viimeinen reissu.

Niin ja voihan se ovi olla outo niillekin, jotka hiippailevat pahat mielessä. Ja outo on myös sellin ovi kalahtaessaan kiinni.

Oudot ovat ovista kulkevat tiet ja vielä oudommat ne maailmat ovien takana!