Ei keiku vene, ei pauku pyssy.

Vene oli joitain vuosia sitten romu: Rikki  ja kulunut ja remonttia vailla.Ostimme kyseisen veneen kuitenkin ja näytimme sille korjaustarpeita ja maalia. Ja ettei paatti kiinnostaisi pitkäkyntisiä liikaa, päätin sutaista muutaman kuvion reunoihin, istuimiin ja kylkiin. Eivätpähän ainakaan ilman töitä tuota varastaisi ja myisi eteenpäin.

Siellä se oli tänäänkin tallessa, mutta..

...eihän sitä minnekään veneilemään päästy. Taivaalta tulee vettä edelleen. Aina vain kiihtyvässä tahdissa.
Huomenna sitten. Töiden jälkeen.


Sitten ihan toiseen aiheeseen:

Norjassa olleiden tapahtumien jälkeen olen pohtinut entistä enemmän pyssyleikkejä. Siis pienten poikien ammuskelu- ja sotaleikkejä, Pum-sotaa, niin kuin Ketunpoika tuota nimittää.

Oikeastaan vastustan noita leikkejä, mutta olen myös huomannut, että niin risu kuin sormikin muuntuu helposti pyssyksi.
Käyttelijä on milloin poliisi, milloin sotilas tai lännensankari...
Näin on tainnut olla aikojen alusta, siitä saakka, kun pyssyjä on ollut. Ja täytynee todeta, että pojat eivät ole ainoita pyssyleikkien leikkijöitä.

Olemme siis antaneet Ketunpojan leikkiä.
Olemme myös keskustelleet, että kaikki eivät tuollaisista leikeistä pidä. Ja osoitella saa vain leikissä mukana olijoita. Ja, että on tiettyjä paikkoja ja ihmisiä joiden seurassa ei moisia leikitä ollenkaan.

"Välineistö" on koitettu pitää mahdollisimman neutraalina, pois lukien Ketunpojan itsensä ostaman nallipyssyn ja pari muuta, jotka on lahjaksi saanut. Nallipyssy onneksi hajosi parin kokeilun jälkeen, eikä muitakaan taida enää olla jäljellä. Siksipä Ketunpoika suosii puisia pyssyjä,(Enkä suostu tunnustamaan, että olisin mitenkään ohjaillut siihen suuntaan ;) ) vaikka kavereilla saattaa olla vilkkuva, paukkuva ja rätisevä BR-lelukaupan viimeisin konekiväärimalli.

Koska puisia "perinneleluja" ei juuri myydä normaaleissa kaupoissa, on turvauduttava omiin kädentaitoihin.

Kolvilla koristeet pintaan kasaamisen ja hiomisen jälkeen.

Liipaisin on kehitelty jousen pätkästä ja kahdesta huopanaulasta.

Vanha keinun kiinnike ja mutteri ja ruuvi..siinä suuaukko.

Tämän aseen lajityyppi saattaa olla tuntematon, mutta poikien leikeissä toimii ihan hyvin.

Toivoisin, että maailman kaikki aseet olisivat puisia....

...ettei kenenkään tarvitsisi kuolla ennen aikojaan...

...eikä siirtyä vehreämmille niityille, kuin vasta luonnollisen aikansa päätyttyä.

Sininen mies ja virtaa penkiltä. Kesäkuulumisia Ketunpojan tapaan.

Luonnon rauhaa. Siitä ollaan nautittu. Mutta myös muuta on puuhailtu blogi-hiljaisuuden aikana.

Lähinnä reissattu siellä täällä ja tavattu ystäviä.Vietetty aikaa tärkeiden sukulaisten kera. Tehty kaikenlaista pientä puuhastelua ja muuta, niin omissa kuin "vieraiden" nurkissa.

Ketunpoika pelasti raajarikkoisen Heikki-hepokatin. Ötökkä "nukkui" yönsä aitauksessaan ja aamulla oli saanut koipensa palautettua toimiviksi. Hyvästit sanottiin ja Heikki pomppi onnellisena omaan kotiinsa ulkona.

