Ja eihän tää kankaan painaminen lopu koskaan!

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!

-Teoksesta Unikeinu, meidän lasten runot- (Kirsi Kunnas)

Niin...Ehkäpä tämäkin jalostuu joksikin, kunhan Emo taas kerkeää muilta hössötyksiltään.... :)

Lisää lehtien havinaa ja kankaan painamisen tuloksia.

Osa saatiin jo "uunista ulos", osa odottelee kuivumista yön yli sisätiloissa.

Perus pigmenttiväriä(kangasväriä) sekoitettiin veteen, jotta saatiin vesiväriin verrattavissa olevaa liurua litkua. Kirkkaat ja vahvat/tummat värit toimivat hyvin.
Kastelimme myös kankaan etukäteen ja rutistelimme isommat vedet pois ennen jätesäkin päälle laittoa.
Sitten vain maalailemaan isolla sudilla ja kuviot/lehdet tiiviisti siihen päälle.
Osassa kankaita ripottelimme väriä vielä sinne tänne lehtien laiton jälkeen.(Esim ruskeat pilkut)
Osa lehdisä otettiin pois märempänä ja osa täysin kuivina, jotta kaikki kuviot eivät olisi yhtä vaaleita.

Nyt kankaat odottavat... osa kuivumista, osa silittämistä ja sitten vielä ompelua...Lopputulos näkynee täällä myöhemmin.

Lehtien vallankumous.

Ketunpoika aurinkovärjäsi kotipihalla kankaita myöhempää käyttöä varten.

Aurinkovärjäyksen mainiot ohjeet voit bongata esim Käspaikasta,( http://users.utu.fi/malepe/aurinkovarjays.htm ) joen en niitä tähän sen kummemmin laita.

Teimme myös töissä vastaavaa painohommaa.

Kuvioita tehtiin luonnonlehtien lisäksi ihan perusmuovipussista ja mustasta tukevasta jätesäkistä.

Aikuinen leikkasi kirjaimia ja lapset saivat sitten valita oman nimensä kirjaimet isosta kasasta.
Pienemmän ryhmän kanssa ja kunnon malleilla kirjaimista myös lapset voisivat ehkä leikellä omat kirjaimensa..

Tyynyyn jonka teimme, tuli siis oma nimi ja lehtiä ympärille...Hyvin onnistui ja tuli ihan kivaa jälkeä.

Luonnon lehdistä parhaiten toimivat ohuehkot ja joustavat lehdet.(Mm voikukka, apila, koivu, elämänlanka, hienolehtiset ja ohuet saniaiset, koiranputki jne..)

Pihalla kukaan ei ole huolehtinut..niin no...mistään :D Siispä kaikki kasvaa ja kuolee ihan omaan tahtiinsa.

Kolopalloilua ja juoksukilpailua.

Ketunpojan Isukkia puraisi kolopallo-kärpänen kesällä. Lähimmässä kaupungissa oli Isukin syntymäpäivien aikaan urheiluliikkeen tyhjennysmyynti, jolloin tavaraa irtosi ostajille 50-70% alennuksilla. Sieltäpä sitten ostimme lahjaksi bägillisen mailoja, joita on nyt käytetty ahkerasti.

Ketunpojalle mailat ovat liian pitkiä, mutta tuo ei tahtia juuri haittaa.

Lähistöllä on kaikeksi onneksi hiljaisen urheilukentän lisäksi myös oikea golf-kenttä, jossa ei edes vaadita green cardia.

Kenttä ei ole ehkä parhaassa vedossa, mutta koko kentän ympärijuoksua voitiin kokeilla juuri ennen koulujenvälisiä urheilukisoja.(Joissa Ketunpoika ei päässyt mitaleille, mutta pärjäsi muuten oikein hienosti <3 )

Tässäkin on joku juossut...ja lujaa... nimittäin allekirjoittanut. Kentälle porhalsi aivan vieras ja vapaana oleva koira. Minä säntäsin sulkemaan täysin avointa auton ikkunaa. Nappi kun majaili autossa ja halusin estää korkeushyppy-yritykset ;)

Luonnon näytöksiä.

Jokaisen puun takana on sateenkaari?

Taitaa olla niin, että Ketunpoika on kiinnostunut samoista asioista kuin Emonsakin.

Pilvet on kuvattu samana iltana.
Ensin oli tuo sateenkaari, sitten keltainen taivas, joka värjäsi kaiken kellertäväksi. Myöhemmin taivas näytti muut värinsä, joista en kerennyt kuvaamaan kaikkia, vaikka kuinka kännykällä yritin räpsiä.(Mm. vihertävät sävyt jäivät kuvaamatta, samoin se kun pilvet olivat harmaat ja taivas kellersi...)

Oksalan perinnepäiviltä 2011 kuvia.

Mikä onkaan kauniinpaa, kuin nuori lempi maalaismaisemassa <3

Tuohesta on moneksi.

Tätä aikansa katseltuaan, oppi arvostamaan köyttä.

Savesta tiileksi.

Saiskos olla varapäre tahi koripäre?

Musiikki raikasi moneen otteeseen...Hieno soitin pelimanneilla oli myös laatikosta tehty kontrabasso.

Puu taipuu.

Nyplää pois..

Piu, pau, papin kello,
apulaisen aisakello,
Kivijärven kirkonkello,
lukkarin lesken lehmänkello,
talonpojan taskukello,
Markkulan Heikin hevosenkello,
vallesmannin vellikello,
Turun kirkon tornikello.

Läkki ja Lelu Gråholm A Tmi

Ja näin niitä syntyy...Pellistä vääntäen, tinalla juottaen.

Rautainen nainen.

Tässäpä oli muutama kuva kesällä olleista Oksalan perinnepäivistä.( http://www.kotiseutuliitto.fi/node/1166 )

Tapahtuma järjestetään joka kesä ja on käymisen arvoinen.

"Viisaus ei asu meissä" ...

Tänään olen istunut kauhusta kankeana hammaslääkärin tuolissa.

Vietiin viimeinenkin viisaus. Tosin osa siitä on vielä ikenien piilossa. Piiloviisautta siis.

Hammaslääkäri ihasteli hammastani. Oli kuulemma suloinen.
Myös hammashoitaja oli samaa mieltä.
Totesivat sitten yhdessä, että jostain oli työpäivien ilo revittävä, kun kuulemma sitä ei enää monien yhteistyövuosien jälkeen voinut toisistaan repiä :D Ja hihitystä päälle...

Koska en nyt muuhun kykene, pistän tänne joitain vanhoja valokuvia, joita kesällä olen napsinut.

Ketunpojan hiomakivi valmistuu..

Ehdoton herkku. Kuorrutettu omena.

Ennen ei käsityöläisellä ollut helppoa...

(Kuvat Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta 2011.)