Valokuvatorstain haaste 206: Tässä.

Valokuvatorstain aiheena oli tässä.

TÄSSÄ on kaksi sukupolvea.
TÄSSÄ on kuuntelua, keskustelua ja ajatusten vaihtoa.
TÄSSÄ on kaksi elämääni kuuluvaa ihmistä.

Lisää aiheesta http://inspis.vuodatus.net/ eli valokuvatorstain sivuilla.

Marja Tyrnin jalanjäljissä äitienpäivän kunniaksi.

Taannoinen sketsihahmo-kilpailun voittaja Marja Tyrni oli kova leipomaan. Niin myös Ketunpoika. Ja koska nyt oli äitienpäivä, oli myös sopiva rako leipomiselle.

"Eihän täältä Emon laatikoista mitään löydä!"

Mittaaminen sujuu, joskin on tarkkaa...

...tasan tarkkaa!

Vatkaaminen ei ollut niin helppoa tälläkään kerralla. Tärinä meinasi uuvuttaa Ketunpojan tyystin.

Ritari Siivilä matkalla tuleviin koitoksiin!

Täähän käy kun vanhalta tekijältä...

..mutta tää on kyllä parasta!

Maali häämöttää jo. Tulee sileää, kuin silkkitoukan kotelo!

Työturvallisuus ennen muuta.

Täytteet sisään ja rullaamaan. Tästä ei torttu enää parane!

Mutta kelles nää jää? :D

Kääretortusta tuli todella hyvää! Ketunpoika halusi täyttää tortun lemon curdilla ja kermavaahdolla. (Enkä pistänyt yhtään vastaan :D ) Torttu syötiin osittain anoppilan väen voimin ja loput sain aamulla Ketunpojan hymyn, kahvin ja leipien kera sänkyyn.

Ketunpoika oli koulussa askarrellut kukkasen, joka toimi serviettipidikkeenä. Opettajaa mietitytti tulisiko lahja ehjänä perille, ja tulihan se. Nyt kukkanen saa kukkia rauhassa kirjahyllyssä.
Lahjaan kuului myös kortti, jonka sisään oli leikattu asioita, joita olisi äidille halunnut antaa. Hyvin Ketunpoika minut tuntuu tuntevan "lahjoista" päätellen ;)
Ketunpojan isukki muisti minua sähköhammasharjalla (Jota olin itse toivonut!) ja  tietysti halein :)

Toisinaan on hankalaa venyttää itseään joka paikkaan.
Ketunpojalle (ja itsellenikin) on tärkeää viettää äitienpäivää kotosalla.
Toisaalta omat äidit ja mummut ansaitsevat myös kiitokset ja muistamisen.

Tänä vuonna olimme aamun kotosalla ja sitten päivällä kävimme tervehtimässä muoria ja mummua. Seuraavalla viikolla on sitten vuorossa oma isoäitini ja äitini. Toinen isoäideistäni sai tervehdyksen yhteiskukkalähetyksen avulla, koska asustelee hieman kauempana.
Myös soittoja ja tekstiviestejä tuli tehtyä ja läheteltyä.

Äitienpäivääni ilahduttivat Ketunpojan ja isukin lisäksi myös pellolla olevat joutsenet, jotka päästivät minut sen verran lähelle, että sain jonkinlaisen kuvan :)

Myös koirilla oli omat äitienpäiväpuuhansa :D Ja muuten...Vaikka kuvista saisi käsityksen, että koira syö pöydältä, ei suinkaan niin ollut. Kunhan lipoi siitä lähettyviltä :D

Iloista ja mukavaa äitienpäivän iltaa kaikille! Samoin myös mennyttä lapsettomienlauantaita!

Valokuvatorstain haaste 205: Värit.

Tilapäivitys: Ketunpojan kolon emo syö vapusta jäänyttä rapsahtavaa nakkia ja juo keltaista jaffaa.

Selitys: Osallistun valokuvatorstain haasteeseen Värit.

Siitä tuli mieleen muutkin aistit...Rapsahtava nakki ei ehkä olisi niin hyvä, jos se olisi mössöinen nakki. Se kuulostaa ja tuntuu juuri oikealta rapsahtaessaan.
Keltaisen jaffan väri on tärkeä, jopa kenties makua ohjaileva.(Vaikka väitän, että värittömiäkin juotaisiin, jos muita ei tarjottaisi.Ja vihreään appelsiinijaffaan tottuisi, jos niin vaadittaisiin.) Pulloa avatessa höristin korviani: Vieläkö olisi hiilihappoa? Olihan sitä, tuoksukin tuli nenään.

Edellinen valokuvatorstai pääsi livahtamaan ohi...Olisi ollut hyvä ideakin. Kerrankin.

No nyt tuli myös idea. Totesin vain, että yksin, ilman jalustaa suoritettavaksi, hieman vaikeahko. Olisin tarvinnut ylimääräisen käden :D

Tässä kuitenkin kuvat:

Siinä olis...ne värit.Tarjolla. Ihan vissiin minulle?