Virtaa on kesällä voinut ladata ja tuhlata. Tämä penkki sijaitsee vanhassa Porvoossa aivan jäätelökioskin vieressä.

Jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa ja jokainen poika voi taikoa oman sateenkaarensa, vaikka suihkupullolla :)

Suukkosia metsästettiin. Parhaat löytyivät Brunbergin tehtaanmyymälästä, jossa oli myös vanha pusukone...

Automatkoilla syötiin(Katajanlihan palvia ja samasta myymälästä ostettuja maalaissämpylöitä.) hyviä ja maistuvia eväitä.

Ja puuhailtiin lukemisen ja näpertelyn parissa.(Meneillään rakentelu uusista ja ihan kivoista PLUSPLUS-paloista)

Linnanmäellä poikettiin Ketunpojan kummitädin kera.
Ketunpojasta kummitädin pieni poika oli lähes yhtä upea nähtävyys, kuin vanha puuvuoristoratakin.Hauskinta taisikin olla rattaiden työntely... :D

Seuraavaksi suuntasimme nokat kohti merimaisemaa ja muumiristeilyä.

Ketunpoika demonstroi kuinka hyppääminen veteen käy laivan upotessa. Emme kuitenkaan joutuneet hyppäämään muuten kuin ilosta, kun laiva suuntasi kulkunsa Ruotsiin.

Ruotsissa kulutimme aikamme Skansenissa. (Josta taidan postailla lisää, kunhan kerkiän. )Mietin vain, että kuka kumma on kerennyt nappaamaan kännykkäkuvan kuvaajasta :D

Ja kaikkihan tietävät, että laivan kaiteet ovat tarkoitettu kunnostaan huolehtiville matkustajille. Näin käy haukkarin vahvistus...

Laiva oli kerrassaan kummallinen paikka.
Juomat tarjoiltiin hehkuvina ja lavalla heilui sininen lampunhenki...Hetken piti miettiä, että missäs sitä taas oltiinkaan :D
Ja ruokaa oli vaikka minkälaista.
Ketunpoika maistoi kaikkea mitä seisovassa pöydässä tarjottiin, paitsi jälkiruokia. Vihersimpukat eivät kirvoittaneet hurraa!-huutoja, mutta mätiä olisi voinut ehkä syödä toistekin, ilmoitti Ketunpoika vatsa pullottaen.

Palatessa kotikamaralle päin ihailimme Maarianhaminan maisemia.

Kotona ladattiin välillä akkuja puuhastellen kaikenlaista.

Väsättiin mummulan Neposelle uusi kaninkoppi. Materiaaleiksi pääsivät vanhat rappuslaudat, jämä puut sieltä täältä ja keräillyt naulat ja ruuvit. Katto tehdä päräytettiin mummulan vanhasta muovimatosta. (Seuraavan kerran aiomme käyttää jotain ohjeeksi luokiteltavaa, niin ei mene aikaa niin paljon pähkäilyyn ja ähisemiseen.)

Ketunpoika reenaa entistä ahkerammin moponsa kanssa. Ensi kesäksi taidetaan tarvita jo kaikkea selkäpanssarista lähtien, että pysyy poika ehjänä hyppiessään ja päristellessään mäkiä ylös ja alas.

Ja paljon paljon muutakin tehtiin, mutta taidanpa pistää lisää postauksia myöhemmin. Nyt lähden ajelulle, nimittäin veneellä.

Lyhyestä virsi kaunis...

Olen nauttinut luonnon pienistä ihmeistä täysin rinnoin. Elämä itsessään on aikamoinen ihme.

(Kakun sisällä raparperi-sitruunamelissa-hilloa ja sitruunarahkalla maustettua kermaa) Ketunpoika koristeli ja kuvasi Isukin synttärikakun...siis olen myös juhlinut viime aikoina.

Hyvältä kuulostaa...eikö :)

Kirkasta kesää.

Aina heinäkuussa vietämme aikaa festareiden merkeissä. Nimittäin Aitoon Kirkastusjuhlilla.
Siellä tavataan vanhat ja uudet tutut ja kuullaan musiikkia moneen makuun. Syödään festarialueen tarjoamia herkkuja ja nautitaan muutama tuopillinen kylmää juomaa. Ostetaan metrilakua ja heitetään pallonheittokojusta hölmöjä palkintoja.

