Järvelle. Järvellä.

Kuvasin hienoa puunrunkoa, josta joku on vienyt palasen. Kännykkäkameralla olen pikku crokseissani tallustellut ja kurotellut. Vilkaiskaapa kuvaa tarkemmin....Huihhihheijaa!

Kaikenlaisia pieniä taideteoksia mahtuu matkalle järven rantaan.

Ilmat ovat vielä kovin kesäisen lämpimät...Seuraavaksi sääkone kai tarjoilee pakkaset.

Isä ja sen poika. Pojasta polvi paranee. Tytöstä paremmat lonkat?

Hieno. Upea. Mahtava. Miten sinä kuvailisit kalan sisälmyksiä?

Siellä se nyt seilaa. Ilmarakko.

Ravustuskaverimme Lenni-lokinpoikanen. Saattanee tuo olla vaikka Leenakin..

Neljän suora.

Kun tulin kotiin täällä istui neljä poikaa rivissä pelaamassa pleikkarilla...Huusholli ei ollut yhtä hyvässä järjestyksessä..kaikkien kodin oikeiden asukkaiden sängyt oli petaamatta, tiskipöytä tursusi, Ketunpojan ja vähän muidenkin kamppeet olivat vallanneet lattiapinta-alaa ja lattialla oli hiekkalaatikollinen hiekkaa ja niin edelleen.

Kello viisi reikä reikä heränneen äidin silmät muljahtivat kerran päässä ja huulilla oli jo pieni huokaus, mutta sitten päätin hymyillä kauniisti ja pyytää poikia pitämään paussin pelaamisessa.

Siivostelin suit sait ja keräsin matorasiat repusta ja viikkasin pyykit kuivumasta nippuun. Samalla tiedustelin miten aamu oli sujunut ja hämmästelin kotiin unohtunutta juomapulloa. Kysyin myös pojilta tiesivätkö kaikkien vanhemmat missä pojat luurasivat...kuulemma tiesivät.(Pohdin tosin, että minäkin olisin halunnut tietää:D ) Ulkoilutin koiran ja hain postin.

Sen jälkeen sain esittelyn siitä minkälaisia kaloja kukin pojista oli onkinut koulun retkipäivänä. Ketunpoika oli myös omatoimisesti pistänyt ahvenan ja sen pari kaveria pakastimeen odottamaan..Noh...en oikein tiedä mitä :D

Tällä hetkellä pojat ovat ulkona lähikoululla leikkimässä...Ainakin tietääkseni :D

Leppikset ja luteet huutavat APUA!

Teinpä huvikseni pelilaudan ja nappulat vanhasta seinään tarkoitetusta pinnoitelevystä polttamalla pohjaruudukon kolvilla ja maalaamalla laudan ja pieniä kiviä....Kuvittelin tekeväni sen jonkin pelin pohjalta, jonka näimme keskiaikamarkkinoilla Hämeenlinnassa.

Nytpä kysynkin, että mikä peli mahtanee olla kyseessä? Ja minkälaiset ovat oikeat säännöt?

Kummallakin pelaajalla oli yhtä monta helmeä laudalla, jossa oli pieniä kuoppia ja tuollainen viivasto.(Josta nyt tosin pohdin, että onko oma lautani oikeanlainen ruutuineen ja viivoineen ja pesineen ja onko minulla tarpeeksi nappuloita, eli 12 kummallakin.)
Keskimmäinen "kuoppa" jäi tyhjäksi pelin alussa ja sitten peli jatkui vuorotellen helmiä siirtämällä. Pelissä koitettiin syödä toisen napit ylihyppäämällä....

Elikkäs apua kaivattaisiin...Mikä oli pelin nimi ja oikeat säännöt? (Esim miten saa syödä ja liikutaanko myös vinottain jne...)

Jos kukaan ei osaa auttaa visaisessa kysymyksessä, niin pelaamme kuitenkin, mutta omilla säännöillämme "Leppikset ja luteet"-peliä :D

Wilhelm Tellin poikia.

Tallessa ja varmassa olivat olleet Isukin hiirenmetsästysvälineet. Tosin aika ja kova käyttö olivat tehneet tehtävänsä.

Legenda kertoo Isukin väijyneen tiettyä hiirtä kotinsa nurkilla päivittäin:
Isukki väijyi valmiina. Hiiri kurkisti. Isukki tähtäsi. Hiiri aloitti hurjan juoksun ja Isukki ampui. Aina kuitenkin täpärästi ohi.

