Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Nyt kyllä sattuu! Ja jättipläjäytys juhannustunnelmaa.

Aamupäivästä istuin laiturilla virkkuutyöni kanssa ja katselin kuinka kaksi alakouluikäistä poikaa polskivat vedessä. Pois lähtiessämme vastaani jolkutteli juuri samannäköinen harjis kuin meidän Nappikin. Koirakaveri haisteli minut tarkkaan, kuten Nappikin sitten saavuttuani kotiin.

Isukin saavuttua kotiin grillasimme ja keitimme uusia perunoita..Nam! Löhöiltyämme tovin mahojemme vieressä päätimme lähteä kauppaan, jotta huomennakin olisi maha yhtä pullollaan :D

Jossain vaiheessa kauppareissua päätimme lähteä iltapalalle mummulaan, eli anoppilaani. Ostimme tarpeet ja suuntasimme soittelemaan ovikelloa...

Pois lähtiessä yritin tehdä kolmoissalkovin ja kiepin anoppilan mäessä.

Kannoin toisessa kädessä roskia ja toisessa ylijääneitä iltapala tarpeita, kun koipeni osui koirien kaivamaan pikkupikku...kanjoniin...siis...kuoppaan, jonka pohjalla oli nelisen käpyä.
Ja niin sitä mentiin, että tanner vain tömisi.

Nilkka muljahti, ranne tärähti, kankkuun sattui ja polveen tuli pipi. Kuka lohduttaisi emo parkaa?!?

Kukaan ei nauranut, vaan ensin hyökkäsi kainaloihin kiinni isukki, sitten Ketunpoika ja loppujen lopuksi ulkona oli koko talon väki. Tulipa ihanan rakastettu olo :)

Nyt vähän kolottaa sieltä täältä, mutta veikkaan, ettei kovin suurta haaveria päässyt käymään.
Olin kuulemma kaatunut "pehmeän" näköisesti enkä suinkaan kuten "tavalliset" ihmiset...Niin...Olenhan sentään erikoistapaus :D

Veikkaan, että moni on kaatunut ja kaatuillut männä viikonloppuna. Tosin heman eri syistä, kuin minä tänään.

Meillä juhannus sujui mukavasti pelaillen, ulkoillen ja yhdessä aikaa viettäen, ilman kaatuilua.
Leivottiin mansikkakermakakkua ja tehtiin halsteri-siikaa ja uusia perunoita. Kalamiehet saivat hyviä saaliita ja koirat juoksivat intoa puhkuen.
Saunottiin ja kokko poltettiin.
Yöllä lensivät lepakot sankan sumun seassa. Siis myös valvottiin myöhään.

Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa, ainakin silloin kun on kesä!
Mökillä on armoton mäki. Täristintä tarvittiin alhaalla...ja jotkut "saivat" täryyttää sen mäkeä ylös.

Napin intohimo on kivet...myös nuoltuina.
Jos itse valitsen..soutaen paras.Kalamiehet tarttuivat kuitenkin tuohon moottorivekottimeen uistelemaan mennessään.

Vahti työssään myös juhannuksena.

"Pakoon...sieltä tulee joku!" :D
Myös laiturilta kalastettiin...

Ja sieltähän nousi saalista vaikka kuinka ;)

Uusi lemmikki? :D

Kiinanharjakoiran aivastus..Myös aamulehden kuvakisassa ottamassa osaa..
Juhannusfiilistä.


Täst se syttyy.

Aitiopaikat miesväellä.

Kun nyt oikein sekoitetaan kaikki perinteet, poltetaan meillä vitsat(siunaamattomatkin)juhannuskokossa...Eli ihan väärään aikaan.
Tämmöttistä sumua oli tarjolla. Ei olis varmaan veitsikään leikannut. Niin paksua oli!


Maanpinnallisen elämän tutkimista.


Teitkös sinä juhannustaikoja? :)

5 kommenttia:

  1. Ai ai, kuulostaa siltä, että sattui pahasti moneen paikkaan. Toivottavasti paranevat pian. Olen joskus juoksulenkillä tehnyt vastaavia ilmalentoja ja tiedän, miten sen jälkeen sattuu.

    Kiva kuvasarja! Hmmm.... unohdin juhannustaiat, harmi...

    VastaaPoista
  2. Ihania kesäkuvia - tyyntä ja tuulta! Miekin unohdin taiat ihan tyystin. Polttelin kokossa vitsojen sijaan vanhoja kokeita, todistuksen tekeleitä yms. ei paperinkeräykseen sopivaa...

    Auts tuota ilmalentoa. Onneksi ei mennyt nilkka tai ranne tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Siinä sitä olis ollut kurja kesää viettää. Hyvä, että hallitsit "pehmeän tyylin" :)

    VastaaPoista
  3. Oih... onneksi onnistuit kaatumaan pehmeästi! Pahemminkin olis voinut käydä! Pelkäsin kaatumista minäkin, kun olin kivikkoisessa saaressa juhannuksen. Ihan ilman "kaatumisjuomia", mutta voihan sitä silti rantakivillä liukastella :P Onneksi kaikki paikat ehjinä arjen koittaessa :D Tunnelmallisia nuo kokkokuvat!!

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia kommentoinnista kaikille :)
    Kyllä tänään totesin, että polvi taisi kokea kovimman kolauksen. Vaan ei sekään menoa haitanne :D Ja minähän en juuri muuten voikkaan kaatua, kuin pehmeästi ;)

    VastaaPoista
  5. Kivaa kun tulit blogiini lukijaksi!!!

    VastaaPoista

Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)