Kirkastussunnuntaipäivänä käymme koko perheen voimin katsomassa vapaapalokunnan juhlan ja marssin, sekä yhtenä kolmesta kirkastuspäivistä Ketunpoika pääsee katsomaan jotakin haluamaansa bändiä.(Mutta ei Petri Nygårdia..).
Muutoin vietämme juhlien ajan "pariskunta-aikaa" ja Ketunpoika on mummulassa hoidossa ja hommissa...Käymme toki päivisin "kyläilemässä" mummulassa :)
Tänä vuonna Ketunpoika on kerännyt mummulan pihasta kävyt ja ajanut nurmikot. Ohjelmistossa olisi kuulemma vielä terassin kyllästyskäsittely jossain vaiheessa kesää.

Apulanta antoi parastaan jopa kahtena peräkkäisenä päivänä :)

Hiljainen kylätie...johtaa vähemmän hiljaiselle festari-alueelle.

Popeda ja Ketunpoika  ja Tapparan mies!

Ensi vuotta odotellessa... :)

Rakkautta heinäpellon reunalla ja pintapelastamisen ABC.

Viimeisen viikon olemme olleet isukin kanssa kahden.

Ketunpoika on kasvanut niin isoksi, että lähti melkein viikon kestävälle palokuntaleirille. Totesi vain, että "Kyllä mun tarttee opetella olemaan ilman teitäkin joskus!", kun kyselin mahtaako selvitä ilman koti-ikävää.

Isukin kanssa olemme tehneet pitkiä ilta-/yökävelyitä, käyneet elokuvissa, kokanneet yhdessä ja sen sellaista.
Joku joskus pelotteli sillä, että parisuhde väljähtyy, kun lapsia tulee. Ja lopullinen ero on edessä, kun lapset muuttavat pois kotoa. Silloinhan viimeistään pitää puolison naaman ruveta ärsyttämään oikein todella...
Veikkaanpa, että sitä pelkoa ei ole meillä :D

Ei sillä: Kaipaan Ketunpoikaa.
Mietin pärjääkö hän, onko hänellä kaikki hyvin.
Toisaalta olen ylpeä, että poika niin reippaana lähti matkaan...Jopa hieman liiankin: Paloauton kyydistä ei voinut vilkuttaa, eikä lähtöhaleja jaeltu ettei kaverit naura.
Pistin lähtijälle tekstiviestin, jossa toivotin ihanaa leiriä ja sanoin rakastavani Ketunpoikaa. Silloin sain pienen vilkaisun ja kädennoston.

Pariin päivään ei kummempia kuulunut...Ampiainen oli pistänyt, kivaa oli ja tuokaa tutustumispäivänä lisää rahaa.

Keskiviikkona pääsimme tutustumaan leirielämään ja saimme katsella näytöksiä.
Ketunpojan ryhmä esitti "kokeneempien" ryhmän kera tanssi kilpailun. (Kyse oli ryhmänohjauksen ym esittämisestä.)

Saimme kuulla minkälaisia koulutuksia oli ollut. Oli leikitty kavereiden kanssa ja saunottu. Aamupalaksi oli puuroa("yök").Leirikasteessa oli juotu "ällöä" litkua ja menty esteradalla ja lopuksi kasteltu. Teltassa oli hyvä nukkua lukuunottamatta kuorsausta ja piereskelyä :D Diskokin oli ollut jo kerran. Ja kanttiinista sai herkkuja. Joitain tavaroitakin oli hukkunut, mutta niitä koitettaisiin etsiä myöhemmin. Ja jännää oli ja kivaa ja hauskaa.

Pois lähtiessämme toivottelimme hyvää loppuleiriä ja kaappasin Ketunpojan vielä pieneen halaukseen...Vilkutusten jälkeen poika juoksi innoissaan takaisin teltalle.