Näin kuulemma jatkui ja jatkui. Ilmeisesti hiiren (luonnolliseen) kuolemaan asti.

Metsästysvälineet kulkivat myös metsällä mukana.
Nauroin ensin, että mitäköhän hirvi olisi tuumannut moisen nuolen jäljestä takalistossaan, mutta kuulemma Isukki oli väijynyt vain pienriistaa. (Jota sitäkään ei saanut koskaan kiinni.)

Ketunpoika löysi välineet ja niin innostuttiin kokeilemaan. Ja kokeilemaan...ja...

Kunnes lopulta tekaistiin pikamaali.

Ei muuta kuin Isukiksi Isukin paikalle hiirtä metsästämään:D
No, ehkä täytyy muutama nuoli tehdä tai ostaa lisäksi noihin entisiin ja aikas risoihin.

Ja niin tapahtui viime viikonloppuna.

Omien ajatusten seura. Hiljainen ranta ja kuutamo.

En nähnyt taannoin yhtään tähdenlentoa, vaikka niitä oli luvattu nähtäväksi.

Kuulin joutsenten iltahuudon kuitenkin ja tunsin läheltä lentävän lepakon siiveniskujen lähettämän ilmavirran.
Vesi oli jo aika kylmää, mutta siedettävää kuitenkin. Uin kuutamon valaistessa järveä ja koin suurta rauhaa sisimmässäni.

Sitten kuului kopinaa ja juoksuaskelia.
Ketunpoika tulla köpsytteli kohti rantaa huolestunut ilme kasvoilla. Kädessä oli pyyhe ja huolena Emo paran kohtalo.
-Ethän äiti mene syvälle, ettet huku! Totesi Ketunpoika ja jäi odottamaan vedestä nousuani.
-Uin vain tosi matalalla ja rannan myötäisesti. Lohduttelin Ketunpoikaa, joka oli uhrannut kaukoputkeilu hetkensä minun turvallisuuteni takia.

Taas oli äidillä syytä ylpeyteen. Turvallisuusopit olivat menneet läpi, koska niitä nyt sovellettiin minuun :)

Katti vieköön!

Niittyhepokatti?

Kyllä. Se on hepokatti. Iso. Muovieläimen näköinen. Kiipeilemässä pitkin Ketunpoikaa, joka ei ole moksiskaan.(Noin iso hepokatti voi kuulemma purra niin, että jää arpi...)

Voitte arvata suostuinko ottamaan tämän kotihoitoon :D

Lapsuuden maisemissa.

Kesällä seikkailtiin emon lapsuuden maisemissa...siis yhdessä niistä.

Ketunpoika jolkottelee mäkeä alas, jota pitkin itsekin joka aamu kuljin hoitoon. Tuossa mäessä opin, ettei kannata juosta liian lujaa alamäkeen ja että äideillä on silmät selässäkin.

Metsään oli kiellettyä mennä, varsinkin yksin. Nyt se näytti aika siistiltä: Ei pultsarien puumajoja eikä roskia. Yhtä jännittävä tunne tuli silti, kun kurkistin Ketunpojan kanssa metsän siimekseen.

Tätä mäkeä laskettiin pulkalla ja mäen päällä oli ennen luistinrata. Nyt on pensaita ja puita ja vain kapea polku.

Ketunpoika kiipeää...

...ja tähystää läheistä liikennettä.Tästä on emon tie kulkenut päiväkotiin kymmeneksi tunniksi päivässä.

Muistot ovat moninaiset. Olisin halunnut tietää, vieläkö on vanhoja hoitajiani töissä :) Harmi vain, että kesälomapäivystykset olivat käynnissä.

Tuolla se emo söi ja tuolla nukkui päiväunia. Silloin syötiin lautaset tyhjiksi ja oltiin hiljaa ja liikkumatta päiväuniajan loppuun.

Osastojen väleissä oli silloinkin aidat. Isot ja pienet omissa lokeroissaan.

Siirretyn kiipeilytelineen kumpareen sisällä oli nyt iso muurahaispesä.

Pienenä tutustuin ensimmäisen kerran iilimatoihin tässä lammessa. Paikka oli nykyään siistimpi.

Mutta...

...pieni puro, joka silloin oli vielä vapaa, oli nyt padottu. Enää ei saanut nostettua purosta käsin kaloja. Ja selvisihän sekin, missä rannan törky nykyään majailee.

Sorsakkeet on edelleen yhtä symppiksiä...yrittivät syödä marjoja puista minkä kerkisivät :D