"Lusikka" kauniiseen käteen...

Mitäs tästä nyt?

Kaikki kauniit värit...Sen siitä sorkkimisesta saa.

Iloista ja värikästä kevättä kaikille!

Muiden värit täällä.

Fiilistelyä kevään vuoksi.

Kevään tullessa kivien ja kantojen koloista ryömivät esiin  kaikki ne öttiäiset, joita suurin osa naisväestä rakastaa.

Pikkulinnut, ja isommatkin, laulelevat iloissaan ja aloittavat pesäpuuhat.

 Lapsukaiset jättävät piirustelu- ja sisäpuuhailut vähemmälle...

...ja siirtyvät ulkoilemaan, vaikkapa nyt pyöräilyn merkeissä, niin jotta hiukset tuulessa hulmuavat.

Äidit saavat kummallisia hepuleita ja haluavat tyhjentää vaatehuoneita, lajitella ja tuulettaa, sekä päästä kaikesta turhasta roinasta eroon.

Koirat vahtivat kun...

...isät ja pojat vaihtavat renkaita autoihin.

Äidit tutkivat ja kuopsuttelevat pihamaata. Mitä tuhojaan tai suuria taideteoksia onkaan luonto luonut talven aikana....Aina löytyy joitain yllätyksiä.

Mukaan alkukevääseen mahtuu jokunen huiman lämmin päiväkin. Ainakin joinakin vuosina. Silloin Ketunpojat pukevat päälleen shortsit ja puhaltelevat saippuakuplia sydämensä kyllyydestä.

Siihen iloon yhtyvät myös aikuiset, jos ei kukaan ole näkemässä ;)

Kevään iloisimman juhlan aikaan maistuu tippaleipä, käpy tai keppi. Jaa..tai ehkä myös sima ja munkki?

Vielä hetken voin toivotella mukavaa vapunpäivää teille ja huomenissa taas alkaa arkinen aherrus, ainakin Ketunpojan kolossa :)

Sitä elämää, kun ei blogi päivity. Ja pääsiäisen taikaa.

Ompelin...ihme pussukan. Sinne mahtuu kaksi/kolme isoa koristetyynyä sisälle. Tai lankavarasto. Tai ketunpoika.Hassuun karvamatoon (Monen värisiä jättipiippurasseja) pujotettiin puuhelmiä. Pätkistä matoa, mainoslehtihaitareista ja silkkipaperihuiskuista syntyi tämän vuoden virpomavitsat. Ne vaatimattomat 55 kappaletta. Lenkkiä ketunpojalle kertyi lähemmäs 8 kilometriä.Huhhuh!

Valokuvasin niitä joutsenia ja kurkia ja muita...Tai sitten en! Koska aina, kun oli aikaa, satoi. Tai sitten tein muuta. Kuten siivosin ja järjestin pihaa talven jäljiltä. Tai löhösin. Tai kävin Ikeassa siskoni ja äitini kera. Tai täydensin ketunpojan vaatevarastoa. Tai seurustelin vieraittemme kanssa.

Ketunpoika tuunasi ne huopaiset koristemunat.

Sikin sokin siksakkia...Varopa poika sormia!

Ja tämmöttiis niist ny sitte tuli! Lanka oli valkoinen.(Ketunpojan ehdoton valinta.) ...Mutta hieman taisi muuttaa väriään johtuen peiteväristä, joka hieman pöllysi ommeltaessa. Seuraavaksi muniin laitetaan helmiä ja sitten vain roikkumaan.

Mukavaa pääsiäistä! Loppuun vielä pari vanhaa kuvaa :)

Mie se virvon viisahasti

taputtelen taitavasti

rikkahaksi rakkahaksi,

ison talon isännäksi,

viien piian pitäjäksi,

neljän lehmän kaitsijaksi!

Isännälle ihravatsa.

emännälle perä leveä,

veikolle hyvä hevonen,

tyttärelle punaiset posket!

Virvon varvon vitsa on uusi

kaunis kuin kukkiva tuomi,

eläjän onnea toivotan sulle

nöyrästi vaadin palkkaa

mulle!

Pajunkissoja pääsiäiseksi
Rantatieltä, ojan laidasta
pajunkissoja löydän.
Niillä minä pääsiäisenä
koristelen pöydän.
Pehmeä on silitellä
pajunkissan selkää.
Noidat lentää luudallansa,
eikö sisko pelkää?
Pikku-veikon keinuheppa
kammarissa heiluu.
Isä laittaa pääsiäiseksi
pihamaalle keinun.
Kukko kiekuu kanalassa
talvet sekä kesät.
Kunpa tietäis, mistä löytäis
pääsiäiskukon pesät.
Pesä pirttiin laitetaan,
kun iltalamppu palaa.
Kukko käy munimassa
keskiyöllä salaa.
-Marjatta Pokela-