Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Ei keiku vene, ei pauku pyssy.

Vene oli joitain vuosia sitten romu: Rikki  ja kulunut ja remonttia vailla.Ostimme kyseisen veneen kuitenkin ja näytimme sille korjaustarpeita ja maalia. Ja ettei paatti kiinnostaisi pitkäkyntisiä liikaa, päätin sutaista muutaman kuvion reunoihin, istuimiin ja kylkiin. Eivätpähän ainakaan ilman töitä tuota varastaisi ja myisi eteenpäin.

Siellä se oli tänäänkin tallessa, mutta..

...eihän sitä minnekään veneilemään päästy. Taivaalta tulee vettä edelleen. Aina vain kiihtyvässä tahdissa.
Huomenna sitten. Töiden jälkeen.


Sitten ihan toiseen aiheeseen:

Norjassa olleiden tapahtumien jälkeen olen pohtinut entistä enemmän pyssyleikkejä. Siis pienten poikien ammuskelu- ja sotaleikkejä, Pum-sotaa, niin kuin Ketunpoika tuota nimittää.

Oikeastaan vastustan noita leikkejä, mutta olen myös huomannut, että niin risu kuin sormikin muuntuu helposti pyssyksi.
Käyttelijä on milloin poliisi, milloin sotilas tai lännensankari...
Näin on tainnut olla aikojen alusta, siitä saakka, kun pyssyjä on ollut. Ja täytynee todeta, että pojat eivät ole ainoita pyssyleikkien leikkijöitä.

Olemme siis antaneet Ketunpojan leikkiä.
Olemme myös keskustelleet, että kaikki eivät tuollaisista leikeistä pidä. Ja osoitella saa vain leikissä mukana olijoita. Ja, että on tiettyjä paikkoja ja ihmisiä joiden seurassa ei moisia leikitä ollenkaan.

"Välineistö" on koitettu pitää mahdollisimman neutraalina, pois lukien Ketunpojan itsensä ostaman nallipyssyn ja pari muuta, jotka on lahjaksi saanut. Nallipyssy onneksi hajosi parin kokeilun jälkeen, eikä muitakaan taida enää olla jäljellä. Siksipä Ketunpoika suosii puisia pyssyjä,(Enkä suostu tunnustamaan, että olisin mitenkään ohjaillut siihen suuntaan ;) ) vaikka kavereilla saattaa olla vilkkuva, paukkuva ja rätisevä BR-lelukaupan viimeisin konekiväärimalli.

Koska puisia "perinneleluja" ei juuri myydä normaaleissa kaupoissa, on turvauduttava omiin kädentaitoihin.

Kolvilla koristeet pintaan kasaamisen ja hiomisen jälkeen.
Liipaisin on kehitelty jousen pätkästä ja kahdesta huopanaulasta.
Vanha keinun kiinnike ja mutteri ja ruuvi..siinä suuaukko.
Tämän aseen lajityyppi saattaa olla tuntematon, mutta poikien leikeissä toimii ihan hyvin.

Toivoisin, että maailman kaikki aseet olisivat puisia....

...ettei kenenkään tarvitsisi kuolla ennen aikojaan...

...eikä siirtyä vehreämmille niityille, kuin vasta luonnollisen aikansa päätyttyä.

2 kommenttia:

  1. On oikeastaan aika mielenkiintoista, että leikkiaseet ja pyssyleikit kiinnostavat aina lapsia. itsekin olen samoja villin lännen leikkejä leikkinyt:)

    Minusta on tärkeintä, että ymmärtää leikin/mielikuvituksen ja todellisuuden välisen eron. Ja sen, että oikeat aseet ovat vakava asia.

    VastaaPoista
  2. Sussi: Hyvin sanottu.

    Tuosta asiasta on puhuttu monesti ja myös keskusteltu siitä, että ihmiset jotka oikeasti ovat joutuneet kokemaan asioita liittyen aseisiin, eivät niistä välttämättä pidä. (Esim toiset sota-aikana eläneet.)

    Olen lisäksi kokenut hyväksi sen, että lapsi itse tekee tuollaiset lelunsa...Tällöin ei mielikuvitus saa liikaa informaatiota todellisuudesta...

    VastaaPoista

Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)