Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

torstai 24. maaliskuuta 2011

Ketunpojan jatkosarja saa päätöksensä. Toivottavasti.

Vauhtia on niin, että renkaatkin muuttuvat muotopuoliksi ;)
Näinhän se on..Joskus onnistuu ja useinmiten ei. Maalauspuuhat on kinkkisiä: Jos jonkun kohdan mokaat, niin se pysyy.

Kuvan olen maalaillut aika alkuvaiheessa maalausharrastustani. Ketunpojan pyynnöstä. Nyt kuvasta tulee aina mieleen Ketunpoika... Ehkäpä juuri hän huristeleekin kuvassa...

Jokin aika sitten postailin Ketunpojan tutkimuksista. Asia on nyt toistaiseksi selvinnyt.

Tarvittiin useita tavallisia terveyskeskuskäyntejä, lastenlääkärin luona vierailu, taas terveyskeskusvierailu ja sitten yksityislääkärin vastaanoton kautta keskussairaalaan tutkimuksiin, jotta saatiin selville se, mitä vanhemmat ehdottivat alunperin oireilun syyksi.
"Isopomolääkärin" mielestä taudinkuva oli tyypillinen ja tuttu.
Ihmetyttää nyt hiukan, miksi ei sitten kukaan muu tätä huomannut...

Tulipahan reissattua. Nyt vaivan pitäisi hoitua nappaamalla tarvittaessa sopivia pillereitä. Joten kaiken pitäisi olla kunnossa :) (Kopkop, koputtelen päätäni terveemmän puun puutteessa.)

4 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että asia on selvinnyt. Lääkäreillä on joskus yllättävän vaikeaa saada diagnoosi tehdyksi.

    Minulla oli rasitusastman kanssa sama juttu, pari lääkäriä piti oireilua "jonakin tulehduksena" kunnes viimeinkin yksi lääkäri ymmärsi heti, missä syy.

    Hieno maalaus!

    VastaaPoista
  2. No joo, mun ranteita ei suostuttu eräässä vaiheessa edes kuvaamaan, kun 'eihän ton ikäsellä'...
    Lääkärien arvostus ei meillä ole huipussaan, mutta onneksi niitäkin on, jotka eivät jää arvuuttelemaan!
    Elikäs kaikkea hyvää ketunpojalle <3

    VastaaPoista
  3. Onneksi asia selvisi. Ylimääräisiä tykytyksiä aina tuommoiset aiheuttavat. Välillä oikeesti harmittaa, kun itsellä pitäis diagnoosi olla kerrottavana (tai sitten jos jotain arvelee, niin ei uskota) tai sitten pitäisi osata pyytää oikeita lääkkeitä tms. Hmm. Itsestä ei kyllä olisi lääkäriksi, että siinä mielessä kyllä yritän ymmärtää ja arvostankin lääkärien työtä.
    Rentouttavaa viikonloppua!
    Ootkos sie päässy Tatun ja Patun kanssa kuviin?!? - kade :)

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia toivotuksista :)

    Arvostan kovastikin lääkärien työtä, mutta kuten Peppi asian muotoilit..uskomisen puute ja potilaalta diagnoosin tai reseptin kinuaminen ei ole ihan asiaan kuuluvaa.

    Ison sairaalan lastenlääkäri oli varsin asiallinen, rauhallinen ja pätevän oloinen. Pisteet siitä hänelle. On varmasti valinnut itselleen sopivan työn.

    VastaaPoista

Piristit juuri päivääni kommentoimalla :)