Eilen illalla suurdiskon loputtua leirillä soitti Ketunpoika ja kuulosti hieman kummalliselta. Se oli sitten tullut:Koti-ikävä!
Ketunpojan kanssa juteltiin, että kertoo ohjaajille moisesta ja että yksi yö olisi vielä ja sitten nähdään. Että pitäisi hauskaa vielä yhden päivän kavereiden kanssa.  Reippaana Ketunpoika oli samaa mieltä.
Kokemus kasvattaa ja aina oppii uutta. Varsinkin, kun pitää selvitä "omillaan".

Äidin sydäntä kuitenkin lämmitti etteivät emo ja isukki olleet kokonaan unohtuneet :D Ja samalla vierähti kyynel poskelle: Niin se oli emonkin lastansa ikävä!

Leirin tutustumispäivän näytöksien katselua..

Pintapelastajat ovat juuri pelastaneet vedenvaraan joutuneet.

Viiden tähden hotellimajoitusta..

Kävelyllä..

...no ei ihan kaksistaan :D

Maaseudussa on oma viehätyksensä!

Täällä on lenkkeillyt joku muukin.

Pientä pintaremonttia?

Romuromantiikkaa edelleen <3

Kyllä ennen osattiin rakentaa.

"Nuuuuuuuh!"

Tämä ei kaipaa pelastamista :) Ei edes paijaamista.

"Meno Toijalaan, jos perrsaus kestää..tai ainakin niin pitkälle, kuin kestää."

Auto meni tänään katsastuksesta läpi, mutta...Vaaka uhkaa sanoa sopimuksensa irti minun astuessani sille.

Siitäpä se ajatus sitten lähti..jokin aika sitten jo. Kuntoilua ja ruokaremonttia. Ei tosin ole ensimmäinen kerta, mutta ehkäpä viimeinen?

Pyllynpehmike josta en luovu!

Tänään kaivoin geelisatulanpäällisen naftaliinista ja lähdin lenkille...pienelle...sellaiselle, jonka persaus kestää :D

Ajelin pitkin maaseutumaisemaa, ja kuuntelin kuinka paikallisesta kuppilasta kuului musiikki ja ihmisten ilakointi.
Aurinko laski pikkuhiljaa ja piiloutui välillä pilvien taa. Joskaan ei lakannut lämmittämästä...Mittari näytti nimittäin aamulla jo 34 astetta, vaikka aurinko ei vielä suoraan mittarin kylkeen loimottanutkaan. Päivällä en edes uskaltanut vilkaista lämpötiloja. Keskityin vain juomaan vettä ja hikoilemaan.
Pyykki tosin kuivui erinomaisesti..

 Pyöräillessäni meinasin ajaa kolarinkin. Pieni päästäinen vilisti yli tien minkä koivistaan pääsi. Onneksi onnistuin vilistäjän väistämään, sillä sen koivet eivät olleet tarpeeksi vikkelät päästäkseen pois alta.

Töyhtöhyyppä vartioi tien penkalla poikastaan, joka oli piilossa pellossa...(Olen jo monta päivää yrittänyt napata kuvan poikasesta, mutta emo on liian tarkka ;) )

Pyöräilyn jälkeen lähdin järvelle. Vesijuoksemaan. (Suosittelen muuten lämpimästi lajia muillekin!)

Hikinaama matkalla jortaaniin(järveen).

Naama hikisenä tarvoin järvelle päin...Kohta pääsisin viilentymään...Rantaan tultuani ajattelin kuitenkin henkäistä hetken. Ei tuntuisi vesi sitten niin kylmältä ja märältä :D Ja seuramieheni kerkeäisi myös tulemaan vahdiksi, etten hukkuisi suonenvedon yllättäessä tai Nessien napatessa varpaasta ;)

Jäin toviksi seuraamaan pörriäisten iltamenoja.

Pörriäiset villeinä.

Lopulta päädyin järveen kera lainatun ja kovasti käytetyn vesijuoksuvyön. (Aion toki ostaa oman ja käsivastukset tietysti myös.)

Olen selvästi hurahtanut lajiin.. Ehdin nimittäin polskutellessani jo pohtia, pitääkö harrastus siirtää talvikaudella uimahalliin, vai keksinkö jonkin muun lajin talveksi?!

Swimfit...Parempi kuin AbTronic ;D

Pois lähtiessä vahtini aseistautui Robin Hoodin tapaan...Ehkä epäili kesäkukkien takana piilevän mörön tai kaksi? ;)

"Swuuuh!" Jouskari ja mies.

Kesäkukkia ja mörköjä?

Nyt kyllä sattuu! Ja jättipläjäytys juhannustunnelmaa.

Aamupäivästä istuin laiturilla virkkuutyöni kanssa ja katselin kuinka kaksi alakouluikäistä poikaa polskivat vedessä. Pois lähtiessämme vastaani jolkutteli juuri samannäköinen harjis kuin meidän Nappikin. Koirakaveri haisteli minut tarkkaan, kuten Nappikin sitten saavuttuani kotiin.

Isukin saavuttua kotiin grillasimme ja keitimme uusia perunoita..Nam! Löhöiltyämme tovin mahojemme vieressä päätimme lähteä kauppaan, jotta huomennakin olisi maha yhtä pullollaan :D

Jossain vaiheessa kauppareissua päätimme lähteä iltapalalle mummulaan, eli anoppilaani. Ostimme tarpeet ja suuntasimme soittelemaan ovikelloa...

Pois lähtiessä yritin tehdä kolmoissalkovin ja kiepin anoppilan mäessä.

Kannoin toisessa kädessä roskia ja toisessa ylijääneitä iltapala tarpeita, kun koipeni osui koirien kaivamaan pikkupikku...kanjoniin...siis...kuoppaan, jonka pohjalla oli nelisen käpyä.
Ja niin sitä mentiin, että tanner vain tömisi.

Nilkka muljahti, ranne tärähti, kankkuun sattui ja polveen tuli pipi. Kuka lohduttaisi emo parkaa?!?

Kukaan ei nauranut, vaan ensin hyökkäsi kainaloihin kiinni isukki, sitten Ketunpoika ja loppujen lopuksi ulkona oli koko talon väki. Tulipa ihanan rakastettu olo :)

Nyt vähän kolottaa sieltä täältä, mutta veikkaan, ettei kovin suurta haaveria päässyt käymään.
Olin kuulemma kaatunut "pehmeän" näköisesti enkä suinkaan kuten "tavalliset" ihmiset...Niin...Olenhan sentään erikoistapaus :D

Veikkaan, että moni on kaatunut ja kaatuillut männä viikonloppuna. Tosin heman eri syistä, kuin minä tänään.

Meillä juhannus sujui mukavasti pelaillen, ulkoillen ja yhdessä aikaa viettäen, ilman kaatuilua.
Leivottiin mansikkakermakakkua ja tehtiin halsteri-siikaa ja uusia perunoita. Kalamiehet saivat hyviä saaliita ja koirat juoksivat intoa puhkuen.
Saunottiin ja kokko poltettiin.
Yöllä lensivät lepakot sankan sumun seassa. Siis myös valvottiin myöhään.

Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa, ainakin silloin kun on kesä!

Mökillä on armoton mäki. Täristintä tarvittiin alhaalla...ja jotkut "saivat" täryyttää sen mäkeä ylös.

Napin intohimo on kivet...myös nuoltuina.

Jos itse valitsen..soutaen paras.Kalamiehet tarttuivat kuitenkin tuohon moottorivekottimeen uistelemaan mennessään.

Vahti työssään myös juhannuksena.

"Pakoon...sieltä tulee joku!" :D

Myös laiturilta kalastettiin...

Ja sieltähän nousi saalista vaikka kuinka ;)

Uusi lemmikki? :D

Kiinanharjakoiran aivastus..Myös aamulehden kuvakisassa ottamassa osaa..

Juhannusfiilistä.

Täst se syttyy.

Aitiopaikat miesväellä.

Kun nyt oikein sekoitetaan kaikki perinteet, poltetaan meillä vitsat(siunaamattomatkin)juhannuskokossa...Eli ihan väärään aikaan.

Tämmöttistä sumua oli tarjolla. Ei olis varmaan veitsikään leikannut. Niin paksua oli!

Maanpinnallisen elämän tutkimista.

Teitkös sinä juhannustaikoja? :)